Epäreilut isovanhemmat

kyllä meillä ainakin menee niin, että minun lapset jää vähemmälle, vaikka olen vanhemmilleni aivan yhtä tytär kuin siskoni.



Vaan kummasti onnistuu siskon lapset olemaan hoidossa 3 kk, kun meidän lapset pääsee 3 päiväksi hoitoon.



Mutta meillä lienee kyse samasta kuin ehkä ap:lläkin, eli meidän lapset ovat nuorempia kuin siskon lapset, joten vanhemmillani ei riitä puhtia enää samalla tavalla kuin siskon lasten kanssa. Tosin silti ihmetyttää, että kyllä ne kuitenkin jaksaa niitä kouluikäisiä hoitaa näin vanhanakin, mutta meidän alle kouluikäisiä ei. Ja kuitenkin meidän lapset osaa jo syödä ja käydä vessassa muistuttamatta, eli ei niissäkään oo mitään sen kummempaa hoitamista enää.



Joskus tosi väsyneenä se tuntuu katkeralta, mutta minkäs teet. Meillä ei ole kuitenkaan noin räikeää kuin monella muulla. Synttäreillä käyvät ja yhtä kunnolliset lahjat tuovat kuin muillekin lapsenlapsille. Ainoa räikeä ero on vaan tuo hoitoaikojen mieletön ero.

Lapseni serkkupuolia pidetään parempana, lahjotaan, kuskataan, viedään laivalle, pidetään yökylässä ja hoidetaan kokoajan, kun miehen siskopuolellla on niin rankkaa... itse on soppansa keittänyt.



Eipä ole kiinnostusta meidän lasta kohtaan. Eli mieheni isä pitää parempana toisia lapsia vaikkei ole mitään sukua heille. Tämä johtuu siitä että mieheni äiti on voimakas junkuttaja. Jäämme kakkoseksi ja vetäydymme syrjään vähitellen... ei tartte auttaa...

Miehen suvulla ei ole samanlaisia oikeuksia tavata lapsia kuin miniän suvulla. Ei päästetä yöksi kylään, ei anneta lasten tutustua miehen puolen sukuun. Miniät saattavat myös valittaa lasten saamista lahjoista ikään kuin lahjat olisivat syvästi loukanneet miniää, kun ne eivät ole sitä mitä miniä oli suunnitellut. Ei tee mieli ostaa mitään, kun joka lahjasta saa kuulla valitusta suoraan tai muuta kautta. Meidänkin miniä laittaa aina etusijalle vanhempiensa tapaamisen ja poikamme mielipiteillä ei ole merkitystä. Yhtenäkään äitienpäivänä en ole saanut tavata lapsenlapsiani, koska miniän suku haluaa juhlia yhdessä. Poika ei halua tehdä vaimonsa tahtoa vastaan, kun siitä seuraisi niin kovasti hankaluuksia. Harmi vaan, meillä ei ole omaa tyttöä joka antaisi meidän olla lapsille oikeat isovanhemmat.

mutta tästä ei meillä ole kyse. Pidämme mieheni sukuun yhteyttä paljon enemmän kuin minun puoleeni suvusta. Ja mieleeni ei tulisi koskaan, missään olosuhteessa valittaa lastemme saamista lahjoista! Pieni lapsihan tarkkailee vanhempiensa reaktioita ja suhtautuu asioihin siten, kuin vanhempikin suhtautuu, joten miksi en antaisi hänen iloita tiimarin hajukumistaan, jos se hänet onnelliseksi tekee - sitten kun lapset eivät ole kuulemassa saatan miehelleni todeta, että vähän eri luokan lahja kuin serkun samanikäisenä saama polkuauto...



ap

on neljä lastenlasta, joista kaksi meidän ja kaksi veljeni. Kaikki saavat tasavertaista kohtelua ja tasan samanarvoiset rahalahjat sekä synttäreinä ja jouluna. Asumme lähekkäin kaikki, joten lapset pyörii milloin kenenkin jaloissa yhtenä porukkana.



