Mieheni sanoo perustavansa ry:n "Pelastakaa pienet pojat äideiltään"
Hän on jo kauan puhunut siitä, kuinka poikia ei ymmärretä. Etenkään opettajat koulussa.
Olimme eilen Kumpulan maauimalassa ja mieheni totesi, että äidit olivat taas pojilleen tosi kiukkuisia. Ja totesi tämän jälkeen, että hän perustaa yhdistyksen, joka pelastaa pojat kiukkuisilta äideiltä.
Kysyin tätä asiaa 9-vuotiaalta pojaltani: ovatko äidit kiukkuisia? Poikani mietti hetken ja sanoi, että ovat. Minä en kuulemma rähjää ihan niin paljoa kuin muiden äidit (huh...:-)
Mitä mieltä olette: onko mieheni oikeassa?
Todettakoon, että minä en kyllä kiinnittänyt huomiota yhteenkään kiukkuiseen äiti-immeiseen siellä Kumpulassa...:-).
Kommentit (54)
mutta toivotan miehesi tervetulleeksi auttamaan minua arjen hetkiin, niin takuulla laannun.
Tosi asia on, että päävastuu lastenhoidosta on yhä edelleen lähes poikkeuksetta äideillä. Siksi se pinna palaakin herkemmin, kun ei vaan kerta kaikkiaan enää jaksa niitä samoja nirinöitä ja narinoita kuunnella.
samassa perhekerhossa jossa käyn.
Ovat aivan järkyttävän lepsuja (laiskoja) kasvattajia. Lapsensa saavat mellastaa mielin määrin ja isät vaan juoruavat keskenään. Ei puututa, vaikka 3- ja 4-vuotiaat lapsensa kurmottavat pienempiään vähän väliä, vie lelut, kaataa kumoon jne.
Eivät viitsi edes siivota lastensa aiheuttamia sotkuja. Esim. pissalätäkkö sai olla lattialla niin kauan kunnes eräs äiti kävi viimein sen pyyhkimässä.
Pojat on aina saaneet enemmän anteeksi kuin tytöt. Tytöiltä on aina vaadittu enemmän ja aiemmin kuin pojilta. Ja nyt sitten jotkut kukkahattusedät käy lässyttään, kuinka poikia ei ymmärretä ja kuinka helvatan herkkiä ne ovat ja koulukin on huono, kun siellä on naisopettajia.
Kuinka paljon miespuolisia mitälie joutuu tytöt/naiset kohtaamaan elämässään?? Ehkä päiväkotia ja ala-astetta lukuunottamatta suurin osa opettajista, yliopiston proffista, työelämän esimiehistä on miehiä. Miksi se muka on ok??
Pojat on aina saaneet enemmän anteeksi kuin tytöt. Tytöiltä on aina vaadittu enemmän ja aiemmin kuin pojilta. Ja nyt sitten jotkut kukkahattusedät käy lässyttään, kuinka poikia ei ymmärretä ja kuinka helvatan herkkiä ne ovat ja koulukin on huono, kun siellä on naisopettajia.
Kuinka paljon miespuolisia mitälie joutuu tytöt/naiset kohtaamaan elämässään?? Ehkä päiväkotia ja ala-astetta lukuunottamatta suurin osa opettajista, yliopiston proffista, työelämän esimiehistä on miehiä. Miksi se muka on ok??
on tehty parikin tutkimusta aiheesta,Yksi oli kätilöän tekemä lopputyö jossa selvisi, että synnytysosastoilla kätilöt vastaavat poikien itkuun yli 2 minuuttia myöhemmin kuin tyttölapsien itkuun.
Toinen tutkimus tukee myös osaltaan miehesi huomiota. Siinä tutkittiin päiväkoteja, neuvoloita, yms paikkoja, joissa lopputulos oli järkyttävä. Koska lastenhoito paikat, koulut yms ovat naisvaltaisia aloja niin naiset opettavat tyttöjä suosivasti.
