Kiintyykö kissa omistajaansa kuten koira?

olen 12v  minulla on onni niminen kissa rakastan sitä yli kaiken♥ silloin kun onni oli pieni minä ja siskoni suorastaan pelastimme sen ja tiikerin sieltä vanhasta navetasta pennut olivat huono kuntoisia ja kipeitä ne kuolivat sinne sen takia kissani nimeksi tuli onni se oli hyvin onnekas ehkä siitä onni on kiintynyt minuun. kun olen lommalla ja tulen takaisin onni huutaa kuin syötävä ja hyppää syliin väkisin ja minun mielestä kissat on paljon kiintyneipiä omistajaansa koirat kiin tyy keneen tahansa kellä on vaan ruokkaa =3 ._.

Kissan ansaittu kiintymys tuntuu huomattavasti aidommalta kuin koiran.

minä 12v.  tyttö täällä niin kun kirjoitin tuan onnista onni istui minun sylissä ja koiraani ei olisi kiinostanut pätkääkää minä se vaan näykki minua vaikka on 3v.

osalla on jotain persoonallista kommunikointia omistajansa kanssa, osaa ei kiinnosta pätkääkään.

meidän peräämme. Tykkäävät myös ylipäätään ihmisistä paljon... seuraavat vieraitakin kantapäillä jos vieraat erehtyvät sivuuttamaan. Hyvin hellyydenkaipuisia ja ihmisten kanssa leikkiin haluavia tapauksia... lapsuudenkodissani taas oli kissa joka ei juuri välittänyt meistä eikä sen puoleen muistakaan ihmisistä.



Olen ajatellut, että liittyy jotenkin siihen onko kissa sisä- vai ulkokissa. Ulkokissat on jotenkin niin itsenäisiä ja löytävät omat kaverinsa, kun taas sisäkissat kaipaavat sitä huomiota ihmisiltä. Toki kissojen luonteessakin on isoja eroja.

Kiintymyksessä on siinä, että kissa pysyy ihimisensä luona niin pitkään, kun tämä antaa ruokaa. Jos ruuan saanti loppuu etsii kissa uuden kodin.

Koira pysyy uskollisuudesta ihmisensä luona, vaikkei saisi tältä ruokaa.

että kissan uskollisuus myös vaihtuu nopeasti. Sain yhden aikuisen erittäin lapsirakkaan ja sosiaalisen kissan allergiaperheestä, ja kaksi päivää se ihmetteli, ja teki sitten meillä kaiken, mitä myyjäperheen emäntä sanoi, että on vain vuosien yhdessäololla oppinut hänen kanssaan tekemään (nukkumaan vieressä, nuolemaan naaman, kurnuttamaan tietyllä tavalla).



Että kissa voi olla sosiaalinen tai olla olematta, mutta ns. uskollisuuteen se ei vaikuta.

meillä on kissat kiintyyneet, kaikki ovat olleet sisäkissoja paitsi yksi joka sai mennä ulos aina kun halusi. Ja silti oli mielellään sisällä sylissä hoidettavana ja siliteltävänä.

Tämä samainen kissa saattoi tulla minua koulusta vastaan, eli kun lähestyin kotia niin rymisteli metsästä tielle minun luokseni ja pyrki syliin. Samoin sitten hieman vanhempana kun olin muuttanut pois kotoa ja saatoin olla pitkiäkin aikoja käymättä vanhempien + kissan luona, niin aina tämä kissa tuli vauhdilla vastaan ja pohkeeseen puskemaan. Syliin piti ottaa ja silittää. Ja nimenomaan tuli minun syliini ja minun viereeni nukkumaan, jos vain olin paikalla. Silloin kun en ollut kotona, meni jonkun muun viereen nukkumaan.

