Mieheni sanoo perustavansa ry:n "Pelastakaa pienet pojat äideiltään"

Ja missä oli mun miehen ammuskeluvaihe?

Vain todellinen ääliö väittää, että pelkkä sukupuoli määrittelee sen, mistä ihminen kiinnostuu.

Kun tytöt ja pojat ovat siis niin samanlaisia, niin kertokaapa, missä on pienten poikien hevosvaihe, jossa he saavat suurta tyydytystä hevosten hoidosta ja sukimisesta?

Juuri näin myös siinä päiväkodissa, jossa meidän tyttö oli. Tyttöjen ja poikien leikit oli aivan erikseen, ja kun tyttöni erehtyi menemään autoleikkeihin, hän sai heti kimppuunsa sekä muut lapset että hoitajat. Uskon, että lapset olisivat tottuneet tyttöön poikien leikeissä, joten kyllä sukupuoliroolia ylläpitivät tässä tapauksessa nimenomaan päiväkodin tädit, jotka ohjasivat tyttöni kotileikkiin.

Tyttöni aloitti päiväkodissa 4-vuotiaana. Hän oli siihen asti ollut kiinnostuntu erityisesti riehakkaista leikeistä, tykkäsi autoradoista, pallopeleistä jne. Ei välittänyt mistään nukke- ja kotileikeistä.

Heti ekasta päivästä alkaen päiväkodissa hänet pakotettiin muitten tyttöjen nukkeleikkeihin.

Hän itse yritti päästä mukaan poikien autoleikkiin, mutta kun pojat protestoivat äänekkäästi, että tämä leikki ei ole tytöille, hoitajat ohjasivat tyttöni jälleen kerran nukketalon ääreen.

Hyvin nopeasti tyttöni "oppi", että hänet hyväksytään leikkikaveriksi vain jos hän leikkii nukkeleikkejä tms. Kotona sentään "uskalsi" leikkiä edelleen autoillakin.

Järkyttävintä mielestäni on että samaisessa päiväkodissa jo 2-3-vuotiaat jaetaan lapset pikkuryhmiin sukupuolen mukaan. Ei edes yritetä kannustaa siihen, että tytöt ja pojat leikkisivät yhdessä.

Tytöt on sitä ja pojat on tätä, piste. Poikkeuksia ei sallita. Ihan typerää.



Minä olen saanut lapsena leikkiä nukeilla, barbeilla ja kulkea röyhelömekoissa. Toisaalta olen valinnut koulussa aina puutyöt ja opetellut soittamaan sähkökitaraa. Rakastan olla nainen, mutta en käsitä, miksi en voisi tarttua sorviin tai porakoneeseen, jos saan inspiraation.



Lapseni ovat poika ja tyttö. Ensimmäisen nuken ostin pojalleni jo kauan ennen pikkusiskon syntymää. Kolmevuotislahjaksi tyttö sai Lauri-kilpa-auton. Eniten molempia kuitenkin kiinnostavaa legoilla rakentelu ja kokkaaminen.



Antakaa lastenne olla sellaisia kuin ovat. Ja kyllä ne lapset sitten teille kertovat, mistä tykkäävät, jos itse ette sitä ymmärrä.

ovat miehiä?

Miksi lähes kaikki yritysjohtajat ovat miehiä?

Miksi kaikki mestarisäveltäjät ovat miehiä?

Miksi kaikki mestaritaidemaalarit ovat miehiä?

Ettei vaan siksi, että naiset ovat keskittyneet huushollinpitoon, jotta miehillä on aikaa tehdä sitä, mitä haluavat?

pystyvät parempaan! Tyttöjen on keskimäärin helpompi istua hiljaa paikallaan kuin poikien. Kahden pojan äitinä olen aivan varma, että poikani eivät ole ilkeyttään vilkkaita ja toimintaan suuntautuvia. Heiltä ei vaan suju käsityöt eikä runojen kirjoittaminen, vaikka miten haluaisin ja kasvattaisin. Sukupuolet ovat erilaisia, ja itse pidän pojista, vaikka heille tuleekin varmasti huudettua enemmän kuin tytöille tulisi. Toisaalta he myös antavat anteeksi enemmän.

Täytyy muistaa, että koulujärjestelmä on alunperin rakennettu juuri ja lähes ainoastaan poikia varten. Ja että koulujen rehtorit lähes poikkeuksetta on miehiä! Joten ei koulumaailmakaan ole naisten, vaan miesten johdossa.

Sitäpaitsi sen käytännön opetustyön ja vuorovaikutuksen niiden oppilaiden kanssa hoitaa opettaja, joista suurin osa naisia.

Täytyy muistaa, että koulujärjestelmä on alunperin rakennettu juuri ja lähes ainoastaan poikia varten. Ja että koulujen rehtorit lähes poikkeuksetta on miehiä! Joten ei koulumaailmakaan ole naisten, vaan miesten johdossa.