Pojat kun oppivat/omaksuvat asioita erillailla kuin tytöt. Kun pojjat eivät opi istumalla paikoillaan niin heille yli 80% erityislapsi statuksista on turhia ja johtuvat vain siitä että pojat omaksuvat asiat erilailla kuin tytöt.
Eli Pojat kuohitaan ja tehdään erityislapsiksi ihan turhaan suurimmaksi osaksi aivan liian pieninä.
Ei jos miehesi perustaa ko. yhdistyksen kerro linkki niin lähden toimintaan mukaan:)
Koska tytöiltä odotetaan pienestä pitäen siivoa ja siistiä käytöstä, vastuunottoa ja huomaavaisuutta. Pojat saa samaan aikaan räimiä ja melskata. Ei mikään kumma, jos sitten koulussa on vaikeeta, kun on maailmannapapojuset saaneet siihen asti elää pelkkää leikkimaailmaa, jossa "pojat on poikia, hehheh, siivopa sinä Lissu nuo legot paikoilleen".
Koulussa liikuntatunneilla pojat pelasi, juoksi ja leikki. Tytöt harjoitteli tamburiinin säestyksellä järjestyksessä olemista. Tämä varmaan olisi kukkahattusetien mielestä oikea linja koko opetuksessa? Istutetaan tytöt pulpettiin pänttäämään (kun ne ovat ulkolukijoita ja sopeutuvat kyllä, tottelevaisuus on hyve) ja viedään pojat retkille ja tekemään (koska pojat tarvii tilaa yksilöllisyydelleen ja luovuudelleen).
aidosti erilaisia? Minulle on ihan turha tuputtaa naistutkimuksen ikuista valitusvirttä sukupuolesta pelkästään kulttuurillisena konstruktiona, sitä se ei nimittäin ole.
Jo pienillä lapsilla on eroja käytöksessä sukupuolen mukaisesti - toki hyväksyn, että nyt puhutaan likimääräisistä ja keskiarvoisista yksilöistä, yksittäinen ihminen voi poiketa paljonkin ennakko-oletuksista. Yleinen trendi on kuitenkin päivänselvä.
Kaksnelonen on oikeassa, koko päivähoito-, esikoulu- ja koulujärjestelmä on viritetty tyttöjen tarpeisiin.
Tähän vielä lisätään päälle se tapa, jolla "sosiaalisilla taidoilla" tarkoitetaan pääasiassa miehen kykyä puhua naispuhetta, niin hyvin menee.
Näiden eroavaisuuksien ylitse sitten pitäisi kunkin ponnistaa. Itse lähden siitä, että jokaisen teon, jonka itse teen pitäisi edistää sitä, että sukupuolet ymmärtävät ENEMMÄN toisiaan, ei aiheuttaa lisää hankausta.
pojat ja tytöt on erilaisia fysiologisesti.
Kannattaisi ehkä tutustua aiheeseen tarkemmin niin ei tarvitsisi mussuttaa että kun "pojat on niin riehakkaita eikä leiki nätisti ja kiltisti hissuksiin niinkuin tytöt."
Vai luuletteko että tyttöjen ja poikien pitäisi kaikkien leikkiä kiltisti nukeilla tai tehdä palapelejä ja hissukseen ajella autolla hiljaa niin ettei vaan mitään ääntä kuulu ja aikuiset häiriinny?!
Kyllähän pojatkin saadaan istumaan sormet ristissä mutta se on vaan poikien luonnon vastaista.
Järkyttävää miten jotkut ei soisi pojille sitä mikä on heille luontaista eli kaikkea liikunnallista.
Kerropa ja perustele. Mitä on tyttöjen tarpeet ja mitä on poikien tarpeet.
Mun mielestä tämä poikien puolesta -keskustelu on piilosovinistista propagandaa, jonka avulla yritetään parantaa maailmaa vain yhteen suuntaan - miehille. Jos jompikumpi sukupuoli on tässä maailmassa hyötyjän asemassa, niin pistän pääni pantiksi, että se on se jolla on kikkeli.
jotka ei sitä vähempää kiinnosta? Miksi hoitopaikassa tyttö ei saanut mennä ajelemaan polkuautoilla, vaan se ohjattiin nukkeleikkeihin? Miksi meidän koulussa tytöt nyhväsivät patalappuja virkkuukoukkujen kanssa ja pojat rakentelivat mäkiautoa (jota kävivät myös testaamassa).