Appivanhemmillani (eronneet) ei ole muita lastenlapsia kuin meidän, joten vaikea sanoa vielä, mutta olen varma että kun mieheni sisko saa mahd joskus lapsia, ei anoppi äkistele yhtään hoitoavunpyynnöille, niin kuin tekee meille. Niin se vaan on, kun äidit ja tyttäret ovat usein paljon lähesempiä kuin äidit ja pojat. Eivätkä miehet osaa omassa suvussaa pitää niin hyvin puolia, kun ei heitä tällainen tunnu kiinnostavan tai jotain.

eli appivanhemmat lellivät "piloille" omaa poikaani ja jättävät tyttärensä nuorimmaisen lapsen vähemmälle huomiolle ja lellimiselle. Koko ajan saa kuulla kuinka kiltti ja helppo ja iloinen oma poikani on ja kuinka hankala tyttären lapsi on. Poikani on saanut extralahjoja appivanhemmiltani vaikka tämä serkkukin on ollut viikonloppukylässä samaan aikaan ja saa erityishuomiota, koska on niin kiltti ja pienempi. Esim saa nukkua appivanhempien kanssa ja serkku laitetaan isompana nukkumaan sohvalle olohuoneeseen ilman iltatoimia ja pedin laittoa. Vähän kuin vain jätettäisiin. Itselleni tulee paha mieli katsoa tätä sivusta ja ihmettelen miksi anoppini ei ole huomannut omaa käytöstään vaikka on puhunut oman äitinsä lellineen ja huomioineen siskoaan enemmän kuin muita lapsia perheessä. Ja tämä on jatkunut heillä aikuisiässä myöskin, josta on katkera vaikkei itse sitä ole ääneen sanonutkaan.

meillä on niin, että äitini otti 3 kk vuorotteluvapaan hoitaakseen siskoni lasta(oli siis ensimmäinen lapsenlapsi), ettei tarvinnut laittaa 2v pikkuista heti hoitoon. Sitten veljeni sai lapsen, josta tuli oikein mummon lellikki, posket oli kuin pallot, kun mummo teki pullaa ja yms.



No siskoni sekä veljeni saivat vielä tytöt ennen kuin meidän esikko syntyi. Ja vaikka vanhempani olivat varmasti todella iloisia uudesta vauvasta, ei sitä hössötystä tullut niin kuin muiden ekojen kohdalla. Lisäksi kun pojallani todettiin maito- ja muna-allergia, mummo totesi vain, että ilmankos sille ei ole pulla maistunut.



On paljon muutakin missä eriarvoisuus tulee esille (minun piti laittaa 1,5 v hoitoon, kun äitini ei halunnut pitää vuorotteluvapaata, mutta puoli vuotta myöhemmin piti vapaansa, kun veljeni esikko lähti kouluun.), mutta en ole jaksanut näitä murehtia. Ihmiset ovat erilaisia ja olen ollut todella onnellinen mieheni vanhemmista, jotka ovat jaksaneet iloita meidän lapsista, kuten 6 muustakin lapsenlapsesta. Tosin miehelläni ei ole siskoja, ja voisin kuvitella olevani läheisin miniä, mutta silti kohtelu on ollut todella tasavertaista.



Tsemppiä ap:lle - tärkeintä on kuitenkin, että lapsenne saavat teiltä pyyteetöntä rakkautta, muu on vain plussaa :)

mummin ja miniän suhde ei ole sama asia kuin mummin ja tyttären

nämä miniät on niin kamalia anopeilleen. Tältäkin palstalta lukee siitä jatkuvasti. Naiset usein määrää lapsiin liittyvät asiat perheessä ja oman tyttären lapsia saa/uskaltaa hoitaa, kuten järki sanoo. Sen sijaan taas nämä miniät keksii ihmeellisiä sääntöjä lasten hoitoon ja tekee kaiken niin vaikeaksi. Ne anopit ei uskalla sörkkiä miniän perhettä ja lapsia kuten tyttäriensä perheitä.

Niinpä niin...

"Kummasta te oikein olette kateellisia;"

isovanhempien rakkaudesta ja huomiosta vaiko rahasta ja lahjoista?

ja toisaalta jos sinun lapsesi ovat vielä melko pieniä, ei heitä ehkä osaa huomioda vielä samalla tavalla kui isompia, jotka jo itsekin osaavat vaatia huomiota.

