Puolison aikuinen lapsi
Muutin miehen kanssa yhteen, kun hänen lapsensa eivät enää asuneet vanhempansa luona. Tätä ennen olin tavannut jonkin verran lähes aikuisia lapsia. Toinen heistä oli valittanut äidilleen, että minun hänelle puhuminen saa hänet ahdistumaan. Otin palautteesta kopin ja lopetin tälle lapselle ylimääräisen puhumisen, etten saa valitusta ahdistuksen aiheuttamisesta. Nämä puhumiset olivat minulle yritys tutustua tähän lähes aikuiseen lapseen.
Lisäksi sain osakseni hyvin vahvoja reaktioita, kun kohtelin heidän koiraansa "väärin" eli en päästänyt koiraa irti pihalla, kun mies oli kääntämässä autoa ja "lapsi" oli tullut jo autosta ulos. Tässä tilanteessa mies jo ärähti, että koira olisi voinut jäädä auton alle irti juostessaan, kun autolla peruutetaan.
Nyt vuosia myöhemmin sama lapsi, nyt jo yli 20v. valittaa isälleen, kun en puhu lapselle. Emme tapaa kuin perhejuhlissa, jossa on paikalla myös runsaasti muita ihmisiä. En koe tuntevani tätä aikuista lasta ja hän ei ole tehnyt elettäkään minun suuntaani molemmin puolista tervehdyksiä lukuun ottamatta.
En koe tarvetta tutustua tähän aikuiseen lapseen. Tervehdin häntä kuten vierasta ihmistä, joka hän minulle on.
Koen, että selän takaa tulisi jälleen jotain palautetta teen sitten mitä hyvänsä. Koen tämän vähäisen puhumisen turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. En välitä lisäarvosteluista.
Me elämme omaa elämää ja mies tapaa aikuista lastaan satunnaisesti lähinnä auttaen arjen asioissa.
Kommentit (20)
Olisit jättänyt tämänkin kirjoittamatta.
No et sinäkään kovin aikuismaiselta ja mukavalta ihmiseltä vaikuta.
Joiskohan sitä vielä yhden mukin kahvia?
Ehkä taidan
No,onpa harvinaisen typerä aloitus.
Kerro lisää. Laitan popparit mikroon.
Luulin että on sosiaalipummi ja narkomaani.
Miksi leikit kotia miehen kanssa, jolla on jo jälkikasvua jonkun toisen naisen kanssa?
Siis oikeastiko lapsi valittaa isälleen, kun sinä et puhu vai sittenkin lapsi on muistuttanut isälle, että ei koe mitään tarvetta puhua kanssasi?
Tuo on minusta ihan riittävää. Näette ja tervehditte toisianne, silloin tällöin kun yhteinen tilaisuus.
Miksi teillä pitäisikään olla läheiset välit?
Ei ne ns.pakottamalla tule eikä tarviikaan.
Lapsi tajuaa, että hänen isänsä rinnalla kuuluisi seistä hänen äitinsä etkä sinä. Olet mennyt ottamaan itsellesi sellaisen paikan joka ei sinulle kuulu, ja suhtautuminen on sen mukaista.
Joillekin ihmisille mikään ei kelpaa.
No yli 20v on yleensä henkisesti aika eri tasolla mitä yli 10v.... Antaisin uuden mahdollisuuden.
Onkohan 10v. lähes aikuinen... AP ei puhunut mitään noin pienistä lapsista.
Jaa. No av-mammoilla on av-mammojen ongelmat; minkäs sille mahtaa.
Joskus aikuiset lapset vaikka ei asuisi kotona,ei vaan hyväksy edes äiti serustelee miehen kanssa.Lopun elämää äidin pitäisi olla yksin .24h/ 7 päivää valmiustilassa aikuiselle lapselle ja hoitovastuusa lapsen lapsille.Mies on myrkyä silloin kuviossa.
Ok.