Lue keskustelun säännöt.
Epäreilut isovanhemmat
20.07.2009 |
Kuinkakohan yleistä on, että isovanhemmat suhtautuvat eri lastensa lapsiin kovin eri tavoin? Ja ovatko tyttären lapset yleensä jotenkin läheisempiä/tärkeämpiä kuin pojan, tai vastaavasti ensimmäiset lapsenlapset jotenkin tärkeämpiä kuin myöhemmin syntyneet?
Meillä on kaksi lasta, ja heillä on isänsä puolelta useita serkkuja, 5-10 vuotta meidän lapsia vanhempia. Nämä serkut ovat syntymästään lähtien olleet appivanhempieni silmäteriä, joita on kehuttu, paapottu, lahjottu jne. Ja ei siinä mitään, ihania lapsia ovatkin jokikinen. Jotenkin odotin omille lapsilleni vastaavaa kohtelua, mutta näin ei ole käynyt. Kun vertaa sitä, miten miehen vanhemmat kohtelevat meidän lapsia, välillä mietityttää, tajuavatko edes, että meidän lapset ovat heille ihan yhtä paljon sukua kuin nämä serkutkin.. :( Esim. reissuilta näille serkuille tuodaan kassikaupalla tuliaisia, meidän lapsille ei välttämättä mitään. Taustalla ei ole mitään riitoja tms. eli uskoakseni appivanhemmilleni heidän kaikki lapsensa ovat yhtä läheisiä. Liekö sitten uutuudenviehätys karissut ja nämä "viimeiset lapsenlapset" eli meidän lapsemme eivät enää jaksa kiinnostaa?
Kommentit (27)
Tyttären lapsia on aina hoidettu paljon ja lisäksi lahjottu paljon
Kummasta te oikein olette kateellisia; isovanhempien rakkaudesta ja huomiosta vaiko rahasta ja lahjoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kaikkea noista kahdesta ensiksi mainitusta luonnollisesti, mutta kyllähän ne tosiaan kulkevat käsi kädessä - etenkin lapselle on aika vaikea selittää, että kyllä mummi ja ukki tykkää sinusta ihan yhtä paljon kuin "Sannastakin" vaikka "Sanna" sai synttärilahjaksi pyörän ja sinä muovikaulakorun.
ap
on mahdollisuus käyttää luovutettuja munasoluja, ei voi olla varma, että tyttären lapset ovat verisukulaisia!
Ainoa vaan, että appivanhemmat eivät tule edes meidän lasten synttäreille. Mutta jos serkulla (mieheni siskon lapsella siis) on mitkä tahansa kissanristiäiset tms. niin jo ollaan sukkana paikalla. Vaikka välimatkaa on satoja kilometrejä.
mutta meillä molemmat lapset ovat kuin kopioita isästään samanikäisenä eli asiasta ei liene epäilystä :)
Yksi hauska esimerkki appivanhempien toilailuista tuli vielä mieleen: appivanhemmat osuivat meille kerran yhtäaikaa ystäväpariskuntamme kanssa. Ystävämme virittivät keskustelua appivanhempieni kanssa ja luonnollinen aihe oli kysellä isovanhemmilta jotain lapsenlapsista. Appivanhemmat eivät maininneet meidän lapsia sanallakaan vaan hehkuttivat ystävillemme, kuinka älykkäät ja lahjakkaat lapset heidän tyttärellään on. Kävivät serkut yksitellen nimeltä läpi ja kuvailivat heidän harrastuksiaan ja kuinka taitavia ovat. Ystävämme yrittivät siinä jotain kysellä meidän lapsista, meillä kun kuitenkin oltiin eivätkä ole edes koskaan näitä serkkuja tavanneet, mutta appivanhemmat palauttivat keskustelun aina samantien sujuvasti suorastaan yli-inhimillisen älykkäisiin tyttärenlapsiinsa. Puhuin asiasta ystäviemme kanssa myöhemmin ja hekin totesivat, että tilanteesta jäi aika outo maku; ihan kuin appivanhemmat olisivat halunneet jotenkin tuoda ilmi, että meidän lapset eivät ole yhtään mitään. Korostettakoon vielä, että mieheni siskon lapset ovat minulle todella läheisiä ja pidän heistä älyttömästi, joten heitä toki saa ja pitääkin kehua, mutta olisi kiva, jos omatkin lapset saisivat miehen vanhemmilta joskus vähän positiivista huomiota!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olleet lastemme synttäreillä (joita ollut yhteensä jo kahdeksat eli tilaisuuksia olisi ollut..) yhden yhtä kertaa.
ap
isovanhempien rakkaudesta ja huomiosta vaiko rahasta ja lahjoista?