Sekin kyllä on ihan tutkimuksissa todettu, että tyttärien lapsia pidetään läheisimpinä ja äidin puoleisiin isovanhempiin pidetään enemmän yhteyttä.

ja on siitä ihan yhtä pahoillaan kuin minäkin.



On totta, että lapseni ovat pienempiä kuin nämä serkut eivätkä osaa vaatia huomiota samalla tavoin, mutta kun serkut olivat pieniä, heille sallittiin isovanhempien luona "kaikki" eikä kukaan hermostunut pikku itkusta, sotkusta tms. Meidän lapsille samaiset isovanhemmat ovat paljon tiukempia, korottavat ääntään pienestäkin melusta ja valittavat sotkusta, jota - minun mielestäni - meidän perheemme saa aikaan huomattavasti vähemmän kuin serkkujen perheet aikanaan.



ap

Voi olla, etteivät he ihan niin jaksa sitä meteliä ja sotkua mitä teidän lapsenne nyt aiheuttavat kun vertaa heidän jaksamiseensa 10 vuotta sitten. Voisiko lasten sukupuoli vaikuttaa?

isovanhemmat ovat nyt kymmenen vuotta vanhempia, väsyneempiä ja kärttyisempiä. Jos on oikea ikä saada lapsia, on myös oikea ikä saada lapsenlapsia. Vanheneminen aiheuttaa vaivoja, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, joista kärsivät ihmiset ovat lyhytpinnaisempia uusia pikkulapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan - melu, sotku ja ajankäytön erilaisuus voi saada isovanhemman hermostumaan.

Anoppi paapoo meilläkin tyttärensä lapsia. Lisäksi pojat ovat parempia kuin tytöt. Tämä tulee jatkuvasti ja niin räikeästi esiin, että lapsetkin sen ovat huomanneet. Pojille tuputetaan ruokaa ja tytöille kerrotaan tarinoita naisesta, joka söi niin että vatsa halkesi...

Kuinkakohan yleistä on, että isovanhemmat suhtautuvat eri lastensa lapsiin kovin eri tavoin? Ja ovatko tyttären lapset yleensä jotenkin läheisempiä/tärkeämpiä kuin pojan, tai vastaavasti ensimmäiset lapsenlapset jotenkin tärkeämpiä kuin myöhemmin syntyneet?

Meillä on kaksi lasta, ja heillä on isänsä puolelta useita serkkuja, 5-10 vuotta meidän lapsia vanhempia. Nämä serkut ovat syntymästään lähtien olleet appivanhempieni silmäteriä, joita on kehuttu, paapottu, lahjottu jne. Ja ei siinä mitään, ihania lapsia ovatkin jokikinen. Jotenkin odotin omille lapsilleni vastaavaa kohtelua, mutta näin ei ole käynyt. Kun vertaa sitä, miten miehen vanhemmat kohtelevat meidän lapsia, välillä mietityttää, tajuavatko edes, että meidän lapset ovat heille ihan yhtä paljon sukua kuin nämä serkutkin.. :( Esim. reissuilta näille serkuille tuodaan kassikaupalla tuliaisia, meidän lapsille ei välttämättä mitään. Taustalla ei ole mitään riitoja tms. eli uskoakseni appivanhemmilleni heidän kaikki lapsensa ovat yhtä läheisiä. Liekö sitten uutuudenviehätys karissut ja nämä "viimeiset lapsenlapset" eli meidän lapsemme eivät enää jaksa kiinnostaa?

Meillä AIVAN TÄSMÄLLEEN SAMOIN!

Miehen siskolla lapsia kolme, ovat nyt 8-16 v., meillä neljä 1-7 v. Siskon lasten leirikoulut on maksettu, harrastuksia sponsataan, lapsia on viety risteilyille ja etelän matkoille JOKA IKINEN vuosi, synttärilahjoiksi saavat aina jotain kallista tyylliin polkupyörät, lumilaudat tmv. Isoavanhemmat jopa oma-aloitteisesti vievät miehen siskon lapsia eri harrastuksiin (mm. ratsastamaan) JA maksavat ne harrastukset.

