Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin huolissani terveydestäni, en jaksa enää :'''((((
29.07.2009 |
Minulla on ollut erinäisiä outoja oireita kevään ja kesän mittaan. En halua eritellä tarkemmin. Kävin jo alkukesästä yleislääkärillä, joka vain levitteli käsiään eikä osannut sanoa, mistä on kyse. Myöhemmin kesällä kävin toisella yleislääkärillä eikä hänkään osannut selittää oireita. Ainoa vastaus jota näiltä käynneiltä sain oli normaalit verikoetulokset (kokeita otettiin paljon).
Oireet ovat jatkuneet koko kesän ja aiheuttaneet minulle hirveää ahdistusta. Olen saanut jo paniikkioireitakin. En jaksa enää yhtään, kesä on mennyt tämän takia pilalle. :((
Ensi viikolla on aika erikoislääkärille ja pelkään kuollakseni, että minulla on jokin vakava sairaus. Olen varmaan lukenut netistä vähän liikaa eri sairauksista, koska "tunnistan" itsessäni ties minkä tappavien tautien oireita.
Tuntuu oikeasti tosi pahalta, kun lääkärit vain kohauttelevat olkapäitään. Tulee sellainen olo, että tämän on pakko olla jotain a) erittäin harvinaista b) erittäin vakavan taudin alkua.
Miten kestän ensi viikkoon ja miten uskallan mennä sinne erikoislääkärille? Entä jos joudun kuukausia kestävään tutkimusrumbaan, jossa eletään jatkuvassa epätietoisuudessa ja jossa saa jatkuvasti pelätä pahinta? En JAKSA sitä, kuolen mieluummin vaikka sikainfluenssaan. :((((
Auttakaa, miten saan elämästä kiinni? :((
Kommentit (26)
mutta kokemuksella sanon, että älä ihmeessä lue sairauksista netissä tai kirjoista. erinäiset oireet voi liittyä niiiiin moneen asiaan/sairauteen tai olla liittymättä! rupeaa kuvittelemaan ja pelkäämään pahinta, sit menee jo yöunet jne...kohta ei meinaa pystyä arkea elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin allekirjoittaa oirelistastasi melkein jokaisen kohdan. Olen oireillut jo viime syyskuusta lähtien ja minua on tutkittu (ja hutkittu) sekä yleis- että erikoislääkärien toimesta yksityisesti että kunnallisella puolella. Jaksaisin ehkä jotenkin elääkin näiden kipujen ja outojen oireiden kanssa, mutta tutkimuksissa minusta on löytynyt ihan oikeita vikojakin. Nyt esim. maksa-arvot on koholla ilman loogista syytä ja olen juuri tuossa mainitsemassasi tutkimusrumbassa. Henkinen paine ja epävarmuus ovat kaikista kauheimpia : (
Jaksan silti, ainakin välillä, uskoa siihen, että selviän.
Sehän on siitä inha tauti että vaikka lääkäri esim. näkisi että nivelet ovat reumasta paksuuntuneet niin verikokeissa reuma-arvot ovat silti normaalit. Voi olla lähes mitä vaan oireita mutta verikokeet eivät paljasta mitään.
Onko sinulta otettu lupus-vasta-aineet? Jos ei ole niin ehdottaisin niiden tsekkaamista.
juttu vielä. Itselläni oli hengityksen "tiukkuutta". Jouduin oikein paneutumaan hengitykseen, maailma musteni helposti ynnä muuta. Tutkittiin keuhkot ja otettiin PEF-mittauksia. Sitten lääkäri keksi, että mullahan oli rintaranka ihan jumissa. Sen lukot kun kävin jäsenkorjaajalla avaamassa, niin jo alkoi hengitys kulkea.
onko sulla pieniä lapsia?
Mulla oli tosi paljon vaikeitakin oireita kun lapset oli pieniä ja mua kuvattiin, otettiin kaikki verikokeet ja kaikki mahdolliset. kysymys oli vaan siitä että olin perhanan väsynyt, stressaantunut lasten sairauksista, nukuin huonosti, lihakset jumittui ja söin mitä sattui.
Alue: Aihe vapaa
oli monenlaista yleisoiretta ja ravasin lääkäreillä vuosia. kaikki verikokeet oli kunnossa ja lopulta ehdottivat että menen mielenterveystoimistoon ja varaan aikaa.
no, sitten tuli ainoa näkyvä oire (onneksi) eli pientä purppuraista ihomuutosta nilkkaan josta otettiin koepala. sain diabnoosiksi vaskuliitti, eli verisuonten krooninen tulehdus. kun aloitin lääkkeet, kaikki oireet helpottivat. Jos tätä koepalaa ei olisi otettu, mulle ois tuputettu varmaan vaan mielialalääkettä :(
oireet siis voivat olla harmittomia, mutta kannattaa olla sinnikäs jos itse tuntee että kaikki ei ole ok!