Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne ok ilmaista oma erilainen mielipiteensä
21.07.2009 |
tälläisessä tapauksessa:
Eli esim. ystävällä on vauva ja kertoo pistävänsä tämän vauvan päiväkotiin hoitoon kun vaavi täyttää 1v ja menevänsä sitten töihin jotta saa perhettä elätettyä. Onko ok tähän sanoa, että kyllähän sen ikäiselle koti olisi parempi paikka ja että voihan sitä rahatilannetta yrittää järjestellä vaikka pankissa lyhennyksiä pienentäen kotiajaksi yms?
Tai esim2: Ystävä sanoo, että aikoo lopettaa imetyksen kun se on niin hankalaa ja maitokin meinaa loppua. Onko ok kysellä että oletko nyt kokeillut imettää tiuhempaan ja todeta miten tärkeää äidinmaito olisi niin pienelle jne?
Vai onko parempi vaikka olla sanomatta mitään tai kysyä vaikka mahdollisimman neutraalisti että mihin päiväkotiin ajattelit hakea paikkaa tai jatkatko samoissa töissä kuin aiemmin tai vaikka todeta imetysasiaan että "aika aikaansa kutakin" tms?
Itsellä lapset jo isompia ja muistan miten itsekin otin itseeni tosi herkästi noissa tilanteissa. Nyt kuitenkin tuntuu että voisi olla ihan "ystävän neuvo" ilmaista oma mielipiteensä? Mitä mieltä olette?
Kommentit (3)
Nämä on niin erilaisia arvostuksia. Moni ajattelee, että 1-vuotiaana on ihan normaali ikä mennä päiväkotiin. Minun ikäiseni ovat menneet sinne 3 kk iässä.
Et varmuudella kuitenkaan tiedä ystäväsi raha-asioita. Ovat voineet jo joutua tekemään erilaisia järjestelyitä syystä tai toisesta. Moni sanoo myöskin taloudelliset syyt perusteluksi työnmenolle, koska nykyajan äitejä syyllistävässä kulttuurissa on todella vaikea sanoa, että haluaa mennä töihin, koska saattaa jopa itsekkäästi nauttia työnteosta. Taloudelliset syyt ovat jotenkin hyväksyttävämpi syy kuin esimerkiksi työnteosta nauttiminen. Sinänsä kertoo aika lailla tästä yhteiskunnasta paljon.
Samoin imetyksestä. Se on niin henkilökohtainen asia, että en kovin herkästi lähtisi neuvomaan. Äidinmaidon hyödyllisyydestä on vaikea olla tietämättä, joten siitä ei varmastikaan ole kyse.
Noissa neuvojen antamisessa aina kannattaa miettiä se, että onko neuvo oikeasti sellainen että vastaanottaja ei ole asiasta ikinä kuullutkaan ja on ikihyviksi tyytyväinen neuvosta. Vai onko kyseessä mielipide-ero (vaikka hiukan huonosti perusteltukin) eikä neuvominen muuta mielipidettä muuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan sanoa, että "Olen iloinen, että olen voinut hoitaa lapseni niin pitkään kotona." tai "Mukavampi viedä lapsi hoitoon kun osaa kävellä ja sanoa edes jotain".
Yksi tosi hyvä ystäväni ei ole mielestäni tsempannut tarpeeksi imetyksessä, vaan hänen mielestään "Maito vaan loppui", vaikka tosiasiassa maidontulo väheni, koska lopulta imetti vain kerran päivässä. En ole sanonut tästä mitään, enkä sano. Tosin olen ollut huono ystävä, koska en ole myöskään kompannut yhtään... ollut vaan hiljaa.
Vaikeita asioita, mutta toisaalta kaikilla on oikeus itse päättää...
No päin naamaa tietysti hymyillään ja kunhan kaveri on lähtenyt kotiin, niin rynnätään tänne palstalle kirjoittamaan puolen sivun pituinen kauhisteluketju asiasta!