Ihan PASKANJAUHANTAA väittää, että tytöt leikkivät kiltisti nukeilla ja pojat pitävät liikunnasta fysiologisten syiden takia. YKSILÖT ovat erilaisia ja aina kun hommaa eriytetään pelkästään sukupuolen, ihonvärin tms. seikan takia, metsään mennään.
pystyvät parempaan! Tyttöjen on keskimäärin helpompi istua hiljaa paikallaan kuin poikien. Kahden pojan äitinä olen aivan varma, että poikani eivät ole ilkeyttään vilkkaita ja toimintaan suuntautuvia. Heiltä ei vaan suju käsityöt eikä runojen kirjoittaminen, vaikka miten haluaisin ja kasvattaisin. Sukupuolet ovat erilaisia, ja itse pidän pojista, vaikka heille tuleekin varmasti huudettua enemmän kuin tytöille tulisi. Toisaalta he myös antavat anteeksi enemmän.
meillä on tyttö ja poika ja välillä ärsyttää kun poika saa tehdä " typeryyksiä " ja kun hermostun niin varsinkin suvun miehiltä saa aina saman komemntin-->mitä sä ny raivoot katos pojat on poikia ja niillä on rajummat leikit:( mutta annas olla jos tyttö intoutuu tekemään samaa niin se ei olekaan soveliasta pienelle tytölle, tosi ärsyttävää. Itse ainakin yritän pitää samat säännöt sukupuoleen katsomatta! Mutta totta voi olla se että äidit ei anna ymmärrä poikien konhotuksia!
Voin hyvin kuvitella miltä tuntuu olla äidin kasvatettavana joka kieltää joka ikisen "poikien jutun" vain koska äiti vertaa kaikkia tekemisiä tyttöjen touhuihin.
Pojat on poikia ja tytöt on tyttöjä! Niin se on. Onneksi.
Jos kaikki nämä feministit saisi tahtonsa läpi niin maapallo olisi täynnä tossukkaäijiä jotka ei osaisi tehdä mitään fyysisiä "miesten" juttuja vaan leipoisivat vaan pullaa kotona.
pojan äiti
Tyttöni aloitti päiväkodissa 4-vuotiaana. Hän oli siihen asti ollut kiinnostuntu erityisesti riehakkaista leikeistä, tykkäsi autoradoista, pallopeleistä jne. Ei välittänyt mistään nukke- ja kotileikeistä.
Heti ekasta päivästä alkaen päiväkodissa hänet pakotettiin muitten tyttöjen nukkeleikkeihin.
Hän itse yritti päästä mukaan poikien autoleikkiin, mutta kun pojat protestoivat äänekkäästi, että tämä leikki ei ole tytöille, hoitajat ohjasivat tyttöni jälleen kerran nukketalon ääreen.
Hyvin nopeasti tyttöni "oppi", että hänet hyväksytään leikkikaveriksi vain jos hän leikkii nukkeleikkejä tms. Kotona sentään "uskalsi" leikkiä edelleen autoillakin.
Järkyttävintä mielestäni on että samaisessa päiväkodissa jo 2-3-vuotiaat jaetaan lapset pikkuryhmiin sukupuolen mukaan. Ei edes yritetä kannustaa siihen, että tytöt ja pojat leikkisivät yhdessä.
tai että tyttö ei saa kiipeillä puissa? :D
Onko olemassa joku taho, jolla on salaliitto sinun tytärtäsi kohtaan? Epäilen. Jokainen lapsi saa sovieliaisuuden rajoissa leikkiä juuri niin kuin huvittaa, ja heitä pitää kannustaakin käyttämään omia ominaisuuksiaan.
