nykyajan isovanhemmat eivät jaksa hoitaa

Ikää mummulla oli tuolloin n. 70 vuotta. Olen itsekin kyllä miettinyt, mikä nykyisistä isovanhemmista tekee niiiiiiiiiiiin raihnaisia ja väsyneitä edelliseen sukupolveen verrattuna, että jo kuusikymppisenä ollaan väsyneitä ja kyllästyneitä kaikkeen. Eivät edes ole töissä enää.

Eikö sinun lapsellasi ap, ole isää, joka voi ottaa osansa hoitovastuusta?

ja uskaltaa luottaa muihinkin ihmisiin lasten hoitajana.



Mitä isovanhempien hoitoapuun tulee, niin eihän nuo ole tahtoneet aikanaan omiakaan lapsia jaksaa hoitaa - heidän vanhempansa hoitivat senkin edestä. Esim. mieheni vietti lapsena kaikki kesät mummolassa sisaruksineen, kun äiti ja isi joko olivat töissä tai reissasivat Euroopassa.



ET-lehti on suorittanut merkittävän työn sukupolvien vieroittamisessa toisistaan. Jatkuva jankkaus siitä, että isovanhempien pitää ennen muuta käyttää vapaa-aika itseensä, matkustaa ja harrastaa ja VAIN jos joskus sattuu sopimaan, lapsenlapsia voi ottaa luo tai heitä voi mennä hoitamaan - kuitenkin maksua vastaan!

mut tarttis saada joskus sitä paljon puhuttua kahdenkeskista aikaa.

jaksamisesta vaan haluamisesta. En kyllä itse ole koskaan ajatellut, että vanhempani tai mieheni vanhemmat olsisivat joitain lapsenhoitoautomaatteja. Itsekin meinaan jatkaa tätä "raakaa" perinnettä. Mitenhän muuten minut aikanaan au-pairina (18v.) uskallettiin jättää kahden pienen (8kk. ja 3v.)kanssa, hui...

Itse olet soppasi keittänyt, ihan turha vinkua vanhempien "jaksamista". Huoh!

Mutta - oletkos ap miettinyt seuraavaa. Meidän vanhemmat kun syntyivät 40-50-60 luvuilla niin silloin oli vielä vanhempien arvostus ja kunnioitus _hieman_ erilaista kuin nyt. Eli he kohtelivat vanhempiaan huomattavasti arvostavammin ja kunnioittavammin nuorina kuin nämä 70-80-90 luvulla syntyneet koskaan.



Voisiko olla niin että metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Voisiko? Kas kummaa - jos ei ole kunnioittanut ja arvostanut vanhempiaan nuorena vaan kettuillut niin ehkäpä ne vanhemmatkaan eivät nykyisin ole kiinnostuneet pätkääkään lastensa auttamisesta.

on samanlainen. Siitä ei voi puhuakaan, että lapset tai toinen lapsista olisi hänen luonaan hoidossa. Edes kyläily ei yleensä tule kysymykseen, milloin on liian kuuma, milloin liian kylmä tai milloin mikäkin tekosyy. Olkoon yksin sitten.



Anoppi onneksi hoitaa lapsia mielellään. Onneksi siksi että teemme mieheni kanssa yhdessä keikkatyötä ja olemme töissä noin kolmena iltana kahdessa viikossa, muuten vain päivisin. Iltaisin mamma sitten usein hoitaa lapsia. Tosin meilläkin tuskastuttavan usein mamma joutuu kieltäytymään kunniasta kun miehen veli on kiikuttanut jälkikasvunsa mammalle. Ja veli vaimoineen menevät vain rilluttelemaan kerran viikossa kun meillä taas olisi ihan oikesti tärkeä meno. Tähän asti ollaan kuitenkin saatu hoitokuviot järjestettyä, mutta pian täytyy varmaan jomman kumman lopettaa tämä työ.

lapsenlapsiaan hoitaa.

Muistan omasta lapsuudesta, että vanhemmat vain veivät lapsensa maalle hoitoon, vaikkei isovanhemmat olisi halunneet hoitaa. Eivät leikkineet tai perään katsoneet ulkona.



Minun äitini hoidatti siskoni lapset minulla, mulla ja siskollani oli 10 v. ikäeroa ja siskoni sai ekan lapsen jo 18-vuotiaana. Oli aika raskasta 10-vuotiaana hoitaa 1kk pieniä lapsia. Äitini lastenhoitaminen oli sitten huutoa, tukistamista ja väkisin syöttämistä. Sehän oli ennen sallittua. Eikä naapureillakaan näyttänyt lapsenlapsia hoidossa olevan. Et eipä tässä yhteiskunta ole yhtään muuttunut.

Kyläilyllä tarkoitin siis lasten kyläilyä äitini luona minun kanssani.

Täysin vapaana kuljettiin, käytiin uimassa joessa monta kertaa päivässä 5 ja 7 vuotiaana, pyöräiltiin ympäriinsä, kukaan meitä ei vahtinut. Ruoka-aikana oltiin syömässä perunoita ja kalaa ja välipalaksi metwurstikurkkuleipä.



