Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
oletteko muut "iäkkäät" huolissanne saatteko lapsia ?
22.12.2008 |
Täytän ensi vuonna 30v. ja olen vasta nyt tavannut mukavan miehen, jonka kanssa voisi joskus kuvitella perhettäkin perustavansa. Välimatkaa on kuitenkin paljon ja juttu vasta ihan alussa, joten ainakaan pariin vuoteen ei voisi ajatellakaan mitään lasta tähän.
Mutta sitten olen jo 32vee ja vähintään 33 ennen kuin lapsi olisi syntynyt, vaikka tärppäisi heti. No ei siinä vielä mitään, mutta jos ei tärppääkään... eipä sitä nyt ihan hetken tuttavuuden perusteella voi miehelle alkaa lapsen tekoa ehdottelemaan.
Lisäksi mies on minua monta vuotta vanhempi.
No ei auta kuin odottaa ja toivoa, että tästä suhteesta edes tulisi jotain, kun aiemmin elämässä on kaikki mennyt täysin poskelleen.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no sellaisiakin on tuttavapiirissä, jotka ovat yli 6 vuotta yrittäneet ennen kuin on vauva sylissä...
Joo no ei kyllä auta kuin antaa ajan kulua...
reilun puolen vuoden päästä menimme naimisiin ja aika pian näytimme vihreää valoa vauvalle. 4 vuoden päästä saimme esikoisemme.
Ajatukseni isosta perheestä kariutui, kaksi lasta ehdimme saada.
Nyt olen siis 40, enkä enää jaksaisi kolmatta, vaikka se ehkä mahdollinen olisikin.
Eli ymmärrän huolesi. Mutta toisaalta minulla on ystävä, joka oli 35 v vannoutunut sinkku mutta jo 40 v neljän lapsen äiti (yhdet kaksoset). Ei sitä koskaan voi tietää.
Nyt sitten ollaan vauvakuumeen kourissa, vaikka pitkään ajattelimme, että kaksi lasta riittää. Ensi vuoden puolella alkaa kolmannen yritys ... kaksi ekaa lasta tärpänneet ekasta yrityksestä (keskenmenojakaan ei ole), joten tuntuu, ettei mahda kolmas lapsi yhtä helpolla tulla. Jotenkin epätodellinen olo, voisiko se onnistua vielä? Olen toki onnellinen kahdesta lapsestamme ja jos kolmatta lasta ei kuulu, niin olen tyytyväinen näinkin, mutta silti mietityttää hurjasti ..... mitä meille kuuluu vuoden kuluttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen kunnon miehen ehdit etsiä sitten kun lapset on tehty. Älä tuhlaa hedelmällisiä vuosiasi sitä oikeaa ja avioliittoa odottaen.
Yhtä rakkaita ne lapset ovat vaikka ovatkin avioliiton ulkopuolella syntyneet
tätä juuri pelkään, kun äidillänikin on ollut monta keskenmenoa. Ja lisäksi kun tämä isäehdokas alkaa olemaan jo 40v. hujakoilla pian....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri puhui minusta "iäkkäänä odottajana". Edelliset sain 28- ja 29-vuotiaana. Panikoin asiasta kyllä jo kaksvitosena, ennen kuin tapasin mieheni.
Kerkeän täyttää sitä ennen 30v ja kyllä nyt jo jännittää, kauanko raskautumiseen menee.
Esikoinen on 7-vuotias ja sai alkunsa yhdestä ehkäisemättömästä yhdynnästä. Toinen lapsi nyt tasan 6kk ja häntä teimme melkein 3v ennenkuin raskauduin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei olla huolissaan me olemme kumpikin päälle nelikyppisiä ja iltatähtemme syntyi eilen .Ei kannata stressata ikä kysymyksillä.
Jätä ehkäisy pois samantien sen kunnon miehen ehdit etsiä sitten kun lapset on tehty. Älä tuhlaa hedelmällisiä vuosiasi sitä oikeaa ja avioliittoa odottaen.
