Mies "vittuilee" vauvalle ja hermostuu

siinä vika.

laita sille postimerkki otsaan ja vie postiin.

vauvalle.. niin taidatte kasvattaa tulevaa huonolla itsetunnolla varustettua lasta.



lähdeppä vauvoinesi pois. tuolainen ei muutu.

että suoritat hänelle myöhästyneen abortin. Parempimyöhään kuin ei milloinkaan. Varmaan miehen äiti tekis näin jälkiviisaana kuitenkin sellaisen ratkaisun...

Ei vauvaa kohdella noin.



Olen taipuvainen ehdottamaan eroa.

lapsen tehny?

lobotomiaa, ja postimerkkin persuuksiin ja siperiaan.



ei muista nääs sitten mistät uli ja minne pitäs mennä ;)

Oliko mies myös mukana sunnittelemassa raskautta?

jos olis tollainen.

Mäki harrastan aika synkkää huumoria, mutta abortilla vitsailu ei kyllä naurata pätkääkään. Jos mies ei muuttaisi asennettaan ja käytöstään, niin minä kyllä pistäsin lusikat jakoon. Ei vauvalle tai isommallekaan lapselle vittuilla tai puhuta hänestä edes vitsillä siihen tyyliin, että eipä tuo olisi ikinä edes syntynyt.

stressaantunut ym. Ehkä hänestä tuntuu, ettei hallitse asioita vauvan kanssa, kun ei saa vauvaa hiljaiseksi eikä vauva toimi kuten toivoo.



Miehen kannattaisi varmaan kääntyä lääkärin tai psykologin puoleen. Mutta minäkään en taitaisi nyt uskaltaa jättää vauvaa hänelle hoitoon :(

Lapsi oli toivottu ja yritetty. Mies on kyllä hoitanut vauvaa, vaihtanut vaippaa, kylvettää aina jne.. mutta sitten tuo kitinä ja itku. Sitä se ei kestä. Monesti vauva itkee ja mies vaan lukee lehteä (siis totta kai mies antaa ruokaa, mutta sitten kun vauva itkee muuten vaan esim. tylsyyttä), ei siis jaksa esim. laulaa mikä helpottaa heti. Aivan kuin vauva olisi välillä "harmi" miehelle tms... ja tuo kitinän matkiminen.. niin tuli paha mieli.. mies siis katsoi vauvaa vittumaisesti ja alkoi matkia vauvaa... otin vauvan pois.



Mies on 29v. Mies eilen sanoi, että "onneks sä olet tollanen, jos mä joutuisin ton yksin kasvattamaan niin siitä tulisi ihan kusipää". Mua hirvittää että mitä tästä vielä tulee. Mies on ihan hyvästä perheestä, aina ollut "normaali", ei käytä alkoholia tms. kliseistä paskan miehen merkkejä. Silloin kun vauva on tyytyväinen on mieskin "hyvä isä". Mutta sitten kun vauva kitisee niin mies ei kestä sitä.



Mies ei koskaan ole ollut väkivaltainen eikä mitään merkkejä ole siihen. Mutta tuo sen asenne huolestuttaa. Mun piti mennä syksyllä töihin pariksi kuukaudeksi, nyt mietin uskallanko mennäkään ja jättää lasta miehen hoitoon. Miten mies kestää uhman? Entä murrosiän? miten mies antaa lapselle empatiaa? Olen aika hukassa :( . Enkä tiedä kenelle voisin puhua tästä.

entä jos tapahtuu se kuuluisa "pimahtaminen" päässä. Tyyliin että mulla vaan jotenkin pimahti päässä.

rauhassa alas ja keskustelette asiasta. Kerrot miten paljon sua loukkaa tollanen käytös. Tärkeää on myös selittää, millaista käytöstä odotat häneltä (mies ei välttämättä tiedä, miten toimia, kun vauva itkee, eli siksi heittää jonkun - näköjään kodistaan oppimansa - sijaistoiminnon päälle).

Tiedä miten vielä kilahtaa.

Viskaa se ukko pihalle sieltä! Nyt ajattele lapsen parasta ja laitat omat tunteet miestä kohtaan taka-alalle! Lapsen pitää olla se ykkönen!

lapsuuden traumojaan, onneksi kumminkin tuolla lailla eikä väkivallalla.



Kuulostaa siltä, että miehesi on elänyt itse aika tunnekylmän lapsuuden. Jutteles miehesi kanssa, miten hänen vanhempanasa suhtautuivat hänen mielipahaansa silloin, kun hän oli lapsi. Sanottiinko tylysti, ettei pojat itke ja "olepas nyt reipas, äläkä tuollainen itkuiikka"...



Jos miehesi itsekin myöntää, ettei hänen asenteensa ole oikea (kerrot, että hän sanoi, ettei kykenisi yksin kasvattamaan lapsesta tasapainoista), tilanne voi olla hyvinkin hedelmällinen tuollaiselle keskustelulle.



Kerro suoraan, että sinua vähän pelottaa se, miten mies suhtautuu lapsen itkuun. Älä liikaa maalaile, vaan kysy, mitä hän ajattelee ja miltä itku hänestä tuntuu.



Voi olla, että hänen suhtautumiseensa sotkeutuu myös ryytymistä arkeenne ja/tai sitä, että hän kokee olonsa avuttomaksi, kun lapsi itkee.



Joka tapauksessa en olisi heti avioeroa hankkimassa, kuten osa tämän ketjun ihmisistä suosittaa. Vanhemmuus on yhteinen PROJEKTI, ja miehesi on vasta kasvamassa isän rooliin. Vaikkei hän nyt vielä olekaan empaattinen, lämmin isä, niin sellainen voi hänestä kasvaa, jos sinä autat häntä siinä. Ja jos hän itse tunnistaa itsessään tuon puutteen.



Ei hän suinkaan ole ainoa mies, joka osaa olla lähinnä vain "hyvän tuulen isä" eli läsnä lähinnä vain hyvinä hetkinä. Ikäväähän se on, mutta yleistä.

Jutelkaa, jutelkaa, jutelkaa. Kysy mieheltäs, että tajuaako se miltä tuo käytös kuulostaa? Ja että mitä se aattelee tulevaisuudesta, kun 2v. kiljuu ja huutaa että mä tahon jne.?

Sano että rakastat häntä jne. mutta tuo käytös on kamalaa. Että haluat tukea jne.

yltiökunnolliset ihmiset, niin isät kuin äiditkin, jotka sitten "pimahtavat" lapselle kun se oikein hermoja koettelee. Tuollainen keljuilu nyt on lähinnä sopimatonta käytöstä, koska lapsihan ei vielä vähään aikaan tajua sarkasmia. Toisaalta 8 kk vanha ei kyllä rikki mene noista abortti-kommenteistakaan, koska en ole vielä sellaista lapsineroa tavannut, joka ymmärtäisi tuon termin tuossa iässä... Koeta nyt kuitenkin saada mies lopettamaan ivalliset kommentit ennen kuin lapsi tajuaa mistä on kyse.

Älä ainakaan anna vauva turhaa itkeä hampaita vaan anna särkylääkettä niin ei mene hermot keltään ;)