Meidän lapset ovat saaneet ristiäislahjaksi korut, ja synttäreinä ja jouluisin on jotkut pienet toiveet täytetty, muuten EI YHTIKÄS MITÄÄN! Ei matkoja, ei risteilyjä, ei harastuksia, ei haalareita, ei kenkiä, ei ravintolapäivällisiä, ei edes hoitoapua, EI MITÄÄN!!! Vituttaa ihan saatanasti!

Ja mies ei halua eikä kehtaa sanoa SANAAKAA!

ja meillä on tyttö ja poika eli siitäkään ei ole kyse. Mietin itsekin tuota, että toki appivanhemmat ovat nyt myös selvästi vanhempia kuin serkkujen ollessa pieniä. Olen yrittänyt antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, sillä isovanhemmat ovat lapsillemme kaikesta huolimatta todella tärkeitä enkä halua mitenkään vaikuttaa siihen, miten he kokevat isovanhempansa - lapsemme eivät kuitenkaan itse vielä tajua, että heitä kohdeltaisiin jotenkin eri tavalla. On vaan jotenkin niin paha mieli omien lastemme puolesta, kun jatkuvasti tulee eteen tilanteita, joissa ero appivanhempien suhtautumisessa lapsenlapsiinsa käy niin selvästi ilmi.



ap

Meilläkin nämä isovanhempien palvomat serkut ovat siis miehen siskon lapsia. En edes halua ajatella kuinka paljon miehen vanhemmat ovat syytäneet rahaa serkkujen harrastuksiin, lahjoihin ym. Meidän lapset eivät ole saaneet juuri mitään, ehkä jotain todella pientä (siis oikeasti pientä, tyyliin kynäsetti tiimarista) jouluna ja synttärinä, ja yleensä synttärit on jopa unohdettu, synttärijuhliinkaan eivät ole tulleet kertaakaan kun on aina ollut jotain muuta. Kun serkut olivat pieniä, appivanhemmat olivat alvariinsa kälylläni lastenhoitajina. Meille samaiset appivanhemmat tulevat pitkin hampain pariksi tunniksi ehkä kerran pari vuodessa. Listaa muista vastaavista esimerkeistä voisi jatkaa loputtomiin.



ap

Meilläkin nämä isovanhempien palvomat serkut ovat siis miehen siskon lapsia. En edes halua ajatella kuinka paljon miehen vanhemmat ovat syytäneet rahaa serkkujen harrastuksiin, lahjoihin ym. Meidän lapset eivät ole saaneet juuri mitään, ehkä jotain todella pientä (siis oikeasti pientä, tyyliin kynäsetti tiimarista) jouluna ja synttärinä, ja yleensä synttärit on jopa unohdettu, synttärijuhliinkaan eivät ole tulleet kertaakaan kun on aina ollut jotain muuta. Kun serkut olivat pieniä, appivanhemmat olivat alvariinsa kälylläni lastenhoitajina. Meille samaiset appivanhemmat tulevat pitkin hampain pariksi tunniksi ehkä kerran pari vuodessa. Listaa muista vastaavista esimerkeistä voisi jatkaa loputtomiin.

ap

8 jatkaa että kun mieheni sisko sai esikoisensa jäi mieheni äiti VUODEKSI VIRKAVAPAALLE hoitamaan tätä ensimmäistä lapsenlastaan.... Ja kun minä pyysin ekaa kertaa kahdeksi tunniksi hoitoapua kun meidän esikoinen oli noin kuusikuinen ja olin menossa kampaajalle, ei hän voinut tulla hoitamaan koska miehen siskon kuopus oli silloin hänellä kokopäivähoidossa (ILMAISEKSI, TIETENKIN!) eikä tämä silloin 1,5 v. kuopus tykännyt kuulemma jakaa mummia kenenkään kanssa!

kamalan tutulle! Me tehtiin periaate päätös, ettei käydä heidän luonaan. Tuollaista epäreillua käytöstä lapsia kohtaan jaksettiin katsoa muutaman vuoden mutta sitten tuli mittatäyteen! Meillä esim. muistetaan vain tiettyjen lasten synttymäpäivät ja tiettyjen ei ollenkaan tai sitten on rahat loppu.