Mä en kerta kaikkiaan kestä olla lasten kanssa kotona!

Samat fiilikset on täälläkin. Olen kateellinen miehelleni, joka pääsee töihin päivisin "huilaamaan".

Ei voi olettaa, että kaikille olisi nautinto olla kotona. Sinä teet omat valintasi ja seisot niiden takana. Itse yllätyin siitä, että kuinka paljon nautin olla lasten kanssa kotona. En todellakaan tuomitse ketään sen takia, että he tuntevat toisin.



Jaksamiset ensi viikkoon :)

Mulla meinas pää räjähtää jo yhden pojan kanssa. Veikkaan, että meillä on nykyään rauhallisempaa kun lapsi on hoidossa ja äiti töissä. Musta ei vaan ole siihen, vaikka kuinka haluaisinkin. Mielestäni olen kuitenkin hyvä äiti ja poikaani en vaihtaisi koskaan mihinkään.

Meillä on helppo vaihe näiden kahden kanssa koska nuorempi on saatu vauvasta taaperoksi.



Ihanan helppoa olla nyt kotiäiti, en tosin liikaa stressaa ruoanlaitosta ja siisteydestä. SIivoan kun huvittaa ja en pyydä jatkuvasti ihmisiä kylään.



Varauduthan siihen että iltaisin lapset ovat usein hoitopäivän jälkeen entistä uhmakkaampia ja ehtivät siitä huolimatta sotkea koko kämpän :(.

Ainakin meillä oli näin kun olin töissä, toivottavasti teillä eri tavalla.

Esikoinen on 5 ja nuorempi 1,5. Olin töissä tuossa välillä ja tiedän mitä se arki on. En nähnyt sitä rankkana vaikka alku menikin sairastellessa ja asioita opetellessa.



Olkoon ilta miten rankka tahansa, ei haittaa. Se ei kuitenkaan ole sitä koko päivää.



ap

Esikoinen on 5 ja nuorempi 1,5. Olin töissä tuossa välillä ja tiedän mitä se arki on. En nähnyt sitä rankkana vaikka alku menikin sairastellessa ja asioita opetellessa. Olkoon ilta miten rankka tahansa, ei haittaa. Se ei kuitenkaan ole sitä koko päivää. ap

Meillä on välillä illalla rankkaa, mutta siitä selviä ja onhan meitä kuitenkin kaksi illalla jakamassa ilot ja surut.

Ei se ole häpeä tunnustaa.

Miksi sun lapset huutaa koko ajan? 5 pitäisi osata jo yhtä ja toista kuten siivota omat jälkensä.

Mitä jos oikein miettisit miten asioita voisi muuttaa muuten kuin pakenemalla kotoa.

Jos lapset on niin hankalia niin miksi?

Meillä on 4v ja 2v tytöt sekä 4 viikkoinen poikavauva. Kun odotin kuopusta mulla meinasi pää levitä tyttöjen kanssa! 2v:llä kun vielä alkoi hirveä uhmis, mitä en ollut esikoisen kanssa kokenut lainkaan.



Raskauden loppuvaiheessa olin tosi kipeä koko ajan ja liikkuminen ja oleminen olivat tuskaa (vauva oli 5kg..). Onneksi tajusin tuolloin heittää typerät varautuneisuuteni ja muiden mielipiteet päivähoidosta syrjään ja hain tytöille hoitopaikkaa.



Aloittivat hoidossa kesäkuun alussa ja rauha palasi meidän huusholliin :). Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisempiä oloonsa, kun tytöt saivat pari kertaa viikossa käydä touhuamassa pph:lla.



Mä olin aina kuvitellut, että viihtyisin tosi hyvin lasten kanssa kotona ja musta tulisi oikea pullantuoksuinen perheenäiti, mutta aina sitä oppii jotain uutta itsestään...



