Lue keskustelun säännöt.
Viihtyykä uskovaiset omissa porukoissaan?
31.07.2009 |
Oltiin tutut yhden uskovaisen äidin kanssa ja kun olin kotona ja asuttiin lähekkäin, me tapailtiin usein ja minusta meillä synkkas hyvin. Itse olen ateisti. No, muutimme n. 10km päähän eli ei asuta enää vierekkäin. Olen pyydellyt tätä äitiä kylään ja hän vastaa aina, että "ois kiva nähdä jne", mutta ei niistä treffeistä kuitenkaan koskaan tule mitään. Eikä siinä mitään, jos ei se ei halua tavata mua mun itteni takia mutta voiko mitenkään syynä olla meidän erilainen elämänkatsomus? Ovat itse tosi tarkkoja uskovaisia, en nyt viitsi tässä mainita suuntausta, mutta ERITTÄIN vanhoillisia. Kuitenkin tultiin hyvin juttuun ja viihdyttiin yhdessä, mutta nyt kun me muutettiin vähän kauemmas ja itse menin töihin, niin eivät ole tulleet enää kylään, vaikka usein pyytelen :( Minua harmittaa, kun oikeesti tykkään siitä perheestä ja tuntui, että oltiin ystäviä.
Kommentit (26)
Johtuu varmaan osaksi siitä että ei-uskovien kanssa ei oikein löydy yhteistä juteltavaa ja tekemistä. En ainakaan aktiivisesti hakeudu sellaisten ihmisten läheiseksi ystäväksi, jotka kiroilevat, käyttävät alkoholia tai tupakoivat... tai jos muuten heidän juttunsa ovat kovin pinnallisia tai esim kritisoivat vakaumustani kovin voimakkaasti. Toki naapureina, työkavereina, puuistotuttuina ihan mielelläni olen tekemisissä kaikkien ihmisten kanssa, mutta lähempi ystävystyminen ei-uskovan kanssa saattaa olla hiukan pinnallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen työkaveri oli mukava ja kutsui vierailulle, lapset olivat saman ikäisiä ja muutenkin tuntui että oli kiva saada tuttuja paikkakunnalta.
Kutsuttiin sitten meille ja saatiin tuliaisina heidän uskonsa "raamattu", seuraavana päivänä uusi tuttu sitten töissä miehelle kertoili uskostaan johon mieheni sanoi että me olemme ateisteja mutta ei meitä haittaa mihin te uskotte.
Sen jälkeen ei meitä kutsuttu vierailulle eikä heidän sopinut tulla meille.
Johtuu varmaan osaksi siitä että ei-uskovien kanssa ei oikein löydy yhteistä juteltavaa ja tekemistä. En ainakaan aktiivisesti hakeudu sellaisten ihmisten läheiseksi ystäväksi, jotka kiroilevat, käyttävät alkoholia tai tupakoivat... tai jos muuten heidän juttunsa ovat kovin pinnallisia tai esim kritisoivat vakaumustani kovin voimakkaasti. Toki naapureina, työkavereina, puuistotuttuina ihan mielelläni olen tekemisissä kaikkien ihmisten kanssa, mutta lähempi ystävystyminen ei-uskovan kanssa saattaa
olla hiukan pinnallista.
Uskovainen elämänkatsomus vaikuttaa pintapuoliselta ja kevyesti perustellulta. Jää monta filosofista kysymystä vaille vastausta...:D
tuo kohta tarkoittaa varmasti ainakin ettei pidä ottaa puolisokseen ei-uskovaa, mutta moni varmaankin tulkitsee sen tarkoittavan myös läheistä ystävyyttä ei-uskovan kanssa.
2. Kor. 6:
14 "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
15 Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?"
Johtuu varmaan osaksi siitä että ei-uskovien kanssa ei oikein löydy yhteistä juteltavaa ja tekemistä. En ainakaan aktiivisesti hakeudu sellaisten ihmisten läheiseksi ystäväksi, jotka kiroilevat, käyttävät alkoholia tai tupakoivat... tai jos muuten heidän juttunsa ovat kovin pinnallisia tai esim kritisoivat vakaumustani kovin voimakkaasti. Toki naapureina, työkavereina, puuistotuttuina ihan mielelläni olen tekemisissä kaikkien ihmisten kanssa, mutta lähempi ystävystyminen ei-uskovan kanssa saattaa olla hiukan pinnallista.
