Miksi en opi? EI PIDÄ MENEMÄN MARJAAN LASTEN KANSSA!
Olipa taas oikeen niin maan perusteellisen mukava äiti-lapsi-mustikkaretki. ARGH. Olin kattonut yhden pikkutien varresta, että siinä on mustikka poikineen ja ajattelin, että mustikkapiirakan leipominen lasten kanssa se vasta mukavaa sunnuntaitouhua olisikin. Ei ku mustikkaan, 4v ja 2v kavereina. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes typerä äiti alkoi ahnehtimaan mahdollisesti pölyttömämpiä marjoja sisempää metsästä. 2v hermostui lähes heti, 4v pian ja siellä sitä fuck rämmittiin vitikossa ulisten, eikä edes löydetty mustikoita. Lopputulos oli se, että kannan ensin toisen ja sitten toisen huutavan kakaran puskasta tielle ja hermojen kärytessä pohjaan nakkaan lopulta ämpärin mustikoineen männyn kylkeen "siinä teille mustikkapiirakkaa, nii!". Kun on paahdettu 20 metriä kotia kohti, toteaa 4v surumielisesti "nyt ei saada mustikkapiirakkaa, niisk". Tottakai siinä äippä heltyy ja eiku takas noukkimaan ämpäri männyn juurelta ja uutta satsia keräämään. Kerään kuin hullu,2v koko ajan sillä rajalla, ratkeaako vai ei. Kun ratkeaa, kotiin. Loppuilta onkin kulunut rattoisasti kokatessa, siivotessa, kuunnellessa lasten ulinaa ja kirkumista. Niin ja se mustikkapiirakka? Sain sen peevelin just äsken ulos uunista ja kaikki muut on jo nukkumassa!! Etttä kannattiko,häh???!
Kommentit (36)
että piirakkaa varten tarvitaan max pari desiä ja jättää ne loput marjat toiseen kertaan, kun pääsee itsekseen poimimaan.
=)
Kyllä se siitä kun pikkupoimijoille tulee muutama vuosi ikää lisää.
Meillä lapset 6 ja 8. Eilen ja tänään on poimittu yhdessä mustikoita, hyvässä sovussa. Mutta vain noin 1,5 tuntia kerralla.
Silti kiva kuulla, että joku muukin käy lasten kanssa metsässä kuin me.
ota vähän rennommin. osta kaupasta mustikat. saa sitä piirakkaa silläkin tavalla
viinimarjoja (tosin siis omalla pihalla vaan) 1,5v:n kanssa, tosin pikkupoimijalla taisi mennä suurin osa omaan suuhun eikä ämpäriin... :D
Laitat piirakan jääkaappiin. Syötte sen piirakan huomenna välipalaksi, ja voimiakin on sitten vielä vaniljakastikkeen tekoon.
ei lapsia omin päin metsään. ei siitä mitään tule jos kolme pientä lasta käy keskenään marjassa. vähintään yksi aikuinen pitäisi olla mukana.
Voisin kuvitella että meillä menisi just noin, joten ennakoin ja menin marjaan ihan yksin..:D.
Ja ne ei tiedä tällä hetkellä mitään ihanampaa kuin että lähdetään mustikkametsään. Tykkäävät rämpiä siellä metsässä, kun saavat liikkua siellä vähän vapaammin kuin tässä kotona autotien varressa. Tykkäävät poimia omaan purkkiin ja syödä niitä. Isompi ihastui, kun sai kokeilla poimuria eli koneella poimimista, koska pojistahan kaikki koneet ovat hienoja.
Lapsille on mukana mehua, etteivät janon vuoksi tuskastu. Vähän tuulisella ilmalla hyttyset eivät kiusaa liiaksi. Tänä vuonna mustikoita on hyvin, joten onpa ilo käydä metsässä. Kerättiin miehen kanssa isot ämpärilliset kumpikin, eikä lapsilta tullut valituksen sanaa.
pinna kireellä? Älä aseta rimaa niin korkealle.
mukavaa oli. Pojat 7v. ja 5v. Ekaksi kotiin tuli 7v. kehitysvammainen poikamme ja kysyin häneltä, että missäs ne mustikat ja mansikat on?
Poika näytti sormella ulos ja sanoi, että tuolla ja kippo oli tyhjä.
Kuopuksella oli vähän mustikoita kipossa ja suurella nautinnolla söi niitä.
Tämä kehitysvammainen poikamme tajusi, että mitäs niitä mustikoita kippoon keräämään, kun ne voi laittaa suoraan suuhunkin.
No kaikkein tärkeintä oli se, että mukavaa oli.
Tehkää ne mustikka reissut lapsen ehdoilla ja poimikaa vaikka aamupuuroon marjat metsästä.
Meillä oli melkein yhtä tuskaa. Mutta saimme kuin saimmekin piirakkamarjat :-)
Juuri kun teet suunnitelmia ihanasta puuhasta yhdessä lasten kanssa, niin juuri sillä kerralla menee pieleen. Ehkä juuri sen vuoksi, että kaikilla on odotukset korkealla! Ja eniten tietysti jälkeenpäin aina harmittaa se, että itse tuli hermostuttua.
Mutta sitä se on. Itselleni käy jatkuvasti samoin kolmen lapsen kanssa, vaikka vanhin on jo 9 v ja luulisi, että olisin alkanut oppia. Ehkä sitten joskus mummina osaan paremmin :)
Tsemppiä ja nauttikaa huomenna mustikkapiirakasta! Kyllä se hyvälle silloinkin maistuu...
itsekin ajattelin tänään nostalgisesti, että olisi ihanaa käydä mustikassa lasten kanssa... no tuo ap:n juttu vei kyllä sen nostalgiafiiliksen. mutta taidetaan kävästä kuitenkin, ihan kokeilumielessä... =D
Voisin kuvitella, noin paattyisi meidankin mustikanpoiminta! =)
ja lapset tajuu että sieltä ne marjat tulee eikä ihan helpolla. Onnee vaan teille "ostetaan kaikki kaupasta" tyypeille.
Noin voisi käydä mulle ja mun muksuille metsässä. Päivän piristys oli viestisi!
Siis että teillä menee sitten hermot, kun mustikkasaalis ei olekaan suunnitellun kokoinen.
Lähtekää hyvät äidit retkeilemään! Ja jos kotiin sattuu tulemaan jokunen mustikkakin, niin se on sitten vain iloinen yllätys. Ei suuria tavoitteita, vaan mukavaa retkeilyä.
Luulenpa,että syötyään sen piirakan muksut haluaa mennä toistekin mustikkaan. Muistavat varmaan, mistä ne marjat tuli.
Tehkää ensi reissusta pieni seikkailu. Motivoi lapsia metsässä etsimään ja syömään oiiikein hyviä mustikoita, laulelkaa metsälauluja, ihmetelkää pieniä hämähäkkejä, ihastelkaa suuria puita ja kiipeilkää kiville. Kun känkkäränkkä meinaa saapua, istuta lapset kannolle ja anna evästä. Tavoite voi olla ihan vaan seuraavan piirakan marjat.
mä nauroin ääneen! :D:D
Elämä on, mammaseni ;D