Lue keskustelun säännöt.
Poika on isän kanssa mökkeilemässä ja soitti että on
19.07.2009 |
äitiä kova ikävä. Olemme siis pojan isän kanssa eronneet, erosta kolme vuotta aikaa ja poika käy säännöllisesti isällään. No ei siinä mitään, ikävähän on normaalia mutta kun vasta tänään lähtivät reissuun ja raukka itkee puhelimessa että haluaisi tulla jo kotiin jne. Vähän tosin rauhoittui kun sanoin että reissun jälkeen taas nähdään ja että koettaisi nyt pitää hauskaa kun pääsi vähän mökkeilemään ja on ns. erilaista ohjelmaa kuin kotosalla. Poika kyllä pitää mökkeilystä.
Mutta, isä kun on lisäksi sellainen perussuomalainen jäyhä tapaus joka ei varmaan kovin paljon lohduttele vaikka toinen itkee ikäväänsä. Ja pojan mukaan kuulemma tiuskii pikkuasioista niin että sitten on pojalla paha mieli. Olen näistä kyllä isälleenkin sanonut, mutta eipä paljon kommentoinut..
Poika mm. meni vessaan soittamaan ettei isä kuule.
Voi itku, mikähän avuksi? Kellään kokemusta vastaavasta? Poika on 8v.
Kommentit (8)
Meidän tyttö on kuusi vuotias ja välillä isän luo lähteminen on ihan hirveän tappelun takana. Ja ymmärränhän sen. Isän luona hän käy joka toinen vkl ja sielläkin on kivaa ja kavereita, uusi "äitipuoli" tms... Mutta kuitenkin tämä on tytön koti, paras ystävä asuu naapurissa, käydään yhdessä harrastuksissa koko perhe yms. Ollaan läsnä lapsen elämässä. Hän menee isän luokse ja vierailee oikeastaan isän elämässä.
Joskus saa raahata huutavaa ja itkevää lasta. "Repiä" itsensä irti kun toinen roikkuu kiinni ja huutaa ettei halua jäädä isän luo. Välillä tekis niin paljon mieli sanoa, että ei ole pakko mennä, mennään kotiin ja grillataan tms. Mutta sit kuitenkin aattelen, että hänen on hyvä tuntea isänsä. Ja isä vaan hokee mulle, että se että tyttö laittaa vastaan johtuu siitä, että en osaa tarpeaksi tiukasti laittaa rajoja ja pitää niistä kiinni. Että tyttö yrittää vaan pompotella eikä lapselle saa antaa periksi.
Mutta missä menee raja? Lapselle ei saa antaa periksi, mutta toisaalta jos lasta ei kuunnella näin isossa asiassa, niin eikö lapselle tule olo, että hänen pahalla olollaan ja toiveillaan ei ole mitään väliä. Se että hän haluaa nukkua vain omassa sängyssään on meidän aikuisten mielestä toisarvoista ja me määräämme missä ja miten hän aikaansa viettää. Varmasti nyt kun lapsi on vielä näin pieni häntä pitääkin ohjata, mutta entä kun lapsi kasvaa. Eikö hänen itsemääräämis oikeutensakkin kasva ja koska tämä oikeus ulottuu koskemaan sitä kysymystä, missä lapsi viettää viikonloppunsa. Kotona vai isänsä kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli äsköinen viestini ei varmaan auta ap:ta, mutta olisi kiva kuulla muidenkin vaikeista etäviikonloppu tilanteista.
Ap:lle... Hyvä että jaksat lohduttaa lasta syyllistämättä isää. Kuitenkin isänkin pitäisi olla ehkä herkempi ja hellempi, sitä lapsi näyttää kaipaavan. Toivottavasti mökkireissu menee kuitenkin ihan ok ja sinäkin pystyt rentoutumaan vaikka alku olikin hankalaa.
...miten kakkonen pystyt väkisellä jättään lapsesi! Itse en ole KOSKAAN väkisellä laittanu lapsiani isän luo!
Meillä poika, 8v, lähtee kyllä viikonloppuisin isälleen ihan ok (välillä saattaa sanoa ettei huvittaisi mennä) mutta illalla saattaa soitella että on äiti ikävä.
Tietty tuonikäiselle ne kaveritkin on jo tosi tärkeitä ja nehän on täällä kaikki kotinaapurustossa.
Nyt tänään mökkeilijästä ei ole kuulunut mitään. Ovat varmaan uimassa, kalassa tmv. Poika kyllä viihtyy isänsäkin kanssa mutta isänsä on sellainen "töks töks- tyyppi" ja sanoo välillä todella pahasti, on pinna tiukalla ja purkaa sen poikaan. Olen siitä exälle sanonutkin, toivottavasti edes vähän meni perille..
Uskon että pojalla se pahin ikävä iskee iltaisin kun ei ole äiti siinä sanomassa hyvää yötä...
Olen kerran jättänyt lapsen väkisin. Muuten aina saanut tytön rauhoittumaan ja jäämään. Ja voin sanoa ettei ollut helppoa. Olin kuitenkin täysin uudessa tilanteessa ja lapsen isä vain arvosteli kasvattajan taitojani ja syytti siis minua lapsen käytöksestä.
Juteltiin tilanteesta miehenin kanssa ja sovittiin, että jos tulee vielä yhtä vaikea tilanne niin sitten lasta ei viedä isälleen.
Mutta kuten jo viestissäni pohdiskelin, saako lapsi päättää tästä asiasta? Entä syyttääkö lapsi aikuisena enemmän siitä, että häntä vietiin isän luo vai siitä ettei viety? Itse ainakin olen äidilleni "katkera" kun ei vienyt meitä tarpeeksi ponnekkaasti isämme luo. Niinpä suhde isään jäi todella kaukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että enemmän lapsi olisi katkera jos häntä ei viedä isän luo.
Tuli mieleeni siitä että miksi lapsi viedään vasten tahtoaan isälleen.. Ihan samalla lailla voisi kysyä miten ihmiset raaskivat jättää huutavan ja itkevän lapsen päiväkotiin!?!? Luulenpa että se huuto siellä isällä lakkaa kun äiti katoaa näkyvistä ja alkavat puuhailla omia juttujaan.
Sehän on luonnollista, että lapsella on sinua ikävä. Ilmeisesti on pääsääntöisesti aina sinun kanssasi??
Oma lapseni ei ikinä soita viikonloppuisin, mutta kun tiesi, että on viikon isän luona, niin silloin soitti illalla itkien, kun on ikävä. Hänelle riitti, kun sanoin, että saa olla ikävä ja mullakin on, mutta kohtahan tulet kotiin ja sitten saadaan taas olla toistemme seurassa :)
Kellään kokemusta vastaavasta?
Lisään vielä että pojan isällä on uusioperhe (avovaimo + avovaimon teini-ikäiset lapset) ja poika vähän vielä hakee paikkaansa tässä toisessa perheessä.
Niin kovasti toivoisin että heillä olisi kiva loma.