Lapsen synttärit ja koira

Jos kuitenkin olette koiranvihaajia tai että voi sietää koiria, niin ette varmaan pysty vastaamaan. Ehkäpä ilmoitan perheelle, että koira on kotona, tosin omassa huoneessaan.



Ja nuo koiran "vierailut" vieraiden joukkoon on katsottu juurikin niin, että tilanne on rauhallinen, kukaan ei syö mitään (koira on perso ruoalle). Eli en olisikaan päästänyt koiraa vieraiden joukkoon, jos joku koiraa pelkää. M



Mielestäni koiran näkeminen ja vaikka tarkkailu juurikin portin takaa voisi toimia jopa koirapelon poistajana. Oma siskoni on ollut koirapelkoinen ja on juurikin meidän koiran kautta oppinut pois pelostaan.

Meillä myös koira ja se on aina lastenjuhlien aikaan jossain muualla kuin lasten seassa riehaantumassa.



Mikä ihme teitä estää laittamasta koiraa vaikkapa kiinni pihapuuhun muutamaksi tunniksi? Pelkäätkö että koira-parka-mussukalle tulee jotain traumoja? Keväällä/syksyllä myös auton takaboksi on kätevä, mutta näin kuumaan aikaan se ei tietenkään käy - paitsi jos auto on parkissa varjossa ja ikkunat rullattu osittain auki.

"Perheenjäsentä" et laita autoon. Hohhoijjaa! Luuletko että se koira jotain asiasta ymmärtää?

Nyt yksi tuttavaperheemme äiti soitti ja kysyi, voisimmeko laittaa koiran hoitoon juhlien ajaksi. Heidän lapsensa kuulemma pelkää koiria. Hoitopaikkaa meillä ei suoraan ole ja autoonkaan emme kyllä perheenjäsentä laita juhlien ajaksi.

Olen sitä mieltä, että koirapelko on usein vanhempien aiheuttamaa. Lapset ovat luonnollisesti kiinnostuneita eläimistä, joten on melko hassua, että joku olisi sisäsyntyisesti traumaattisen koirapelkoinen.



Muutamia tapauksia tiedän, jossa lapsi on tutustunut koiraan ja vanhemmat ovat hokeneet "ei mitään hätää, koira on kiltti". Siis se, että ylipäänsä otetaan esiin, että tilanteessa VOISI olla jotain hätää, on jo typerää. Kerrotteko lapsillenne koko ajan, että ei mitään hätää asioissa, joita lapsi ei osaa pelätä. "Ei mitään hätää, olemme liukuportaissa, ei mitään hätää, tulemme pois liukuportaista"....

vaan idioottien koiranomistajien. Meidän taloyhtiössä asuu rouva, joka antaa koiransa hyppiä meidän lasten päälle ja hokee, että "ei tämä koira pure!". Ei meidän lapsille ollut aiemmin tullut mieleenkään, että koira purisi!!! Itsekin olisin paniikissa, jos esim. joku poninkokoinen alkaisi hyppiä päälleni ja yrittäisi kaataa. Että näin.

Itse kuulen jatkuvasti tästä, että olemme itse aiheuttaneet koirapelon lapsillemme, koska meillä ei ole koiraa ja emme ole "koiraihmisiä", mutta se ei pidä paikkaansa. Luontaisesti arat lapsemme ovat vaan saaneet TODELLA huonoja kokemuksia, joiden perusteella ovat nykyään aika lailla paniikissa koiran nähdessään.

Olen sitä mieltä, että koirapelko on usein vanhempien aiheuttamaa. Lapset ovat luonnollisesti kiinnostuneita eläimistä, joten on melko hassua, että joku olisi sisäsyntyisesti traumaattisen koirapelkoinen.

Muutamia tapauksia tiedän, jossa lapsi on tutustunut koiraan ja vanhemmat ovat hokeneet "ei mitään hätää, koira on kiltti". Siis se, että ylipäänsä otetaan esiin, että tilanteessa VOISI olla jotain hätää, on jo typerää. Kerrotteko lapsillenne koko ajan, että ei mitään hätää asioissa, joita lapsi ei osaa pelätä. "Ei mitään hätää, olemme liukuportaissa, ei mitään hätää, tulemme pois liukuportaista"....

Meillä myös koira ja se on aina lastenjuhlien aikaan jossain muualla kuin lasten seassa riehaantumassa.

Mikä ihme teitä estää laittamasta koiraa vaikkapa kiinni pihapuuhun muutamaksi tunniksi? Pelkäätkö että koira-parka-mussukalle tulee jotain traumoja? Keväällä/syksyllä myös auton takaboksi on kätevä, mutta näin kuumaan aikaan se ei tietenkään käy - paitsi jos auto on parkissa varjossa ja ikkunat rullattu osittain auki.

Asumme kerrostalossa, joten pihapuuhun sitominen olisi heitteillejättö ;) Koira ei ole lasten seassa riehumassa, vaan enimmän aikaa omassa huoneessaan ja voi käydä välillä tervehtimässä vieraitakin, kuten kirjoitin.