Tänä päivänä suuri osa rehtoreista on naisia.

Vai että koulujärjestelmä rakennettu ainoastaan poikia varten... Anna mun kaikki kestää..

Minulle riitti, tämä keskustelu ei muodostunut kovin tasokkaaksi. :D

Jaa kuule, kerropa missä oli mun heppojen sukimisvaihe? Ja missä oli mun miehen ammuskeluvaihe?

Vain todellinen ääliö väittää, että pelkkä sukupuoli määrittelee sen, mistä ihminen kiinnostuu.

Kun tytöt ja pojat ovat siis niin samanlaisia, niin kertokaapa, missä on pienten poikien hevosvaihe, jossa he saavat suurta tyydytystä hevosten hoidosta ja sukimisesta?

Minulle riitti, tämä keskustelu ei muodostunut kovin tasokkaaksi. :D

Listataanko vaikka kaikki ne asiat, joita pitäisi muuttaa, jotta pojat eivät kärsisi niin himmusesti.

Käydyn keskustelun perusteella ilmeisesti:

-naisrehtorit vaihtoon tai vähintään miesvararehtori rinnalle poikia varten

-kannnustetaan miehiä hoitosediksi pistämällä palkkaan mieslisä

-sama taktiikka ala-asteen opettajille

-pojille vapautus äidinkielentunneista, tilalle vaikkapa pleikkaritunti

-pojille lisää valinnanvapauksia koulussa, esim. kuvaamataidontunneille pojille suunnattu video/kamera/tietokonekurssi perspektiivipiperryksen sijaan. Historian tunneilla pojille tarjotaan teematunteja keskiajan ritareista, suurista sotapäälliköistä, ja muusta miehisestä räimeestä. Muihinkin oppiaineisiin retkiä, teematöitä, liikkumista, luovuutta ruokkivia vaihtoehtoja poikia kiinnostavista aiheista.

-jos naisopettaja valittaa, että pojat riehuu, tarjotaan naisopettajalle täydennyskoulutusta sallivasta suhtautumisesta poikamaisiin poikiin.

-lisätään tyttöjen terveystietoon noin 10 tunnin mittainen jakso: näin ymmärrän poikia ja tulen hyväksi vaimoksi miehelleni

niin oon siinä miehes kanssa samaa mieltä että poikia ei ymmärretä. En tiedä kiukkusista äideistä, en ole asiaa ajatellu. Mut esim päiväkodissa pienet vilkkaat ehtiväiset pojat koetaan raskaina ja hankalina. Vaikka oikeasti ovat vaan pieniä ja ehtiväisiä poikia, täysin normaaleja lapsia.



Annetaan poikien olla poikia. : )

Onneksi olin väärässä=)

jos edes osa noista muutoksista tehtäisiin, maailmasta tulisi parempi paikka.

Tytöt, kun eivät saisi olla vilkkaita ikinä.

Minä olen kirjoittanut omaan päiväkirjaani vuosi sitten näin:

"Tämä yhdistys olisi kohta kai pakko perustaa. Niin usein kuuntelen äitien murheita omista pojistaan. Toki kolmen elviksen ja yhden prinsessan äitinä tiedän, että omat pojat tuottavat murheita ja harmaita hiuksia. Toisinaan vähemmän, toisinaan tonnikaupalla. Joskus olen kokenut vertaisuutta Kissankulman emäntään, Niemisen Almaan, siis juuri sen Eemelin äitiin. Mutta Eemelilläkin oli tekosissaan useinmiten ihan hyvä tarkoitus ja varsin positiivinen pohjavire.



Kovin usein huolta ja murhetta koetaan siitä, mitä toiset pojista ajattelevat. Esimerkiksi ammattikasvattajat kuten lastentarhanopettajat, lastenhoitajat, opettajat tai avustajat. Olen saanut monessa olla pitämässä poikieni “puolia”. Jos minä en sitä tekisi, niin kuka sitten? On raskasta ja syyllistävää olla eri mieltä kuin ammatikseen lapsia kasvattavat. Kun joskus tuntuu, että lapsi jää kiinni aikuisen asettamaan rooliin eikä muuta enää nähdä. Tällä en tarkoita kuitenkaan sitä, että kieltäytyisin yhteistyöstä. Haluaisin vain muistuttaa, että asioilla on aina useampia puolia kuin se yksi!



Ajattelen, että jokainen lapsi on ainutkertainen aarre. Ja jokaisen lapsen tulisi saada olla rakastettu sellaisena kuin on. Jokaisessa meissä on hyviä puolia, ei vain haasteita. Ei vanhemmille voi antaa listaa korjattavista puutteista ja odottaa, että seuraavana työpäivänä puutteet ovat korjatut. Kärjistän, tiedän. Mutta onko se aina oltava niin, että kun lapsia tulee uuteen ryhmään, lapsien tulee sopeutua ryhmän tapaan työskennellä ja olla. Vai voisiko joissakin tilanteissa tarkastella asiaa niin, että ryhmä ja sen työntekijät sopeutuvat lapsiin. Katsotaan kokonaisuutta ja muistetaan me aikuisetkin tarkastella omia työtapoja herkin korvin ja silmin.