Jos minä tai mies ollaan pois vaikka yötä kotoa, kissa etsii puuttuvaa ihmistä ja on levoton.Joka ilta sillä on samat rutiinit. ensin sohvalle kainaloon vähäksi aikaa ja sit ulos yöksi näin kesällä.

että kissan uskollisuus myös vaihtuu nopeasti. Sain yhden aikuisen erittäin lapsirakkaan ja sosiaalisen kissan allergiaperheestä, ja kaksi päivää se ihmetteli, ja teki sitten meillä kaiken, mitä myyjäperheen emäntä sanoi, että on vain vuosien yhdessäololla oppinut hänen kanssaan tekemään (nukkumaan vieressä, nuolemaan naaman, kurnuttamaan tietyllä tavalla).

Että kissa voi olla sosiaalinen tai olla olematta, mutta ns. uskollisuuteen se ei vaikuta.

säälittävän riippuvaisia ja kaikesta hakkaamisestakin kiitollisia kuin koirat. Niinhän se menee, että ihminen voi omistaa koiran, mutta kissa omistaa ihmisen. Niillä on vankkumaton itseriittoisuus. Siksi niistä tykkäänkin. =) Tosin tykkään myös koirista.

Kulkevat kymmeniä kilometrejä löytääkseen oman väkensä. Kissat ovat hyvin sosiaalisia ja paljon älykkämpiä kuin koirat. Tämän olen todennut vuosia sekä kissojen että koirien kanssa tekemisissä ollessa.

kun olin lapsi, oli yksi kissa mikä oli hyvin kiintynyt!! Jouduimme luopumaan siitä ja löysimmekin hyvän kodin. Veimme sen sitten sinne. Meni viikko ja oli taas meidän pihalla. Oli vaeltanut parikymmentä kilometriä takaisin meille. Oli hirveää joutua viemään se takaisin :( Kerran kun joutui jo luopumaan siitä.

Höpö höpö. Meidän kissa saattaa loukkaantua jo siitä, että hänet jätetään yksin huoneeseen, kun muu perhe menee toiseen. Jos suljettujen ovien takana on ihmisiä niin raapii ovia kuin koira... tahtoo olla siellä missä muutkin. =DD

Minä olen 13v. tyttö ja asun tällä hetkellä maalla.. Meillä on yksi kissa (Miuku) ja se on ollut meillä jo kun minä olin ekalla luokalla. Se on siis ulkokissa. Mä leikin silloin aina Miukun kanssa koulun jälkeen ja se aina odotti minua tien varressa talvellakin! Käyn aina Miukun kanssa metsissä/pelloilla kävelemässä. Miuku seuraa minua aina joka paikkaankin. Ja illalla joudun huutelemaan 10min että se tulee sisälle. Sitten se sieltä jostain juoksee hirveää vauhtia. Aina kun illalla katson televisiota niin se haluaa tulla minun viereen nukkumaan. Ja viime kesänä olin serkuilla kaksi päivää ja kun tulin kotiin niin Miuku juoksi minua vastaan ja maukui ihan hirveästi ja halusi minun syliin..

Kissat kyllä oppivat perheensä ja kotinsa, mutta kyllähän se kuitenkin kissan kohdalla ihmisestä riippuvuus(kiintymys) monesti uupuu.
Eli vaikka kissa näennäisesti voi kiintyä omistajaansa, niin sopeutuu koiraa paremmin uuteenkin ihmiseen .
Yleensä sellainen sosiaalinen puskija kissa on sitä myös kodin ulkopuolella.
Toki kissoissakin on ne kiintyvät yksilöt, minulla on esim.kissa jonka otin täysvillinä nuorena kissana, leimautumiskausi oli jo ohitettu. Tämä kissa ei hyväksy vieraita ihmisiä, vain meidät perheenjäsenet on laumaansa hyväksynyt. Tässäkään en puhuisi varsinaisesta kiintymyksestä.
Ihmiset turhaa romantisoivat eläinten käytöstä. Usein kuitenkin eläimellä vaistot ohjaavat täyttämään perustarpeet.
Kissa oppii käyttäytymään "kiintyvästi", koska on oppinut sen johtavan ruokaan jne.
Toki eläimillä tunteet ovat, mutta me liikaa inhimillistetään eläinten tarpeita ja tunteita.