G: Inhoatko adhd-lapsia?

Hymyillen vähän kielletään ja muuten ei välitetä, vaan kotona puistellaan mattoja ja käydään lenkillä.

Lapsi add 10v. rikkoo, kiroilee ja riehuu.

Rajoja se tarvitsee, mutta vanhemmat ei välitä.

Koskaan lapsia ei rangaista eli syy/ seuraussuhde ei tule lapsille selväksi.

Meillä samanlainen poika, mutta 5v. ja häntä kasvatetaan kunnolla. Kiroilusta seuraa aresti ja kiroilemaan oppi tietysti tältä kurittomalta naapurin pojalta.

Itse olen jo aikuinen ad/hd enkä ole ikinä kiusannut, riehunut tai varsinkaan pomottanut. Sen sijaan olen haahuillut ja elänyt haavemaailmassa, olen elänyt täydellisessä kaaoksessa, olen ollut kykenemätön hallitsemaan kokonaisuuksia, olen mennyt mukaan ihan kaikkeen mihin minua on yllytetty, olen hukannut avaimeni/kirjastokorttini/koulukirjani lähes päivittäin... minun on kyllä aina ollut vaikea pysyä paikoillaan, mutta ei se ole ollut mitään päätöntä luokassa riehumista, vaan enemmänkin jatkuvaa hytkymistä, naputtelua jne. Olen elänyt aivan hirveässä kaaoksessa ja kokenut suurta ahdistusta, mutta en usko että olen kenenkään toisen koulunkäyntiä pilannut. Enkä todellakaan kiusannut.



Ja tämäkin oli vain yksi tarina.

Onko huonokäytöksisyys ja agressiivisuus sama kuin adhd? Sanotaanko ns. "hankalia" ja äänekkäitä lapsia adhd lapsiksi, ilman mitään diagnoosia? Tiedättekö kaikki ketjuun kirjoittajat, että se hankala lapsi on myös adhd-diagnoosin saanut? Varmaan jos meilläkin alettaisiin diagnosoimaan, olisi koko piha täynnä adhd-poikia, sellaista se meno tuntuu olevan.



Meillä on vilkas ja äänekäs poika, joskus myös agressiivinen, mutta osaa tarvittaessa keskittyä ja ryhmässä toimia. Samanlaista tuntuu olevan näiden muiden samanikäisten poikien (ja epäilemättä tyttöjenkin) kanssa tällä alueella. Temperamenttikysymys?



Sitten on sellaisia lapsia, joista en pidä, lapsia, jotka käyttäytyvät hallitsemattomasti sekä rajattomasti ja rikkovat tavaroita, kiusaavat muita yms. En ole ajatellut, että heitä vaivaa adhd, vaan enemmänkin, että vanhemmilta on ote hukassa. Enemmäkin kuin inhoa tällainen tilanne herättää sääliä ja myötätuntoa, vähän riippuen tietysti siitä, onko ongelmat aiheuttanut vanhemman curling, piittaamattomuus vai omat ongelmat (joo, ja siis useimmiten en tosiaankaan voi tietää).

paholaisille,joita heidän vanhempansa eivät kasvata olemaan ihmisiksi.



aina vedetään joku diagnoosi taskusta,kun ne ihmishirviöt tekee jotain.





vanhempien vika.



ja inhoan eniten niitä hirviöpentuja.

mutta en mä sitä rakastakaan, että naapurissa ylivilkas tapaus asustaa.Itse asiassa tällä kaverilla taitaa olla asperger-diagnoosi kylläkin. Päivät ovat vaikeita, koska lapselta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot, mutta silti äiti jättää hänet ilman valvontaa pihalle (on jo 9v). Omien lasten kanssa joudun olemaan tarkkana, etteivät saa köniinsä jatkuvasti. =( Joka päivä sattuu jotain pientävähintään. En siis inhoa lasta enkä vanhempia, mutta ei tämä naapuruus helppoakaan ole.

paholaisille,joita heidän vanhempansa eivät kasvata olemaan ihmisiksi.

aina vedetään joku diagnoosi taskusta,kun ne ihmishirviöt tekee jotain.

vanhempien vika.

ja inhoan eniten niitä hirviöpentuja.