Uskovainen elämänkatsomus vaikuttaa pintapuoliselta ja kevyesti perustellulta. Jää monta filosofista kysymystä vaille vastausta...:D
mutta harvemmin ei-uskovien keskuudessa tapaan niitä jotka ovat halukkaita filosofiseen pohdintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On iso perhe, eli tosiaan kyllä voi olla vaikea järjestelykysymys. Ei mekään alkoholia käytetä eikä rellestetä, vaikkei uskovaisia ollakaan ja meillä meni jutut minusta tosi hyvin yksiin.
Jostain vain juolahti päähäni, että voisiko uskonasiat olla syynä eli onko sillä lailla vanhoillisille uskovaisille edes "suotavaa" kovin paljon olla meidän ateistien kanssa tekemisissä. Enkä kehtaisi tätä heiltä kysyä suoraan niin siksi täällä.
On iso perhe, eli tosiaan kyllä voi olla vaikea järjestelykysymys. Ei mekään alkoholia käytetä eikä rellestetä, vaikkei uskovaisia ollakaan ja meillä meni jutut minusta tosi hyvin yksiin. Jostain vain juolahti päähäni, että voisiko uskonasiat olla syynä eli onko sillä lailla vanhoillisille uskovaisille edes "suotavaa" kovin paljon olla meidän ateistien kanssa tekemisissä. Enkä kehtaisi tätä heiltä kysyä suoraan niin siksi täällä.
kyllä uskonystävät ovat uskovaisille usein tärkeämpiä kuin ei-uskovat ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta. Itsellä kun ei ole sellaista uskonyhteisöä niin ei oikein osaa kuvitella tai jakaa ihmisiä sen perusteella. Enkä tarkoita tätä pahana, ymmärrän toisaalta ihan hyvin, jos he tykkää olla enemmän samanuskoisten kanssa. Harmittaa vaan kovasti, ettei meistä kai sitten tule sillä lailla ystäviä, kun viihdyttiin silti hyvin yhdessä, mutta näin se elämä kai menee :)
Johtuu varmaan osaksi siitä että ei-uskovien kanssa ei oikein löydy yhteistä juteltavaa ja tekemistä. En ainakaan aktiivisesti hakeudu sellaisten ihmisten läheiseksi ystäväksi, jotka kiroilevat, käyttävät alkoholia tai tupakoivat... tai jos muuten heidän juttunsa ovat kovin pinnallisia tai esim kritisoivat vakaumustani kovin voimakkaasti. Toki naapureina, työkavereina, puuistotuttuina ihan mielelläni olen tekemisissä kaikkien ihmisten kanssa, mutta lähempi ystävystyminen ei-uskovan kanssa saattaa
olla hiukan pinnallista.Uskovainen elämänkatsomus vaikuttaa pintapuoliselta ja kevyesti perustellulta. Jää monta filosofista kysymystä vaille vastausta...:D
mutta harvemmin ei-uskovien keskuudessa tapaan niitä jotka ovat halukkaita filosofiseen pohdintaan.
..mutta teillähän on tapana nojata yhden opinkirjan dogmeihin..?:D
On toki kiinnostavaa pohtia vaikkapa sitä, kuinka Roomalaisen imperiumin aikakaudella evankeliumeja muutettiin ja sensuroitiin, mutta harva kohtaamistani uskovaisita ryhtyy näihin pohdintoihin. On jopa niin, että jotkut eivät ole kuulleet koko asiasta!
Toinen on alkukristillisyydessä vallinnut ainoalaatuinen tasaarvo ja naisten suorittamat pyhät menot, mitä monet nykyteologitkaan eivät ymmärrä/tiedä/käsitä, tai kieltävät...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu varmaan osaksi siitä että ei-uskovien kanssa ei oikein löydy yhteistä juteltavaa ja tekemistä. En ainakaan aktiivisesti hakeudu sellaisten ihmisten läheiseksi ystäväksi, jotka kiroilevat, käyttävät alkoholia tai tupakoivat... tai jos muuten heidän juttunsa ovat kovin pinnallisia tai esim kritisoivat vakaumustani kovin voimakkaasti. Toki naapureina, työkavereina, puuistotuttuina ihan mielelläni olen tekemisissä kaikkien ihmisten kanssa, mutta lähempi ystävystyminen ei-uskovan kanssa saattaa olla hiukan pinnallista.
