Mies "vittuilee" vauvalle ja hermostuu

kolmevuotiaalle uhmaikäiselle. Siis just vittumaiseen sävyyn matkin sen määkymistä tms. Se on ihan kamalaa, sillä teen sitä vain mielentilassa jossa olen niin raivoissani etten pysty enää ajattelemaan järkevästi (tietenkään - tuohan on aivan idiootin puuhaa). Tunnistan itsekin että siinä vaiheessa kontrollin pitäminen on enää hiuskarvan varassa, ja yritän aina kadota vähäksi aikaa toiseen huoneeseen rauhoittumaan jos tilanne menee siihen.



Siksi olisin kyllä huolissani jos mies tekisi sitä vauvalle. Se pimahtaminen ei välttämättä ole kaukana.



Tai sitten sun miehelläsi on vain todella huono huumorintaju.

Ja tietysti miehen kanssa.



Minusat tuo tyyli, että "ei kestä lapsen itkua", mutta kuitenkin jaksaa kuunnella sitä, koska ei vaivaudu lohduttamaan, on aika ällöttävää meininkiä. Itselläni on nimenomaan ollut vaikeuksia kuunnella joskus sitä jatkuvaa itkua, mutta se on tarkoittanut sitä, että teen kaikkeni saadakseni sen loppumaan. Mielestäni se on tervettä aikuiselle, että lapsen itku "häiritsee". Se pitäisi vain purkaa siten, että lohduttaa lasta niin paljon, että tämä rauhoittuu. Tietenkään aina sitä ei saa loppumaan.



Miehelläsi on selvästi hieman ongelmia empatiakyvyn kanssa, ja sitä voisitte ratkoa yhdessä, neuvolan kanssa ja jopa terapiassa, ellei muu auta. Ensialkuun voisit pakottaa miehesi lukemaan lastenhoitoon liittyvää kirjallisuutta, josta selviää hyvän vuorovaikutuksen aakkosia ja tietoa sen tärkeydestä.

Kirjaa ehkä ap:n miehineen lastensuojelun asiakkaaksi...



Miehen yhteistyöhalua ja halua muuttaa tapojaan ei ainakaan auta pätkääkään, jos ap hakee neuvolan terkat mäkättämään saarnoja. Tai kantaa miehelle luettavaksi jonkun Näin kasvatat lapsesi oikein -opuksen.



Olennaisempaa on hyödyntää miehen omaa halua muuttua ja tajua siitä, ettei hän toimi nyt oikein.

Siis sitä, että vaimo vaan karjuu lapsille ja oli ihan hermoraunio parin viikon kesäloman takia, kun oli joutunut sietämään lapsiaan.



No niin, aloitetaan: teetkö tarpeeksi kotitöitä? Miehesi on varmasti väsynyt ainaiseen raatamiseen, joten sinä voisit tehdä kaiken ainakin tämän kuun loppuun. Entä muistatko häntä myös vaimona, ei vaan äitinä? Miten olisi yllärisuihinotto silloin tällöin ja keimailevat alusvaatteet? Hänelle ei varmaan riitä pelkkä perhe-elämä, joten voisit varata teille matka johonkin ihan kahden (sinä tietysti maksat). Muutenkin annan runsaasti omaa aikaa, ihmiset ovat erilaisia eikä miehesi ole huonompi kuin sinä vaikkei kestä lapsen itkua, hän on vaan erilainen.



Tuli muutenkin mieleen, mitähän vikaa liitossanne (=sinussa) on kun miehesi pitää noin purkaa pahaa mieltään huutamalla.

Taas joku meinaa että tietää mikä on narsisti! :D

meillä on sellainen tilanne, että miehellä menee aika äkkiä hermot, kun vauva kitisee eikä ole tyytyväinen mihinkään. vauva tekee hampaita joten itkua riittää. samoin on allerginen. esim. mies saattaa matkia vauvalle vauvan kitinää "veemäisesti". mulla alkoi hälytyskellot soida päässä ja sanoin että nyt lopetat, anna se vauva mulle sitten jos et kestä. samoin monesti jos on hankala päivä niin mies sanoo mustalla huumorilla että "abortti, abortti" tai "laitetaan postimerkki otsaan ja viedään postiin"... allergia-asiat joudun selvittelemään yksin. olen yksin tehnyt ruokavaliosuunnitelmat jne. ja juossut lääkärissä. miehellä ei tunnu olevan kiinnostusta kun kerron allergioista jne.. Mieheni usein puhuu mulle myös vähän töykeästi, sillä tavalla "kuittaillen". On kuulemma juurtunut lapsuudenkodista tuo tapa. Meneekö teidän miehillä hermot heti kitinään? En varmaan uskalla enää toivoa lapsia, sillä tämä meidän vauva on kuitenkin ollut helppo siihen nähden mitä muilla on ollut. vauva herää vain kerran yössä (on 8kk) ja näin on ollut 2-kuisesta asti. eli ei mikään superhuutaja ole.