(edit - tuo edellinen tuli tämän jälkeen - on surullista, jos päiväkotisi on vanhoillinen. Minusta tosin näyttää siltä, että tässäkin oli kyse lasten omasta vertaisarviosta, jolle sinä et voi juuri mitään)
Olisin iloinen, jos poikani kirjoittelisi niitä runoja. Koska kundia näyttävät kuitenkin kiinnostavat enemmän tekniset detaljit, annan sitten pelailla niiden kanssa. Olen joskus yrittänyt poikani kanssa aakkosten opettelua, mutta mies siirtää paperit siististi syrjään ja alkaa puhua sähkölampuista.
En jaksa alkaa referoimaan koulujärjestelmän ominaisuuksia. Jos kiinnostaa, kehotan tutustumaan lähes mihin tahansa koulutussosiologiseen "johdatus johdatukseen" -tyyppiseen teokseen. Sieltä se asia selviää, jos on selvitäkseen.
Kun tytöt ja pojat ovat siis niin samanlaisia, niin kertokaapa, missä on pienten poikien hevosvaihe, jossa he saavat suurta tyydytystä hevosten hoidosta ja sukimisesta?
Täytyy muistaa, että koulujärjestelmä on alunperin rakennettu juuri ja lähes ainoastaan poikia varten. Ja että koulujen rehtorit lähes poikkeuksetta on miehiä! Joten ei koulumaailmakaan ole naisten, vaan miesten johdossa.
Meidän kumpikaan lapsi ei istu täälläkin "poikien äitien" lausumiin totuuksiin sukupuolten ominaisuuksista.
Meidän tyttö on liikunnallinen, riehakas, tykkää toiminnasta ja metelistä. Häntä on päiväkodissa toppuuteltu ja ohjattu nukkeleikkeihin (jotka ei kiinnosta), vieraat ovat ihmetelleet, miten on niin poikamainen tyttö. Kiitosta ja kehua on tullut harvalta ulkopuoliselta.
Meidän poika taas tykkää puuhata rauhassa itsekseen autoilla, leikkiä muumitalolla ja työnnellä myös niitä meidän tytöltä käyttämättä jääneitä nukenrattaita. Ulkopuolisten silmissä poika on vetäytyvä ja ujo, sitä pitäisi rohkaista ja puoliväkisin patistaa riehumaan. Onpa kuultu sekin, että "vaihdapa se nukke tähän autoon, ei pojat leiki tyttöjen leikkejä".
Tällä perusteella en todellakaan allekirjoita mitään pojat on poikia -lausumia ja hikeennyn heti, kun luen näitä "Tytöt mielellään istuvat paikoillaan ja hoivaavat nukkejaan. Pojat tarvitsevat riehumistilaa" -lässytyksiä.
t. tytön ja pojan äiti
Lue nyt joku perusteos äläkä intä. Ja tämä oli siis rehtoreista puhuneelle.
Täytyy muistaa, että koulujärjestelmä on alunperin rakennettu juuri ja lähes ainoastaan poikia varten. Ja että koulujen rehtorit lähes poikkeuksetta on miehiä! Joten ei koulumaailmakaan ole naisten, vaan miesten johdossa.
Kuule kyllä ne koulujen rehtorimiehet ovat yleensä niitä kaikkein naismaisimpia miehiä joita maa päällään kantaa. Tämän sanon ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja sinänsä ihan sama kuka rehtorina toimii, sillä hän ei yleensä opeta.
Siellä ei ymmärretä ollenkaan sitä, että esim. Suomessa hevosten seurassa häärivät lähnnä vain nuoret tytöt.
Kun tytöt ja pojat ovat siis niin samanlaisia, niin kertokaapa, missä on pienten poikien hevosvaihe, jossa he saavat suurta tyydytystä hevosten hoidosta ja sukimisesta?
Vaikka 95% lastenhoidosta ja perusopetuksesta on naisten käsissä. Tyttöjä ymmärretään paljon vähemmän ja heille annetaan anteeksi paljon vähemmän.