G: Miten moni on pettynyt äitiyteen?

äitiyteen pettynyt, mutta myös tuntenut että äitiys on parasta mitä elämällä on antaa. Herättää tunteita tämä äitiys... samassa naisessa molempiin suuntiin.

Ja tämä länsimainen "kaikkimullehetinyt" individualismi/egoismi/narsismi, jonka puolesta kaikki liputtavat. Jos elämä ei mene tarkoin suunnitellun kaavan mukaan, ollaan niin pettyneitä ja masennutaan.



En ole pettynyt äitiyteen, vaikka se on hemmetin rankkaa. Kohta lapset ovat isompia.

Kauheaa puuhaa, ihan tosissaan. Kyllä paljon helpommallakin elämässään pääsisi. Eikä edes ANNA MITÄÄN TYYDYTYSTÄ, AINA VAIN UUSI HUOLI.

vaan omaan suoritukseeni äitinä. Olisin kuvitellut itseni jotenkin fiksummaksi äidiksi, mutta nytkin roikun tässä koneella netin aivottomimmalla keskustelupalstalla (tosin vauva sylissä, mutta silti) tyrkättyäni esikoiselle dvd:n eteen ettei tarvitsisi esim. lukea sille tai tehdä muuta järkevää.



Lapset ovat vielä paljon ihanampia kuin osasin kuvitella, joten tästä saan syyttää kyllä vain itseäni ja omaa saamattomuuttani.

ole pettynyt äitiyteen, mut joskus itseeni. Ennen lasta luulin olevani oikeinkin hyvä ihminen, mut lapsi toi esiin sellaisiakin puolia, joita en ollut tiedostanut. Ja niiden kanssa saa tehdä töitä aina uudestaan.



Mut lapsi on ihana, rakas, parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. En voisi milloinkaan sanoa olevani pettynyt äitinä olemiseen - eihän äitiys ole tarkoitettukaan olemaan mulle kivaa ja helppoa, egoa tukevaa elämysmatkailua! Mun tehtävähän on olla lasta varten! Lapsen äitinä oleminen ei voi olla pettymys, jos tajuaa, että rankimmillaankin se on tärkeintä työtä mitä ihminen voi eläessään tehdä.