Uskovainen elämänkatsomus vaikuttaa pintapuoliselta ja kevyesti perustellulta. Jää monta filosofista kysymystä vaille vastausta...:D
mutta harvemmin ei-uskovien keskuudessa tapaan niitä jotka ovat halukkaita filosofiseen pohdintaan.
..mutta teillähän on tapana nojata yhden opinkirjan dogmeihin..?:D On toki kiinnostavaa pohtia vaikkapa sitä, kuinka Roomalaisen imperiumin aikakaudella evankeliumeja muutettiin ja sensuroitiin, mutta harva kohtaamistani uskovaisita ryhtyy näihin pohdintoihin. On jopa niin, että jotkut eivät ole kuulleet koko asiasta! Toinen on alkukristillisyydessä vallinnut ainoalaatuinen tasaarvo ja naisten suorittamat pyhät menot, mitä monet nykyteologitkaan eivät ymmärrä/tiedä/käsitä, tai kieltävät...:)
joka haluaa koko ajan haastaa ja väitellä vastaan. Toki väittelyillä on aikansa ja paikkansa ja ne voivat olla antoisiakin, mutta arjessa kaipaa ystävyyttä, rauhaa ja lähimmäisenrakkautta. Ei ivallisia tai piikikkäitä kommentteja.
Joo mutta turma tulla syyttelemään ei uskovaisia pinnallisisksi
Olin työpaikalta syömässä työkavereiden kanssa, kun pyysivät joukon jatkoksi. Heidän keskustelunsa kulki illan mittaan monenlaisissa asioissa. Aiheina oli mm. muiden työkavereiden haukkumista selän takana (en halua osallistua tuollaiseen), elokuvien juonia (itse en katso elokuvia), alkoholimerkkien vertailua (en juo alkoholia), juoruilua sukulaisten asioista, keskustelua festarikokemuksista (en kuuntele maallista musiikkia enkä käy festareilla), kokemuksia hiusten värjäyksestä (en värjää hiuksiani). Ehkä joku voi ajatella että olen ylpeä kun en viihdy heidän seurassaan, mutta tuo keskustelu on kertakaikkiaan niin kaukana minun elämästäni, että en halua tuhlata iltojani sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähekkäin, niin tuskin silloin on kyse siitä, ettei haluaisi olla kanssasi tekemisissä. Olis varmaan jo alusta asti ollut välttelevä.
Minä olen uskovainen ja minulla on ystävinä myös ei uskovia. En tuputa heille uskoaní, mutta en sitä myöskään peittele.
Mutta iltaa en lähde istumaan kapakkaan kenenkään kanssa. Mutta ei uskovien naapureiden kanssa kyläillään vuorotellen, jutellaan kaikenlaista jne.
ei ystävyys ole riippuvainen uskosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin jehovat eivät huoli läheisiksi kavereikseen muita kuin toisia jehovia. Puistossa saattavat jutella ja olla puistokavereina, mutta kyläilyyn asti ei sovi mennä. Tämän olen itse kokenut kun jehovakaveriani kutsuin kylään. Änkytti tekosyitä, ei vain voinut sanoa että hän ei nyt pääse ja piste.
Minä olen tavallinen ei-uskova perheenäiti ja myös minun elämästäni monet kertomasi asiat ovat kaukana! En ryyppää, en tupakoi, en harrasta festareita. Ennen yrittäjyyttä olin töissä jossa en ikinä halunnut osallistua selän takana puhumiseen.
Uskovaisilla on se kumma käsitys että kaikki ei-uskovat harrastavat ilman muuta ryyppäämistä, baareja, puolison pettämistä, festareita ym. pinnallista. itse kun harrastan ratsastusta, lukemista ja luonnossa liikkumista.
ainakin jehovat eivät huoli läheisiksi kavereikseen muita kuin toisia jehovia. Puistossa saattavat jutella ja olla puistokavereina, mutta kyläilyyn asti ei sovi mennä. Tämän olen itse kokenut kun jehovakaveriani kutsuin kylään. Änkytti tekosyitä, ei vain voinut sanoa että hän ei nyt pääse ja piste.
Paras ystäväni on jehovantodistaja, minä ateisti.