Nyt kun olen vauvan kanssa kotona päivät ovat edelleen raskaita, sillä sektiosta parantuminen on vielä käynnissä ja kilpirauhaslääkitys ei ole kohdallaan :(... Mutta lapsilla on edelleen hauskaa hoidossa ja kotonakin jaksan iltapäivästä puuhailla lasten kanssa paljon enemmän :).

Minulla on melkeen samanikäiset lapset ja aivan hurjaa tää meno.Meillä on 5,5 ja 2,5 vuotiaat. Minusta lasten ikä ja luonne ja lukumäärä vaikuttaa jaksamiseen aika paljon. onneksi on rauhallisempia kausia ja sitten on näitä rasittavia kausia. vuosi sitten kun esikoinen oli 4 vuotta ja nuorempi 1,5 vuotta niin tuntui että nyt heti töihin että hetkeäkään en jaksa. Mutta tuo paha kausi meni ohi ja hampaat irvessä se juuri ja juuri jaksoin. sitten helpottui.Nyt on kesä ja monella lapsella ei ole kerhoja tai päiväkoteja ja se tekee lapsista aika turhautuneita kanssa. Ite oon ollu 6 vuotta kotona ja nyt tuntuu että en enään vaan jaksa. Lapset kasvaa silti nopeasti ja olen iloinen että olen ollut heidän lapsuudestaan näin kauan kotona.Lapset tarvii loppujen lopuksi aika paljon kaikkee että pysyvät tyytyväisinä. Äitinkin täytynyt oppia olemaan paljon ulkona vaikka sisällä olisi paljon muuta hommaa.Vinkiksi annan että mene töihin tai helpota töitäsi hieman. Itse olet aika laiska mutta otan omaa aikaa ja olen välillä tietokoneella tai teen omia. Meillä lapset myös pelaa ja kattoo elokuvia paljon. Aamulla vaikka lapset herää joskus 6.30 niin lepään sängyssä ja lapset kattoo elokuvaa. Illalla en tee kotitöitä vaan rentoudun ja katon elokuvaa tai teen jotain muuta kivaa.Se on ainut keino ollut miten jaksan olla kotona kahen kanssa.Ulkona soitan usein äidilleni tai jollekkin muulle tai teen pihatöitä.olen tietenkin lasteni kanssa myös mutta välillä tarvitsen jotain omaa.

en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miten äidit kokee sen helpommaksi, että pitää repiä väsyneet lapset sängyistä aamuvarhain joka aamu ja raahata hoitopaikkaan. Ja että ei ole aikaa itselle, harrastuksille, lapsille eikä miehelle. Että pitää samat kotityöt joihin kotona on aikaa koko päivä runnoa pariin tuntiin illassa. Kotona sentään ehtii istua, juoda rauhassa kahvia, syödä ja lukea lehtiäkin.

äidiltään hermopäätteet ja näppäilemään niillä "LÄLLÄLLÄLLÄLLIERU!"



jos sen olisin tiennyt olisin kyllä suosiolla jättänyt lapset tekemättä. Mutta kun en tiennyt...

tossa on?? Eikö tässä yhteiskunnassa ole jo vuosikymmeniä ollut ihan sallittu ja jopa toivottukin (vrt.kotihoidontuen määrä) että myös naiset osallistuvat työelämään ??



Ja sit toinen kysymys sulle, onko sulla omia lapsia??

mutta miten voi, käyttääkseni omaa ilmaisuasi, palaa loppuun kun voit suunnitella ja toteuttaa päivän rutiinit itse? jos tunnet tekeväsi raskasta työtä, etkö voisi helpottaa ja mitoittaa hommia niin, että jaksat paremmin?



itselläni on myös kaksi lasta: uhmaikäinen ja pikkuvauva. elämä on nyt rankkaa, varsinkin kun uhmis osaa ärsyttää minut päivittäin raivon partaalle ja vauva tarvitsee hellää hoitajaa.. mies on paljon matkatyössä joten olemme kolmestaan kotona joskus viikkokaupalla. olen kuitenkin ajatellut, että mikäli nyt selviän näistä ajoista kunnialla, jatkossa on paljon, paljon helpompaa!