Kun oman elvikseni kohdalla olen takonut omaa päätäni seinään, syyllistynyt ja itkenyt, on minulle lohtua antaneet Maria Jotunin kirjoittamat sanat: “Lasta ei kasvateta siksi, että hän olisi mahdollisimman helppo ja vaivaton meille, vaan että hän terveenä ja väkevänä voisi löytää oman paikkansa ja itsensä.”



Olkaamme rohkeita rakastamaan reippaita, raikkaita poikiamme. Nauttikaamme ‘kättä-jalkaa’ -menosta aina kun se on mahdollista ja turvallista. Antakaamme lupa ja tila heille ilmaista itseään heille ominaisin tavoin. Vielä ote eräästä hektisestä aamupäivästä, jolloin tämä äiti opettaa suuraakkosin elviksiään:



Äiti: “… Ja pitäkää mielessänne, että teillä ei ole tässä maailmassa mitään muuta omaisuutta, kun oma hyvä käytöksenne ja suhteet sisaruksiinne. Voitte olla aikamiehinä vaikka vähän tyhmiäkin kunhan osaatte käyttäytyä!!”



(Pitkä hiljaisuus)



Elvis 1: “… on meillä sitten niin nätti äiti!”

Elvis 2: “Mutta voi meille puhuakin, ei tartte huutaa.”



Ja sitten suukot ja koulutielle."



Tärkeä keskustelunavaus! Ja anteeksi pitkä viesti...

Lisäksi opetussuunnitelmaan lisätään nimenomaan tytöille suunnattu viisivuotinen jokaviikkoinen jakso "miten opin ajattelemaan positiivisesti, en kieroile, loukkaa tarkoituksellisesti muita ihmisiä ja pyrin elämään elämäni niin, että minua voitaisiin kutsua hyväksi ihmiseksi."

Rehellisesti ottaen, opetussuunnitelmat eivät kaipaa ritarileikkejä, mutta harkinnan arvoista olisi esimerkiksi se, että tytöt aloittaisivat koulun vuotta poikia aiemmin.

Koska olen itsekin kasvatusalan ammattilainen (oijoi) ja mies, näen, että asenteissa on se suurin muutoksen paikka. Pojat kärsivät kielellistämistä ja sosiaalista kommunikaatiota korostavassa ilmapiirissä, mutta toisaalta juuri siksi tarvitsevat niissä harjoitusta. Pojat myös suhteellisesti loistavat matemaattis-teknisissä aineissa, joista tutkimusten mukaan annetaan tytöille liian hyviä arvosanoja suhteessa todelliseen osaamiseen.

Tähän taas on syynä muun kuin kokeisiin perustuvan arvioinnin korostaminen - hyvä käytös luokkayhteisössä on tyttöjen sarkaa. Joukkona pojat ovat siinä aina huonompia kuin tytöt, ja kun tähän lisätään, että pojat ovat 1-2 vuotta tyttöjä kehityksellisesti jäljessä, yhtälö ei aina toimi.

Se, miten ongelma ratkaistaisiin on vaikeampi kysymys.

Listataanko vaikka kaikki ne asiat, joita pitäisi muuttaa, jotta pojat eivät kärsisi niin himmusesti.

Käydyn keskustelun perusteella ilmeisesti:

-naisrehtorit vaihtoon tai vähintään miesvararehtori rinnalle poikia varten

-kannnustetaan miehiä hoitosediksi pistämällä palkkaan mieslisä

-sama taktiikka ala-asteen opettajille

-pojille vapautus äidinkielentunneista, tilalle vaikkapa pleikkaritunti

-pojille lisää valinnanvapauksia koulussa, esim. kuvaamataidontunneille pojille suunnattu video/kamera/tietokonekurssi perspektiivipiperryksen sijaan. Historian tunneilla pojille tarjotaan teematunteja keskiajan ritareista, suurista sotapäälliköistä, ja muusta miehisestä räimeestä. Muihinkin oppiaineisiin retkiä, teematöitä, liikkumista, luovuutta ruokkivia vaihtoehtoja poikia kiinnostavista aiheista.

-jos naisopettaja valittaa, että pojat riehuu, tarjotaan naisopettajalle täydennyskoulutusta sallivasta suhtautumisesta poikamaisiin poikiin.

-lisätään tyttöjen terveystietoon noin 10 tunnin mittainen jakso: näin ymmärrän poikia ja tulen hyväksi vaimoksi miehelleni