Toimii loistavsti, kumpikaan ei yritä muuttaa toistaan. En sitten tiedä mitä asiasta ajatellaan hänen uskispiireissään.
Minä olen tavallinen ei-uskova perheenäiti ja myös minun elämästäni monet kertomasi asiat ovat kaukana! En ryyppää, en tupakoi, en harrasta festareita. Ennen yrittäjyyttä olin töissä jossa en ikinä halunnut osallistua selän takana puhumiseen. Uskovaisilla on se kumma käsitys että kaikki ei-uskovat harrastavat ilman muuta ryyppäämistä, baareja, puolison pettämistä, festareita ym. pinnallista. itse kun harrastan ratsastusta, lukemista ja luonnossa liikkumista.
Voiko sinulta pyytää esirukousta kun on murheita? Tuletko sinä mukaan seurakunnan tilaisuuteen kaveriksi?
Minä olen tavallinen ei-uskova perheenäiti ja myös minun elämästäni monet kertomasi asiat ovat kaukana! En ryyppää, en tupakoi, en harrasta festareita. Ennen yrittäjyyttä olin töissä jossa en ikinä halunnut osallistua selän takana puhumiseen. Uskovaisilla on se kumma käsitys että kaikki ei-uskovat harrastavat ilman muuta ryyppäämistä, baareja, puolison pettämistä, festareita ym. pinnallista. itse kun harrastan ratsastusta, lukemista ja luonnossa liikkumista.
Voiko sinulta pyytää esirukousta kun on murheita? Tuletko sinä mukaan seurakunnan tilaisuuteen kaveriksi?
Ei. Mutta minun kanssani voisi juoda kahvia ja jutustella mukavia kun lapsemme leikkisivät yhdessä, voisit soittaa minulle vaikka keskellä yötä jos sinulla olisi hätä, voisin auttaa sinua ongelmissasi oluivat ne mitä tahansa, olisin aina luotettava enkä koskaan pettäisi sinua (puhuisi selkäsi takana, pimittäisi asioita jotka sinun pitää tietää), voisit olla varma, että vaikka mitä tapahtuisi auttaisin kaiken kykyni mukaan, en koskaan nolaisi sinua, yrittäisin aina saada päiväsi valoisammaksi jos olisit surullinen.
Ateisti jolla myös uskisystäviä. Ei jokaisen ystävän kanssa tarvitse pystyä jakamaan elämänsä kaikkia alueita.
Mulla kuuluu ystäväpiiriin sekä samalla tavalla uskovaisia että ei-uskovaisia. Uskovaisten kanssa pystymme puhumaan omasta uskosta, ja nämä keskustelut ovat kyllä tosi tärkeitä. Siksi vietän enemmän aikaani uskovaisten ystävieni kanssa, ja vähemmän ei-uskovaisten kanssa. Mutta en kyllä mitenkään torju tai kieltäydy heidän seurastaan, vaan tapaamme säännöllisesti heidän kanssaan, vaikkakin harvemmin.
Työporukan illan istujaiset sen sijaan... Mikäli mahdollista, kieltäydyn kohteliaasti niistä. Menen muutamaan iltajuttuun vuodessa ja se riittää. Mä en kertakaikkiaan tajua, miten töissä fiksut ja asialliset aikuset viitsivät viettää vapaa-aikaansa näin: illalla ei puhuta mistään muusta kuin juomisesta, juomisesta, juomisesta, pieru-ja röyhtäisyjutuista. Ei voisi vähempää kiinnostaa.... Miten jonkun aikuisen ihmisen rentoutumiskeinot ovat näin köyhät???
Onko hällä iso perhe?
Ison perheen kanssa ei ole niin helppoa lähteä ja sit kun on saanut treffit sovittua, aina joku on kipeä ym. Ihan ymmärrettävää. Lisäksi ison perheen pyöritys varmasti tempaisee arkeen mukaan, joten senkin puolesta lähteminen vaan saattaa helposti jäädä, jos ei ole selkeää päivää sovittuna.
Kokeile kysyä voitko joskus tulla piipahtamaan, siis että itse menet heille. Kysy vaikka txtrilla mikä päivä sopisi. Kyllä tuo minusta sit kertoo haluaako olla oikeasti tekemisissä. En kyllä näkisi, miksi yhtäkkiä eri suuntaukset elämässä vaikuttaisi, jos ei ole ennenkään vaikuttanut teidän suhteeseen.