yksinkertaisempaa elämää

Nostan tärkeän ja kiinnostavan aiheen.

Just tuo, mitä kerroit että ei mennä äärimmäisyyksistä toiseen. Ei tarvii mennä sähköttömään, vedettömään taloon jonnekin tiettömään paikkaan asumaan. Maaseudulla huomaat, että todellakin tarvitset esim ruohonleikkurin, puutarha, lumityökalut, koneet yms. Kaupungissa voi halutessaan elää vieläkin yksinkertaisempaa elämää, ja helpommin vielä täysin anonyymisti.

Itselläni ei ole isot tulot, mutta voin silti elää ekologisesti tai ainakin niin paljon kuin mahdollista tai jaksan. Kierrätän jätteet, ostan suurimman osan tavaroista ja monesti vaatteistakin kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista ja yritän aina kiinnittää huomiota myös laatuun (olen saanut tavaroita myös sukulaisilta, esim. tv, jos sukulainen on aikeissa ostaa uuden ja joskus myös astioita), syön paljon kasvispitoista ruokaa (kesällä ostan paljon kotimaisia kasviksia), käytän linja-autoa (tämä onnistuu, kun asun kaupungissa),  en pese vaatteita jatkuvasti, vain silloin kun ovat oikeasti likaisia tai hikisiä (tuuletan vaatteita silloin, kun niitä ei tartte pestä), en käytä kaikenmaailman puhdistusaineita ( esim. yleispuhdistusaineina mulla on mäntysuopa ja ruokasooda ja ne toimivat hyvin ja pyykinpesussa riittää yksi nestemäinen pesuaine, huuhteluainetta en käytä) jne.

Itse uuvun välillä liiasta menosta ja meiningistä. Joskus on ihan kiva, että on vähän enemmän tekemistä, mutta yleensä rauhallisempi meno riittää. 

Luonto on mulle aika tärkeä asia ja on hyvä, että tässä taloyhtiön vieressä on metsä ja vähän matkan päässä järvikin. Se tuo hieman rauhaa. 

Elämästä stressaavaa voi tehdä ihminen itse itselleen, esim. yrittämällä koko ajan pysyä kärryillä kaikenmaailman tapahtumista mitä maailmassa on meneillään ja haalimalla itselleen kauheasti tekemistä, esim. harrastuksia, mutta myös yhteiskunta on rakentunut niin, että se edesauttaa ihmisten stressaantumista ja uupumista ja suorittamista.

Vielä tuohon mun yläpuoliseen juttuun: yksinkertaisempi elämä on myös mielentila. Jos asennoituu asioihin niin, että ne stressaavat, esim. koko ajan murehtii sitä, että hyökkääkö Putin nyt Suomeen tai meneekö työpaikka alta, silloin ne ovat liian stressaavia ja paisuvat kokoajan mielessä yhä isommiksi ja monimutkaisemmiksi. Mutta mitä rauhallisemmin ottaa asiat tai ainakin yrittää lopulta sennoitua moniin rauhallisesti, ainakin sellaisiin joihin ei voi itse kauheasti vaikuttaa, niin elämäkin saattaa helpottua ja yksinkertaistua.

Täällä yksi, joka kokee pakottamisen yksinkertaiseen elämään ahdistavana.

Nostan

Vierailija kirjoitti:

ne suorittajat näissä naistelenhdissä tekee sitten totaalimuutoksen monasti. Entinen pankin huippuekonomisti alkaa kasvattaa Kälviällä alpakoita ja asuu sähköttömässä maakuopassa. Sekin muutos saattaa mennä syteen ja saveen. Elämää voisi pikkuhilaa yksinkertaistaa ja alkaa keskittyä vähitellen henkisiin arvoihin.

Tämä herätti kiinnostuksen. Löytyyköhän jostain vielä juttua tästä entisestä pankin ekonomistista ja alpakoista.

Mitenkähän tässä kävi?

Miten muuten ootte saaneet yksinkertaistettua elämää?

Yksinkertainen elämä ei todellisuudessa ole mielekästä vaan tylsää ja merkityksetöntä jurnutusta.