Ja tuollaisen tyypin kanssa sitten viaton lapsi piti maailmaan pykätä? Suru tulee kun ajatteleekin lasta :(

nyt miestä kaduttaa lapsen teko ja haluaa ulos tilanteesta, mutta ei halua olla se joka luovuttaa ja jättää, vaan kiusaa sitten sua niin kauan kunnes tulee raja vastaan.

Siis tuota että vingun kun vauva vinkuu :( Ei ole mitään vaarallista tapahtunut. Oma kasvatus, hankala synnytys ja muu stressi syynä? Jälkeenpäin tulee kyllä kurja olo, enkä muuten laiminlyö lasta mitenkään, leikin paljon, imetys onnistui. En tiedä mistä miehelle sitten voisi tulla vastaavia "oireita"?

Nyt teidän kuuluu tehdä näin vain että postimerkki otsaan ja eteenpäin. Teette sitten uuden vauvan kun ehditte. Tavallista!

Ihan oikeasti, sieltä voi saada apua. Esim meidän alueella pääsee tosi nopeasti psykologin juttusille sitä kautta jos on tarve/halu. Kaikki toimii tosi asiallisesti eikä ketään todellakaan syyllistetä. Eikös se ole niin että tyhmin asia on se joka jätetään sanomatta...

tämän luettuani rakastuin uudelleen omaan mieheeni joka on kärsivällisempi lasten kanssa kuin minä!

että pidät loukkaavana tuollaista käytöstä. Sinulle tai lapselle kuittailu on ala-arvoista ja halventavaa. Kysy, onko hän huomannut itse toimineensa niin. Kysy, onko hän huomannut miten hänen lapsuudenkodissaan toimitaan samalla tavalla. Ja kysy, haluaako hän jatkaa samaa perinnettä omille lapsilleen. Nyt olisi paikka katkaista tuo tapa ja olla siirtämättä sitä omalle lapselleen. Mutta miehen pitää tiedostaa tuollainen käytös ja haluta itse muuttua siinä kohtaa. Tue häntä muutoksessa ja annan positiivista palautetta kun hän jättää kuittailematta tilanteessa jossa olisi ennen kuittaillut.



Tämä ei tosiaan ole eron paikka, ainakaan jos kykenette keskustelemaan asiasta ja korjaamaan sitä. Meillä oli vastaava tilanne, mutta lopulta mies tajusi miten loukkaavaa minua kohtaan tuollainen käytös on. Ja tajusi myös miten hänen isänsä kohtelee vaimoaan ja lapsiaan juuri tuolla tavalla. Ja eniten häntä tosiaan herätti se, että hän tajusi ettei missään nimessä halua jatkaa tällaisen sukuperinteen eteenpäin viemistä omille lapsilleen. Tämä kesti noin 4 vuotta, kaiken tämän kunnollinen tajuaminen ja tällaisen käytöksen loppuminen. Mutta onneksi en edes ajatellut eroa vaan kannustin miestäni muutokseen tässä asiassa. Kyllä kannatti!

Antakaa vauvalle särkylääkettä, niin hän on oma iloinen itsensä! Itketätte vauvaa ihan turhaa... :(



Lapsen isä kuulostaa kamalalle. Kerroit hänen puhuvan töykeästi sinulle ja vittuilee vauvalle. Uskotko tuon helpottavan? Pahoin pelkään, että tilanne vain pahenee...

Kokemuksesta voin sanoa, että se vain pahenee. Jos olisin ollut viisas aikoinaan, olisin lähtenyt lapsineni yhteisestä kodistamme. Nyt huomaan miehen käytöksen vaikutuksen lapsessa. Ja se ei ole positiivinen vaikutus.

kunnollista tunnesidettä vauvaan, ja siksi hermostuu "rääpäleeseen". Miehen pitäisi ensinnäkin tajuta, ettei vauvoille vittuilla eikä niitä uhata kuolemalla edes vitsillä. :( Toiseksi isä tarvitsisi positiivisia kokemuksia lapsen kanssa. Laita ne yhdessä vaikka ulkoilemaan, se on kivaa nyt kun on kesä. Tai jotain muuta, jotain puuhaa, joka on molemmille mielenkiintoista. Kehittävät sitä isä-lapsisuhdetta muissakin merkeissä kuin itkemällä ja vittuilemalla.



Meillä mies on tosi hyvä isä, mutta ei tullut vauvojen kanssa toimeen. Hän on juuri sitä tyyppiä, joka luo suhteen lapsiinsa toiminnan kautta. Mä huomasin täsmälleen sen hetken, milloin mies siirtyi pakonomaisesta hoivaamisesta velvollisuudentuntoisesta rakastamisesta oikeaan isyyteen kummankin lapsen kohdalla, ja se liittyi aina siihen, että isä ja lapsi menivät johonkin, tekivät yhdessä juttuja, ja mies huomasi, että hei, toihan onkin tosi kiva tyyppi tuo pieni ihminen...



