Kihomadot
Jees box.. Saimme niitä elämän ensimmäisen kerran. Kolme lasta, joista vanhimmalta löytyi yksi mato luikertelemassa peräaukossa. Samantien vaihdoin lakanat ja aloitettiin Pyrvin-kuuri. Seuraavana päivänä siivosin vessat, pyyhin ovenkahvat, pesin kaikki lelut jne. Lisäksi koko ajan pientä perussiivousta.
Nyt vain huomaan, että olen neuroottinen asian suhteen. Näen niitä munia joka paikassa mukamas ja olen ahdistunut. Mulle nimenomaan eräs lapsensa jo aikuisiksi saattanut äiti sanoi, että turhat siivoilut pois ja järki käteen. Käski vaihtaa lakanat ja antaa kuurin, sillä sipuli.
Kertokaa ja lohduttakaa nyt minua siten, että tarinanne osoittavat sen, että asiaan voi suhtautua rennosti. Saitteko madot pois ilman liiallista siivousta ja hysteriaa, vai pitikö kuuri uusia monta kertaa? (Tiedän, että uusintaannos Pyrviniä otetaanparin viikon päästä.)
Käsittääkseni liiallinen siivous ei suinkaan ole avainasia matojen poistamisessa huushollista. Siksi yritän olla nipottamatta, mutta tiukkaa tekee.. :( YÖK, MIKÄ VAIVA!
Kommentit (9)
Koko ajan mietin että siivoanko nyt tarpeeksi. Ja olin aika viimesilläni raskaana enkä olisi edes oikein jaksanut siivota, ja tästä syystä en myöskään itse voinut syödä kuuria. Meillä matoja oli yhdellä lapsella, ja kerran jouduttiin kuuri uusimaan. Muihin ei tarttunut.
vittumaisia että kun kerran tulee niin eipä tahdo kokonaan eroon päästä. Aina jonnekin pinnalle tai verhoon jää sen verran munia että uusi tartunta tapahtuu. Sen verran olen kuullut että jos kerran tulee johonkin perheeseen niin yleensä samaan perheeseen tulee uudestaan jonkin ajan päästä kun joku lapsi koskee munaan ja saa sen sormista suuhunsa. Onneksi selvittiin poitsun tarha-aika ilman toukkia vaikka jatkuvasti tuli lappua että matoja kiertää.
siivoamisesta huolimatta. Joku päiväkodin lapsista ilmeisesti kantoi matoja niin ettei ne vaivanneet lasta ja levitti niitä munia sitten päiväkodissa edelleen. Kun koko päiväkodin lapsiryhmä lopulta lääkittiin samanaikaisesti niin ei madot enää tulleet meille takaisin.
Mulla on ollut kihomatokierre jo 20 vuotta :(
Säännöllinen estolääkitys, perheeseen on tarttunut kerran ja muilta hoitui heti pois. On heitäkin lääkitty useita kertoja, jos joku sattuisi kantamaan, mutta ei, mulla vaan on ikuinen riesa näistä. Tosi ällöä! EI auta siivous, ei mikään, aina vaan uusii :(
ilman suurempia siivouksia.
Kumma vaiva sillä päiväkotiryhmässä on ollut satunnaisesti jollain lapsella ei siis samalla viime syksynä oli tartunta jollain sitten 2 kk päästä jollain toisella ja taas 2 kk päästä ihan eri lapsella. sitten ei enää kellään, vaikka ei mitään joukkolääkitystä tehty.
Huomasin kun poika tekee kakat pottaan ja jostain luin että jos on ulosteessa kihomatoja niin silloin niitä on runsaasti elimistössä.
Meille kuopukselle tuli kihomatoja viime talvena. Kieltämättä sitä tuli vähän ylisiivottua (ohjeisiin nähden). Pesin legoista lähtien kaikki lelutkin :/
Noin kuukauden päästä valitti kuopus uudelleen kutinaa joten otimme taas koko perhe uuden kuurin. Vähän epäilen ettei tuo kutina ollut kuitenkaan kihomadoista, kutina kun hävisi sillä seisomalla kun kuopus oli lääketabletit saanut suuhunsa (meillä oli lääkettä kaapissa valmiina). Tästä syystä en lähtenyt tällä kertaa siivoamaan ihmeemmin, vaihdoin vain lakanat ja yökkärit.
Nyt on ollut kolmisen kuukautta hiljaiseloa kutinoitten suhteen eli toivomme parasta.
haettiin heti resepti vahvemapaan lääkkeeseen (vermox). Käsipyyhkeet vaihtu paperisiin ja kynnet lyhyeks, lakanat kantsii vaihtaa vasta seuraavana päivänä lääkkeen ottamisesta!
Kutinalääkettä annoin pojalle alkuun (antihistamiinia) että sai nukuttua.
Tää on jokavuotinen riesa koulussa nykyään :(
muistakaa pestä vaatteet kuudeskympis vähän aikaa
oli niitä kerran. Yksi hyvä keino on laittaa sinkkivoidetta peräaukon ympärille reippaasti aina yöksi. Madot eivät pääse iholle munimaan, ei tule kutinaa, eikä lapsi raavi. Jolloin siis munat eivät leviä. Matojen kiertokulku lakkaa siis jo sitä kautta.