Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte, sosiaalisesti heikkolahjaisten lasten äidit?
28.07.2009 |
Itselläni on ekaluokan aloittava iloinen, mutta varovainen poika. Hänellä on kavereita, mutta porukassa on aina se, joka on jotenkin ulkopuolella. Häneltä näyttää puuttuvan täysin juonittelukyky, oveluus, yms. muuta mitä tarvittaan jos kaveriporukassa meinaa pärjätä. Häntä on helppo vetää höplästä, tyyliin jos et tee nyt sitä ja tätä, et pääse mun synttäreille, ja toinen uskoo tosissaan.
Hän "häviää" aina peleissä, kun oikeasti hävinneet vaan toteavat olevansa voittajia ja lyttäävät hänet. Mulle tulee ainakin olemaan todella rankkaa katsoa vierestä tuota meininkiä. Olen siis ajoittain päässyt kärpäsenä kattoon, lapseni ei näistä kerro kotona. Välillä olen tosi raivoissani tästä kaikesta, puhkun itsekseni :P Yritän auttaa lasta ja vinkata mitä kannattaa missäkin tilanteessa sanoa, mutta hän vaan toteaa ettei osaa olla ilkeä....
On sinänsä ihan suosittu porukassa ja pyytävät ahkerasti leikkimään kanssaan. Kyllä välillä kadehdin napakoitten ja sanavalmiiden äitejä, miten helpolla pääsevät kun ei tarvitse murehtia lapsen pärjäämistä.
Kommentit (9)
ja ennenkaikkea sitä pelkään, miten lasta lytätään minäkin päivänä, mitenköhän kauan jaksaa tuollaista... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ehkä sinua helpottaa tieto että muitakin sosiaalisesti vetäytyvämpiä on.
Meillä on myös ekaluokan aloittava poika, joka on melkoisen herkkä ja ujo tapaus. Hänellä on toistaiseksi ollut yksi kaveri, ja tämä riittää hänelle. On kuin hän jotenkin katsoisi tätä asiaa jotenkin tosi "putkimaisesti", että yksi kaveri on ja se riittää. Nyt on sitten niin että nämä kaverukset eivät olekaan enää samassa koulussa ja minua kyllä hiukan hirvittää että miten se poika nyt sopeutuu luokkaan ja miten saa sieltä kavereita.
Meillä poika vetäytyy selvästi, jos muut ovat kauhean riehakkaita ja avoimia, vaikka osaa kyllä itsekin riehua kotona ja kaverinsa kanssa, siitä ei ole kyse.
MInä yritän vaan muistuttaa itseäni siitä että poika saa olla juuri sellainen kuin on. Vaikka välillä sitä toivoisi että toinen olisi reippaampi ja sosiaalisesti lahjakkaampi. Täytyy vaan toivoa että kaikki menee hyvin ja tämä luonteenpiirre kääntyy jossain vaiheessa positiiviseksi asiaksi.
ja poika menee jo neloselle. Jatkuva huoli hänen pärjäämisestään. Nytkin kesä on mennyt niin että ei ole leikkinyt luokkakavereidensa kanssa juuri ollenkaan, ei siis halua ottaa yhteyttä eikä että minä järjestäisin, on mieluummin kotona, lukee ja leikkii itsekseen tai pikkusisarusten kanssa. Serkkujen kanssa kyllä leikkii ja kahden pitempiaikaisen laverin, mutta niitä tilaisuuksia on harvoin. Pelkään oikeasti että hän syrjäytyy kaveripiiristä
en usko että meidän poikaa lytätään tai syrjitään, ja esim. pelehin hän osallistuu ihan innolla silloin kun joku muu järjestää. Mutta mitään sellaista oma-aloitteisuutta hakeutua muiden seuraan ei ole. Toivon myös kovasti että kyseessä on luonteenpiirre joka joskus kääntyy positiiviseksi, mutta pelkään vaan kovasti että tuolla touhulla ei pitkälle pötkitä :(
myös löytyy tokalle menevä samanmoinen poika. sanoikin mulle joskus, että:"äiti mä olen yleensä hiljaa, semmonen mää olen". On myös helposti vedätettävissä hyväntahtoisuuttaan :(
ei ole liikunnallinen ja sekin erottaa useammasta pojasta. Lukee, laskee ja on itsekseen kiinnostunut asioista.
toivon että löytää sen yhden hyvän ystävän, jonka kanssa "jakaa asioita". Kotona on pikkusisko 5v ja veli 6kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin että puhutaan asperger-syndroomasta.
Sosiaalisesti lahjakasko sitten on ovela ja kiero..höh sanon minä. Sanoisin että suora ja rehellinen on paljon lahjakkaampi. MIksi pitäisi olla samanlainen k**sipää kuin kaikki muutkin?
Itse olen opettanut lapseni olemaan sosiaalisesti suoria. Ei mitään pelien pelaamista. Sellainen itsekin olen ollut.
arvostavat rehellistä ja kunnollista tyyppiä, mutta muistelkaapa omaa kouluaikaa millainen rämäpää kieroilija tuntui pärjäävän parhaiten sosiaalisesti?? (toki aikuisiällä jo toinen juttu..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin siitä huolimatta koitan kasvattaa rehtiä, reilua ja suoraa ihmistä.
On se sitten suosiossa koulussa tai eï.
Koulussa suosituista ei tunnetusti tule mitään menestyjiä elämässään. Ei suosittu voi olla ihan onnellinen lapsi, kunhan om vahva itsetunto ja -luottamus-nauttii aitoa perheen ja sukulaisten ja niiden vähäisten kaverien suosiota. Paljon parempi!
ja ennenkaikkea sitä pelkään, miten lasta lytätään minäkin päivänä, mitenköhän kauan jaksaa tuollaista... ap