Mitä ajattelette kun näette ylipainoisen ihmisen??
Kommentit (28)
juuri näin sairaalloisen lihavan pienen lapsen (n. 5-vuotias) ja silloin tunsin todellista sääliä ja kiukkua vanhempiaan (samalla ruokavaliolla olleet ilmeisesti) kohtaan.
mutta esim. eilen näin kaupassa miehen joka painoa lähemmän 200kiloa ja oli sulloutunut aivan liian pieneen paitaan. en voi ymmärtää, eikö lihaville muka myydä sopivia vaatteita?
Raukat aiheuttavat itselleen tahallaan lyhyemmän ja huonompi laatuisen vanhuuden.
Ajattelen myös että onkohan mulla noin iso pylly/maha...
Olen lihonnut 25kg ja itsetunto nolla...
Joskus taas mietin kuinka epämukavaa täytyy olla liikakilojen kanssa. Änkemistä, punkemista, hikoilua...
mielessä herää yleensä kysymys, miten tuo on päästänyt itsensä tohon tilaan ja että onkohan hänellä paha olla (henkisesti) kilojensa kanssa.
näin nuoren pojan, jolla oli isommat "tissit" kuin minulla... Olin lievästi sanottuna kateellinen.
on oltu ruoka-aikaan kotona. Ja aivan hyvällä ajattelen noin.
olen reilusti ylipainoinen (BMI36), mutta en todellakaan kärsi kiloistani, en henkisesti, enkä fyysisesti.
Enkä myöskään ole itse tietoisesti päästänyt "tähän tilaan", vaan lihominen alkoi jo alle kouluikäisenä (kiitos isän ostamien jäätelöiden yms. herkkujen). Painoni on vaihdellut yläasteikäisestä 78 ja 97kg välillä, enkä koskaan ole onnistunut laihduttamaan "tietoisesti". Nyt olen raskaana ja painan 90kg, joka tulee olemaan hyvinkin tasaisesti tuo sama koko raskauden ajan. Ts. raskaus sopii minulle erittäin hyvin, koska laihdun sen aikana jopa 10kg.
samalla säälittää hänen kilonsa
etenkin jos elää samassa itsepetoksessa, kun minä elin. (en ole lihava ja olen onnellinen ylipainoisena)
Raukat aiheuttavat itselleen tahallaan lyhyemmän ja huonompi laatuisen vanhuuden.
laihan naisen todennäköisyys saada vanhempana osteoporoosi? Eikä laihuus takaa esim. matalaa kolestrolia...
Meillä suvun naisissa useampikin on ollut sangen "pyöreä", vaan ovatpa eläneet terveinä liki ysikymppisiksi! Ne laihat taas ovat kuolleet reilusti nuorempina ja sairaampina.
samalla säälittää hänen kilonsa
etenkin jos elää samassa itsepetoksessa, kun minä elin. (en ole lihava ja olen onnellinen ylipainoisena)
Jos itse koen olevani onnellinen sellaisena kuin olen, kiloineni päivineni, ei kyse ole itsepetoksesta. Esim. verenpaineeni on normaali, kuten myös muut veriarvoni, jaksan liikkua siinä missä minua reilusti kevyemmät ikätoverinikin. Myönnän olevani ylipainoinen, mutta en koe sitä ongelmaksi. Jos joku "entinen läski" sen kokee ongelmaksi, tällä itsellään on mitä ilmeisimmin heikko itsetunto. Mahtaa olla kiva elää jatkuvassa ylikilojen pelossa...
samalla säälittää hänen kilonsa
etenkin jos elää samassa itsepetoksessa, kun minä elin. (en ole lihava ja olen onnellinen ylipainoisena)
Jos itse koen olevani onnellinen sellaisena kuin olen, kiloineni päivineni, ei kyse ole itsepetoksesta. Esim. verenpaineeni on normaali, kuten myös muut veriarvoni, jaksan liikkua siinä missä minua reilusti kevyemmät ikätoverinikin. Myönnän olevani ylipainoinen, mutta en koe sitä ongelmaksi. Jos joku "entinen läski" sen kokee ongelmaksi, tällä itsellään on mitä ilmeisimmin heikko itsetunto. Mahtaa olla kiva elää jatkuvassa ylikilojen pelossa...