Yhtä rakkaita ne lapset ovat vaikka ovatkin avioliiton ulkopuolella syntyneet
Mä olen aina tiennyt haluavani äidiksi. Ensimmäinen vauva kuume oli yläkouluaikaan. Tein käsitöissä kaiken maailman vauvanvaatteita.
Ihan fyysisenä kipuna sen tunsi joskus 26-28-vuotiaana. Siis asia oli päivittäin mielessä. Harkitsin jopa adoptoimista yksin ja kävin valmennuksessa. Yksinäisenä ei vain olisi mahdollista adoptoida tervettä lasta ja sitä mietti omia voimavarojaan vammaisen lapsen adoptoimiseen.
Joskus 33-35-vuotiaana oli helpompaa, sitä jotenkin hyväksyi asian. Mutta se lapsen kaipuu on tullut takaisin,tämä viimevuosi vaan on ollut paha.
En kuitenkaan pystyisi tekemään lasta kenen kanssa tahansa. Haluan lapsilleni kunnollisen isän, joka on aktiivisesti mukana heidän elämässä.
Avioliitto ei siis ole listalla, mutta haluan sen 'oikean' miehen lasteni isäksi.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että tapasin mieheni jo 7 vuotta sitten ja aviossakin ollaan jo pari vuotta oltu. Sama asia tulee välillä mieleen, mutta meilläkin voidaan ryhtyä tuumasta toimeen vasta parin vuoden päästä. Joten sitten nähdää miten käy, ja hyväksytään omien valintojen mahdolliset vaikutukset. Täällä olen kyllä palstaillut jo monta vuotta!
Esikoinen syntyi, kun oli 28 ja mies 40. Kakkosta on yritetty 4 vuotta ja nyt ollaan menossa mikrohedelmöitykseen. Molemmilla alentunutta, miehellä simpat laiskistuneet iän myötä. Tiedän, että oman ikäni puolesta aikaa on vielä, mutta mies ei haluaisi olla ihan pappaisä ja pelottaa, että asiat vaan mutkistuu. Toisaalta parempi näin kuin saada lapsia kauhean nuorena. Nyt on elämä niin vakaata ja turvallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 28, mieheni pari vuotta vanhempi. Yhdessä olemme olleet jo 6 vuotta ja olemme siis naimisissa. Mutta nyt yhtäkkiä tuntuu, etti tästä tule mitään. Siis lasten hankinnasta. Molemmat haluamme lapsia, mutta jokin tässä nyt vaan tökkii. Mieheltä varmaan puuttuu rohkeutta tai sitten epäilee suhteemme syvyyttä :(. En tiedä mitä pitäisi tehdä, pitäisikö nyt erota, että olisi vielä mahdollisuus löytää mies ja isä lapsille. Vai jatkaa näin, hyvässä liitossa, mutta epävarmana tulevaisuudesta.
mä sain ekan lapsen 37-vuotiaana, ei pillereitä kahdeksaan vuoteen ennen sitä. Ja miehen vaihdoin kerran pari vuotta ennen lasta. Ja sitten ensimmäisen syntymän jälkeen odotinkin kaksosia ehkäisystä huolimatta. Kohtu täynnä myoomia ja vain yksi munasarja ja riskialtis ja iso leikkaus raskausaikana verensiirtoineen, mutta näitä kahta viimeistä ei olis siis mikään estäny tulemasta.
Että elämä yllättää vaikka täällä aina luullankin että kaikki asiat on hallittavissa.
Alue: Aihe vapaa
nyt mikaan hirvea paniikki ole, ihan rauhassa vaan !
sellasiakin on jotka on 35 eika miesta tavattuna, sillon voi jo alkaa pikkasen panikoimaan mutta sun tilanteessa ottasin ihan rauhallisesti