Älä vielä luovuta miehesi suhteen, monet miehet tajuaa isyyden pointin oikeastaan vasta sitten, kun lapset ovat aktiivisempia osanottajia leikeissä jne. Pääasia, että ottaa osaa lapsen hoitoon myös nyt, kun lapsi on vauva. Ei kannata jäädä odottamaan jotain tiettyä hetkeä, kun lapsi muka onkin yhtä-äkkiä vähemmän rasittava. Suhde lapseen luodaan pikkuhiljaa!

miehesi ei ole siis ainoa laatuaan. On hyvä toisaalta, että mies pystyy sanallisesti purkamaan turhautumistaan - voisi olla hyvä, että riitelemättä sanoisit miehellesi, että saat turhautua ja väsyä, mutta minusta tuntuu pahalta, kun toivot ettei lasta olisi (abortti, abortti).



Sano miehellesi, että saa tuoda vauvan sinulle aina kun turhautuu ja käydä vaikka autotallissa huutamassa tai jossain toisessa huoneessa (pihalla?) mihin ei kuule vauvan kitinää rauhoittumassa ja purkautumassa.



Useimmiten vaarallisen väkivaltaisiksi yltyvät ne jotka eivät uskalla tai osaa purkaa tunteitaan muulla tavoin. nyt miehelläsi on pettelun paikka. Kerrot rehellisesti mikä sinua pelottaa ja miksi. Älä syyllistä. (Miksi sinä aina matkit ja vittuilet vauvalle -> mieluummin: Minua hieman pelottaa sinun suhtautuminen vauvan itkuun, voisitko tuoda vauvan minulle kun et enää kestä ja purkaa turhautumisesi toisessa huoneessa.)



Kun olette saaneet keskustelun käyntiin, voit kertoa pelkosi tulevasta työkeikastasi ja miettiä miehen kanssa keinoja purkaa tunteitaan lapsen kanssa.



Myös moni äiti kokee turhautumista ja väsymystä etenkin esikoisen itkusta. Itse muistan laulaneeni esikoiselle tuutulaulun sävelellä, etää "pidä sinä turpas jo kiinni, äiti haluaa nukkumaan, pidä se turpas jo kiinni..."

Huh! Joistakin vastauksista saa sellaisen kuvan, että mieheni olisi ihan hirviö. Kuitenkin hän selvästi rakastaa lastaan. Aamuisin ennen töihin lähtöä hän käy painamassa suukon vauvan otsaan, laulaa vauvalle itse keksimiään hassuja lauluja, sylittelee, loruttelee, perushoitaa jne... itkua ja kiukkua hän ei vaan kestä.



Jotkut luulee että vauva itkee hirveästi ja pitäisi antaa särkylääkettä, siis vauva kitisee enemmän kuin ennen, nukkuu yönsä kuitenkin hyvin, joten en näe tarpeelliseksi pumpata särkylääkkeitä vauvalle. Kun on selvästi tuntunut hankalalta (itkee, hinkkaa hampaitaan) niin ollaan toki laitettu suppo. Mutta yleiseen kitinään/mikään ei ole hyvin ei olla annettu, koska siihen tehoaa muutkin keinot. Vauva rauhoittuu aina esim. vaunuillessa, laulaessa jne...



Aloitin jo tänään keskustelemaan aiheesta. Mies tuntui tajuavan ensimmäistä kertaa, että hänen oma isänsä on puhunut aina rumasti perheenjäsenilleen. Mies myös sanoi että tällä hetkellä vauva-arki tuntuu rankalta. Miehellä on tiedossa vapaa viikonloppu muutaman viikon päästä, joten siellä saa lepuuttaa hermojaan. Tänään myös mies meinasi taas "kuitata" minulle mutta veti heti sanansa takaisin kun tajusi mitä on TAAS tekemässä.



En aio erota tämän asian takia, koska uskon että miehessä on muutospotentiaalia. Vasta tuo vauvalle "vittuilu" sai mut tajuamaan miten tyhmästi mies käyttäytyy. Miehellä muuten ON huono huumorintaju, siis todella musta, ja tiedän, ettei hän tosissani sitä abottijuttua sanonut. Mutta oli se silti loukkaavaa ja tuntui pahalta. Enkä halua että lapseni IKINÄ edes vitsillä saa kuulla jtain tuommoista, joten mies saa luvan lopettaa nuo puheet.

Ero oli todella lähellä, mutta nyt kun poika on jo vähän isompi ja osaa kommunikoida, niin meidän "miehillä" on ihan huippu isä-poikasuhde.



Yritä puhua miehesi kanssa...kuulostaa stressiltä ja avuttomuudelta.

Hihi

Vierailija kirjoitti:

Hihi

Nosto vuodelta 2009 ja hihii!

Pimee tyyppi olet.