Hän on kavereilleen reilu ja tuo kiusaamistilanne on kyllä aina niin päin, että tavislapset kiusaavat lastani todella julmasti välillä (hänellä on puhehäiriö... useinhan neurologiset ongelmat ovat klimpissä niin, että jos on ylivilkkautta on muutakin)

Se miten adhd näkyy on se, että on vsiirtymätilanteissa vaikea keskittyä tehtävään. Kaverit on kiinnostavampia kuin pukeminen, ilman ohjausta uloslähtö on vaikeaa kun lapsi alkaa juosta ympyrää jne. Mutta ei tämä hänestä hirviötä tee! Vain haastavan.

Ja väitän, että lapseni on keskimääräistä 7v poikaa aurinkoisempi tapaus ja joutuu kyllä nyrkkikahakoihin sun muihin ikätovereitaan HARVEMMIN! Just eilen tuli itkien pihalta, kun kaverit olivat nauraneet ja lällätelleet ja yrittäneet saada hänet sanomaan heidän ilokseen sanoja joita ei osaa. Mutta eipä vain nostanut nyrkkejään vaan tuli äidin luo.

Ja jos sinulla on sellainen taikasauva jolla saan kasvatettua tuon lapsen "kunnolliseksi" niin tuo tänne!! Sitä kyllä tarvittais. Tajusin miten hankalaa tämän kanssa on vasta kun sain toisen lapsen. Ja huomasin, että 2v:nä "tavislapsi" noudattaa sanallisia ohjeita paljon paremmin kuin 7v adhd. Mutta tuo ihmeessä se taikavarpu.

Se on sairaus siinä missä esim. diabetskin, lapsi ja vanhemmat ovat syyttömiä siihen jos lapsi sairastuu ko. tautiin, inhoan teitä jotka ette ymmärrä ettekä suvaitse erilaisuutta...

paholaisille,joita heidän vanhempansa eivät kasvata olemaan ihmisiksi. aina vedetään joku diagnoosi taskusta,kun ne ihmishirviöt tekee jotain. vanhempien vika. ja inhoan eniten niitä hirviöpentuja.

Täysin samaa mieltä.

Monet adhd lasten vanhemmat perehtyvät hyvin lapsensa kasvatukseen, mutta kaikki eivät. Olen ennen ollut vanhempien puolella, ennenkun kohtasin tämän naapurin perheen.

Heitä syytän välinpitämättömyydestä.

Olen heidän pojan kanssa jutellut ja kysynyt, että tietääkö hän mikä on palkitseminen eli hyvästä palkitaan, vaikka siitä ettei kiroile. Ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Meidän 5v. kanssa käytetty tätä menetelmää ja me kummatkin perheet ollaan käyty samassa perheneuvolassa.

Me olemme ohjeita noudattaneet, he eivät ole tehneet mitään.

Äiti ja iskä istuu kotona, kun poika tekee pahojansa. Pieneen mieleenkään ei tule valvonta tai rangaistus väärästä. Kiroiluun ei puututa.

Itse uskoisin saavani otteen tästä pojasta.

Vanhempia säälin (koska adhd:n kanssa ei varmastikaan ole helppoa vaan usein aika raskasta), mutta täytyy myöntää että en jaksa riehuvia ja häslääviä lapsia, oli adhd tai ei. Karttelen tällaisia tapauksia parhaani mukaan (jos vanhemmat tuttuja pyrin näkemään heitä ilman lapsia), ja yritän tietysti olla näyttämättä rasittuneisuuttani silloin kun joskus ollaan yhdessä jossain.

Adhd on ylivilkkaus- ja keskittymishäiriö, ei aggressiivisuus tai käytöshäiriö. Pankaahan nyt av-mammat määritelmät muistiin.



Usein adhd:hen liittyy muita ongelmia: esimerkiksi juuri (kuten joku tässä selitti) puheenkehityksen ongelma, ääniyliherkkyyttä, tai vaikkapa ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.



Mutta nekin siis ovat eri asia kuin aggressiivisuus.



Jokainen adhd-lapsi on yksilö, jossa on paaaaaaljon muitakin puolia kuin se adhd. Jos hän adhd:n LISÄKSI on aggressiivinen, se ei silti merkitse, että aggressiivisuus johtuisi adhd:stä.



Kuten joku kertoikin, monesti se tappelun aloittaja on aivan joku muu kuin adhd. Erityislasta on "kiva" kiusata ja vanhempien ennakkoluulot siirtyvät myös lapsiin... Käsi sydämelle: oletteko te adhd-lasten inhoajat varmoja, ettette siirrä antipatioitanne lapsiinne ja synnytä siten kiusaamista?



- as-lapsen surullinen äiti -