tsemppiä jaksamisen kynnyksellä!

eli lapset 8 ja 5v sekä 6kk,

otetaan kaikki rennosti, siivotaan ku siivotaan. Muksut touhuavat omiaan ja katselevat telkkaa tai ovat pihalla. Keittelen kahvia kun vauva päikkäreillä ja istuskelen koneella/soitan kamuille. Illalla rentoudun, enkä kohista enää mitään. Käydään päivisin myös mummilassa ja/tai kaupassa "tuulettamassa".



Mulla pitää aina olla myös jokin haave/tavoite/mielenkiinto mitä mietin esim.moottoripyörähaave, lemmikkiasia tms. Ettei vaan ajatukset pelkästään arjessa.



Just ilmotin töihin että pidän alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen myös hoitovapaata. Olen tosi tyytyväinen kun mietin että töissäkin on stressiä ja hulinaa ja siihen päälle ois vielä kotijuttuja...

Ei tätä hommaa ole tarkoitettu mulle. Olen ennemmin parjattu uraäiti - tienaanpahan edes verorahoja tähän yhteiskuntaan :).

muksujen kans kotona hoitovapaalla...4 kk tulee nyt täyteen. Ja kyllä niin mielelläni palaan ensi viikolla töihin! Olen ihan kurkkuani myöten täynnä tätä touhua!!

Ja juu, voi palaa loppuun tässä touhussa "vaikka voi suunnitella ja toteuttaa päivän rutiinit itse"!! Mä olen ainakin aivan totaalisen kyllästyny näitten samojen nurkkien puunaamiseen.

Vaikka kuinka siivoot, niin eipä se siisteys kauaa säily kun lapset on 1,6 v. 5v. ja 9v.



Ja en kyllä häpeä tunnustaa, että ei, en pysty tähän, en siis osaa. Mutta kuitenkaan se ei ole minusta pakenemista. Minulla on oikeus myös käydä töissä ja toteuttaa itseäni siellä.



Kotona ollessa pyörin monesti yöpaita päällä puoleen päivään asti, en saa mitään aikaiseksi koska ei ole PAKKO. Siitä huolimatta töihin lähtö ja hoitoon meno sujuu aamuisin meillä ihan hyvin. Olen itsekin paljon pirteämpi kun lähtee heti aamusta liikkeelle ja touhuamaan!



Ja siitä omasta ajasta...meillä ainakin ukon ajatusmaailma tuntuu menevän niin, että mähän olen koko ajan kotona, eli mulla on koko ajan omaa aikaa. Iltaisin on ollu vääntöä sit kuka menee minnekin, omiin harrastuksiin. Mutta kun olen töissä, niin jotenkin tajuaa paremmin, että työn lisäksi tarvitsen myös sitä omaa aikaa ja harrastuksia. Ne miesten kuuluisat putkiaivot ;)



Ap! Tsemppiä! Ja muista että SINÄ teet omat ratkaisusi, jotta teidän perhe voisi hyvin!

mutta miten voi, käyttääkseni omaa ilmaisuasi, palaa loppuun kun voit suunnitella ja toteuttaa päivän rutiinit itse? jos tunnet tekeväsi raskasta työtä, etkö voisi helpottaa ja mitoittaa hommia niin, että jaksat paremmin?

Mä en voi sietää tätä. Ei ole kyse organisointikyvyn puutteesta tai ylihysteerisestä siivoamisesta. Mulla on organisointikykyä ja oikea siivouskin on niin ja näin. Silti sitä hommaa ja juoksemista riittää taukoamatta. Ja kun kaikki lapset eivät ole säkkilapsia, vaan nämä meidän tapaukset ovat äärimmäisen liikkuvia ja aktiivisia. Ja siksi joudun nuoremman perässä juoksemaan koko ajan. Laihduin tässä synnytyksen jälkeen 15 kg. No se on kyllä hyvä, mutta kuvastaa tätä tilannetta.