Kyllähän koira ymmärtää autossa olon. On siellä mielellään, kun matkustamme jonnekin, mutta yksin ollessaan odottaa koko ajan ihmisiä takaisin. Lisäksi kuuma auto on koiralle yhtä vaarallinen kuin pienelle lapselle = voi saada lämpöhalvauksen helposti.

Ilmeisesti olen lähes yksin tämän näkökantani kanssa, mutta kai on olemassa koiraihmisiä ja muita ihmisiä ja he eivät voi ymmärtää toisiaan.

Juhlat kestävät lähes useamman, koska osa vieraista tulee kauempaa (sukulaisia) ja porukkaa on pyydetty porrastetusti. Kauempaa tulevat (mummi ja kummit) ovat koko päivän. Käytännössä mun pitäisi viedä koira aamulla ja hakea illalla johonkin koirahoitolaan. Ainoat hoitajat, joissa koira on joskus ollut, tulevat itsekin juhliin.

Hei ap,

Teidän juhlat, teidän koti. Teidän tavat!

Kyllä se nyt vaan on niin, että ei teidän todellakaan tarvitse laittaa koiraa hoitoon!

On ihan tarpeeksi huomaavaista pitää koira enimmäkseen omassa huoneessaan, se on ihan tarpeeksi. Kyllä monissa perheissä vetäistään juhlat kunnialla läpi ihan niin että koira touhuilee mukana.



On itsestään selvää ettei kukaan voi määrätä miten te juhlat järjestätte. Jos joku lapsi pelkää koiraa niin paljon ettei voi tulla teille kylään, niin se on sitten voi voi!



Nää on just näitä curling- vanhempia, jotka yrittää siloittaa tien lapsensa edessä. Sen sijaan että yrittäisivät kertoa lapselle ettei koiria tarvitse pelätä, he yrittävät päästä koirista eroon. Voi kiesus!



Meillä oli kerran naapuri, jonka poika meni ekaa kertaa päiväkotiin. Perjantaisin oli lelupäivä. Ja tämä poika sitten pelkäsi kuollakseen muiden poikien leikkidinosauruksia.

Mitä teki äiti? Vaati päiväkotia kieltämään kaikki dinosaurus-aiheiset leikit.... Voi juma mua ärsytti. Eikö olisi pitänyt opettaa lapselle, ettei leludinosauruksia tarvitse pelätä?

Sitten myöhemmin ihmetteli kun poikaa kiusataan....

Sille ei vaan voi mitään nyt tässä teidän tapauksessa ja pakottamalla sitä pelkoa ei pois saa.

että "teidän talo ja teidän tavat" kuin vaatia koiraa hoitoon!! Samanlaista vanhemmuutta ja ehdottomuutta se on molemmilta.



"Ei tartte tulla, jos ei kelpaa!" Voi kiesus sentään! Emäntänä miettisin kyllä tarkkaan, että kaikki ne, jotka haluan paikalle, viihtyvät.

tyttö 3 v 10 kk pelkää koiria. Me emme ole sitä häneen istuttaneet, miehelläni on jopa ollut itselläänkin koira.



Tyttö pelkää ääntä (=kovaa haukkumista) ja myöskin päälle hyppelyä. Mitään huonoa kokemusta ei musta oo ollut.



Kun hän oli noin 2 v 3 kk, siskoni perhe hankki koiran. Mentiin kyllä sitkeästi heidän lasten synttäreille ja kylään (asuu 3 km:n päässä). Ekat synttärit olivat, kun se koira oli vasta viikko pari sitten tullut heille.



Tyttö vietti ne synttärit hysteerisena kiikkuen pitkin mua ylöspäin ja sylissäni. Koko ajan tarkkaili, missä se koira on. Ei ollut pitkät juhlat meille :-).



Monet kerrat tää sama kuvio toistui. Alkoi käydä vierailut aika rasittaviksi meille.



Lopulta koiraa alettiin laittaa pois kun vierailtiin. Tyttö sai käydä katsomassa koiraa, ja oli tyytyväinen, kun se on muualla. Tämä tepsi paljon paremmin pelkäämiseenkin kuin se että se liikkuu tervehtimässä. Tyttö tajusi, että koiraa jollakin lailla voi hallita ja määrätä.



Nyt sitten tänä kesänä tyttöni uskalsi itse silittää sitä koiraa ja jopa ulkoilutti eli piti flexistä kiinni. Ei enää pelkää tätä koiraa, mutta edelleen hätkähtää, kun se haukkuu tai joku muu koira haukkuu.



Joten me emme vaatineet tai määränneet, edttä koira pois, eikä voi vieraat sellaista määrätäkään, mutta se koirapelkoinen ei välttämättä tule sitten teidän synttäreille.

Ei tarvitse järjestää koiralle hoitopaikkaa, jos se on toisessa huoneessa. Ja jos kerrostalossa asutte, ette tosiaan voi myöskään sitoa koiraa puuhun juhlien ajaksi. Ja jotkut ehdottivat koiran laittamista autoon. Auto ei todellakaan ole mikään koiran säilytyspaikka. Ja kerrostalon parkkipaikalle en ainakaan koiraani jättäisi autoon. Jotkut näistä vastaajista ei taida tietää koirista yhtään mitään..