Nykyisin tällainen hoito olisi melkein heitteillejättöä. Mutta silti meillä oli kivaa.

mielestäni perustua täyteen vapaaehtoisuuteen. Kasvatusvastuu on vanhemmilla, isovanhempien varaan on turha laskea mitään. Meillä esim. mieheni vanhemmat ovat yli 80-v ja omani 70-v, joten varsinkaan mieheni vanhempia ei mm. alkavien muistiongelmien takia voi hoitoapuna ajatellakaan, vaikka varmasti haluaisivatkin. Tukiverkkoa kannattaa rakentaa ystäväperheiden kesken tai tilapäisesti hankkia apua esim. MLL:sta, josta ainakin meille on välitetty varsin vastuuntuntoista ja osaavaa tilapäisapua käydessämme elokuvissa.

lienee se, että liian harva nykyvanhempi viitsii kasvattaa lapsiaan. Kukapa haluaa luokseen keskittyskyvyttömän, huonokäytöksisen tenavan!



Kyllä vanhemmat voivat todellakin katsoa peiliin omien lastensa suhteen.



Ja, miksi hankkia lapsia, jos ei jaksa niitä hoitaa? Ilman lapsia olisi paljon sitä kaivattua kahdenkeskistä aikaa!



Kaikkea ei voi saada!

Valinnoistaan täytyy kantaa vastuu!

harrastukset ja reissut ovat kivempiä kuin kiljuvat lapsenlapset.

olisivat sen huonompia kuin väsyneet isovanhemmat, jotka ovat hoitaneet lapsia viimeksi vuosikymmen siten? Hoitajat ovat omalla alallaan, hitusen luottoa pliis!

mun tuttavapiirissä kaikki mummot tahtovat viettää aikaa lastenlastensa kanssa, samoin papat!

...kun me olimme nuoria. Ts. matkustelu on tehtävä sitten silloin kun pystytään - eli kun lapset ovat lentäneet jo pois kotoa.

Kummastelet, miksi isovanhemmat eivät jaksaa hoitaa lapsiasi, mutta sitten kuitenkin sanot, että "Olen niin loppu". Ristiriitaista... : 0

niin vieläkö heidän pitää hoitaa lapsenlapsetkin? En ymmärrä, miksi isovanhempien pitäisi hoitaa lapsia. Parempi jättää lapset tekemättä jos ei jaksa hoitaa eikä uskalla lapsenvahdeille lapsia jättää.



Muuten, paljonkos sinä autat näitä isovanhempia? Vai onko niin, että heidän pitäisi hoitaa sinun lapset ja vastapalvelukseksi ivät saa mitään?

nykyajan äidit eivät jaksa hoitaa lapsiaan. Mikä helvetti siinä on ettei jakseta hoitaa omia lapsia?

Miksi et itse jaksa hoitaa lastasi? Mikä vika sinussa on?



Näitä aloituksia on jatkuvasti palstalla ja en vain ymmärrä en. Mä olen YKSIN hoitanut kaksi lasta ja jaksanut helvetin hyvin. Ei ole ollut isovanhempia tai kavereita joille riippakiviä lykätä. Itse olen hoitanut. Minussa on varmasti jotain vikaa kun viihdyn lasteni kanssa. Kyllä, joskus väsyttää ja vituttaa. Harvemmin kuitenkaan lasten takia.

Ihan tosissaan alkaa kyrpimään kaiken maailman ruikuttajat. Suurimmalla osalla näistä valittajista ei ole raskaasta elämästä mitään tietoa.

Musta on todella ihmeellistä, että ihmiset eivät oikeasti osaa ajatella persettään pidemmälle. Että eivät oikeasti osaa elää yhtään yhteisöllisesti, eivätkä tajua ollenkaan mikä voima siinä on, että aina, AINA voi tietää että apua saa jos tarvitsee. Ja samalla tietää sen ,että itse on toiselle tärkeä, ja niin luotettava, että apua osataan ja uskalletaan pyytää, jos sitä tarvitaan, koska tiedetään, että sitä silloin saa. Eli homma menee aina molempiin suuntiin: apua annetaan silloin kun siihen itse on vahvemmilla kuin tarvitsija, ja sitä saadaan silloin kun sitä tarvitaan.



Ihmisen elämässä on aikoja, jolloin ollaan tiukemmalla. Joskus taloudellisesti, joskus henkisesti tai fyysisesti. En ymmärrä ollenkaan sen ihannointia, että mielenterveyden ja kaiken muun uhalla hammasta purren eletään helvetillistä elämää, koska itse pitää kaikesta selviytyä. En voi hetkeäkään ymmärtää myöskään ihmistä, joka julistaa, ettei aio omia lapsiaan auttaa, jos nämä joskus sitä tarvitsevat. Mitä ne lapset ovat? Jotain 18 vuoden lemmikeitä? Ja sen jälkeen pihalle kun ei ole enää pakko.



Ja sekin vielä, että ne lapset on pieniä ihmisiä. Ihmisiä joihin luodaan ihmissuhteita. jos lapsesta ei välitä, tai viestittää sille sen olevan pelkkä taakka, voi olla varma, että sen viestin saa takaisin sitten, kun siitä lapsesta on kasvanut iso, ja sen seura olisikin kivaa ja toivottavaa. Ei tarvitse ihmetellä niitä yksinäisiä vanhuksia.