En halua jäädä kotiin. En sitten millään. Vaikka kuinka järjestäisin nämä fuc*ing rutiinit toisella tavoin. En halua tehdä niitä rutiineja. Ja myös minun mieheni on poissa paljon, keskimäärin 5 päivää ja iltaa viikosta olen yh.

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat -sanonta ei toimi nyt tähän. Mä haluan töihin ja menen sinne. Hoidan ne rutiinit sitten illalla. Se sopii, kyseessä on kuitenkin vain muutama tunti.

ap

kuulostaa negatiiviselta. Jos lapset ei riehu ja juokse aina hikipäässä, onko siinä jotain vikaa?

mutta miten voi, käyttääkseni omaa ilmaisuasi, palaa loppuun kun voit suunnitella ja toteuttaa päivän rutiinit itse? jos tunnet tekeväsi raskasta työtä, etkö voisi helpottaa ja mitoittaa hommia niin, että jaksat paremmin?

Mä en voi sietää tätä. Ei ole kyse organisointikyvyn puutteesta tai ylihysteerisestä siivoamisesta. Mulla on organisointikykyä ja oikea siivouskin on niin ja näin. Silti sitä hommaa ja juoksemista riittää taukoamatta. Ja kun kaikki lapset eivät ole säkkilapsia, vaan nämä meidän tapaukset ovat äärimmäisen liikkuvia ja aktiivisia. Ja siksi joudun nuoremman perässä juoksemaan koko ajan. Laihduin tässä synnytyksen jälkeen 15 kg. No se on kyllä hyvä, mutta kuvastaa tätä tilannetta. En halua jäädä kotiin. En sitten millään. Vaikka kuinka järjestäisin nämä fuc*ing rutiinit toisella tavoin. En halua tehdä niitä rutiineja. Ja myös minun mieheni on poissa paljon, keskimäärin 5 päivää ja iltaa viikosta olen yh. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat -sanonta ei toimi nyt tähän. Mä haluan töihin ja menen sinne. Hoidan ne rutiinit sitten illalla. Se sopii, kyseessä on kuitenkin vain muutama tunti. ap

jos haluat mennä takaisin töihin, niin sitten menet! jos et halua etkä jaksa mkotijuttuja niin sitten voit valita myös toisin.

halusin vain sanoa, että monesti sitä tulee asetettua itselleen vähän liian tiukat kriteerit päivittäisten rutiinien suhteen! halusin myös muistuttaa että arkipäivän keskellä voi myös tehdä jotain muutakin kuin "vain" siivota ja juosta paikasta toiseen.

oma uhmikseni on ihan tolkuttoman vilkas ja päikkäreidenkin suhteen on vähän niin ja näin. vauva taas pikku hiljaa on omaksunut päivän rutiinejamme ja nukkuu jo melko rytmikkäästi :0). jos oikein ottaa pattiin niin pakkaamme kimpsut ja teemme jotain kivaa (huvipuisto, eläintarha, hoplop jne) josta sitten riittää juteltavaa moneksi päiväksi eteenpäin.

onnea muuten painonpudotuksen vuoksi!

kuulostaa negatiiviselta. Jos lapset ei riehu ja juokse aina hikipäässä, onko siinä jotain vikaa?

Säkki korostaa vain konkreettisesti, että jotkut pysyvät paikoillaan, ja leikkivät siinä. Siinä ei missään nimessä ole mitään pahaa. Mutta sellaisia lapsia on vähemmän työlästä hoitaa.

Jotkut lapset sinkoilevat tauotta ympäriinsä ja heidän perässä on ainakin pienenä pakko juosta. Kutsuttakoon niitä sitten elohopealapsiksi.

"Säkkilapsien" äidit ovat yleensä vähemmän väsyneitä kuin "elohopealapsien" äidit.