Kun laihduin, oloni parani jatkuvasti. Tavallaan synnyin uudestaan. Se mitä luulin onneksi ei sitä ollutkaan. Elämä antaa niin paljon enemmän
Läskinäkin pyöräilin 60 km lenkkejä. Uin 1,5 km puolessa tunnissa. Kävelin 5km 40 minuutissa.
Mutta on nuokin niin paljon helpompaa, kun kiloja on nyt tämä yli 60 kg vähemmän
samalla säälittää hänen kilonsa
etenkin jos elää samassa itsepetoksessa, kun minä elin. (en ole lihava ja olen onnellinen ylipainoisena)
Jos itse koen olevani onnellinen sellaisena kuin olen, kiloineni päivineni, ei kyse ole itsepetoksesta. Esim. verenpaineeni on normaali, kuten myös muut veriarvoni, jaksan liikkua siinä missä minua reilusti kevyemmät ikätoverinikin. Myönnän olevani ylipainoinen, mutta en koe sitä ongelmaksi. Jos joku "entinen läski" sen kokee ongelmaksi, tällä itsellään on mitä ilmeisimmin heikko itsetunto. Mahtaa olla kiva elää jatkuvassa ylikilojen pelossa...
Kun laihduin, oloni parani jatkuvasti. Tavallaan synnyin uudestaan. Se mitä luulin onneksi ei sitä ollutkaan. Elämä antaa niin paljon enemmän
Läskinäkin pyöräilin 60 km lenkkejä. Uin 1,5 km puolessa tunnissa. Kävelin 5km 40 minuutissa.
Mutta on nuokin niin paljon helpompaa, kun kiloja on nyt tämä yli 60 kg vähemmän
No, en sitten yhtään enää ihmettelekkään! Tuo yli 60kg on ollutkin siis aivan sairas ylipaino!!! Itse pystyn vallan hyvin elämään näiden 20ylikiloni kanssa, olenhan siis ollut myös "liki" normaalipainoinen. Tiedän, ettei oloni ole sen kummempi painanko 78 tai 87kg. Ja tiedän painavani synnytyksen jälkeen likemmäs 80kg, joten olen itseeni todellakin tyytyväinen.
Itseäni kylläkin risoo se jatkuva natkutuksen kuuleminen, kuinka syön väärin ja liikaa. Lääkäri meni hiljaiseksi, kun selvitin hänelle juurtajaksain ruokani ja ruokamäärät. Eipä enää natissut dietistä! Olin siis pitänyt ruokapäiväkirjaa raskausdiabeteksen takia, joten tarkka kirjanpito oli tarjolla sokerimittauksineen. Enkä siis todellakaan voinut fuskata, koska ennen jokaista ruokailua olin mitannut sokerit, samoin ruokailun jälkeen. Ei ollut edes pientä mahdollisuutta itsepetokseen!
YÖK!
ja niin ajattelen itsestäni juuri nyt
10kg ylimääräistä ja synnytyksestä tasan 4viikkoa.
Karmeeta, eikö totta?!??
Enkä myöskään ole itse tietoisesti päästänyt "tähän tilaan", vaan lihominen alkoi jo alle kouluikäisenä (kiitos isän ostamien jäätelöiden yms. herkkujen). Painoni on vaihdellut yläasteikäisestä 78 ja 97kg välillä, enkä koskaan ole onnistunut laihduttamaan "tietoisesti".
jos tuo ei ole tietoista lihottamista, ei mikään
kun näen sellaisen todella ylipainoisen ihmisen, sellaisen, jolle jo muutaman metrin kävely on äärimmäinen ponnistus.
"tavalliset" ylipainoiset ei herätä sen kummempia ajatuksia, kuin kukaan muukaan.
jolla ei ole itsehillintää.
My body is my temple, yours is a junk yard.
aiheutti lihomiseni??? Harvoin vanhemmat tarkoittavat pahaa antaessaan lapselleen herkkuja...
Nyt isäni on se suurin ylikiloistani marisija, eikä edelleenkään tiedosta lihomisen alkujuuria.
läskejä on suomessa niin valtavasti, että niitä alkaa pitää jo normaaleina.