Kyllästyin avovaimon karvaisuuteen

Olen muuten nainen.



Minuakin ällöttäisi miehenä, jos nainen ei koskaan ajelisi karvojaan. En itsekään ajele päivittäin, mutta kainalokarvat ajelen silloin kun kasvavat n sentin mittaisiksi ja säärikarvat menee siinä samalla. Näin kesäisin niitä tulee toki ajeltua paljon useammin tai sitten epiloitua. Biksurajat haluan pitää siistinä jo ihan petipuuhien vuoksikin. Ne tulee hoideltua vähintään viikoittain.



Sisäänkääntyneitä karvoja on joskus, mutta eipä ne haittaa. Niistä pääsee pusertamalla karvan esiin ja laittamalla vähän Septidiniä.



En koe tätä suurena urakkana, eikä vie aikaa kuin ehkä kuukausitasolla sen yht. tunnin.

Paljon melua tyhjästä! Ja varsinkin puskamaakarit

räyhäävät ärhäkkäästi siitä miten kauheita tapahtuu, jos ajelee. Itse olen ajanut alapääkarvoitukseni säännöllisesti about 10 vuotta.

Ei ole ollut mitään ongelmia, eikä seksiä ole sängen takia tarvinnut ikinä tarvinnut jättää väliin. Muutkin karvat ajan aina kesät talvet, koska nautin siisteydestä. Ja mielestäni hygieniasta on näin helpompi huolehtia. Yksikään mies ei ole valittanut tästä. ja tuttava piirin miesten mielestä itsestään ja karvoistaan huolehtiva nainen viehättävämpi kuin puskamaakari. Karvani ajelen kuitenkin omasta tahdostani, en kenenkään muun määräyksestä. Siisti on siisti. Ja bikiinitkin näyttää mukavammilta päällä.

juuri siksi, että se on sen hetkinen muoti ja tapa silloin.



Näitä erilaisia muoteja ja virtauksia on vuosituhansien aikana tullut ja mennyt. Kuten tämä karvanpoistokin ja ulkonäkökeskeisyys. Vastikkeeksi hippiaika, milloin suosittiin mahdollisimman luonnollista ulkonäköä ja henkisiä arvoja.



Maailma menee sykleittäin. Voi olla jo omat lapsemme, jotka kulkevat hippimekoissa ja sääret ja pimpsa karvaisina ja ihmettelevät, että naiset on epilaattorien kidutukseen alkaneet joskus.



Näin se vain menee. Seuraava sukupolvi aina naureskelee edellistä. Kuvastaa tätä nuoruuden ihannointia tällä sukupolvella kun ei haluta aikuistua. Halutaan pysyä alapäästäkin pikkutytön näköisena ja arvot ovat tosiaan materialistiset ja parisuhde keskittyy sinne alapään karvattomuuteen (ainakin tämän palstan posliinien mielestä). Ei haluta olla aikuisia ja näyttää siltä vaan halutaan olla samannäköisiä omien pikkutyttöjen kanssa.



Seuraava sukupolvi voi ajatella taas ihan toisin. Ei ole uutta auringon alla, kaikki nämä vaiheet on käyty jo monta kertaa lävitse ihmisen kehityksen aikana ja tullaan käymään. Sekä karvattomuus, että karvaisuus.

toivottavasti heitit kartanolle!

ajastaan ulkonäöstään huolehtimiseen, pettämisiä ja avioeroja olisi paljon vähemmän.

Juu ja karvoja nyppimällä saakin miehen jäämään :D :D :D. Eiköhän kyse pettämiseen tai avioeroon liittyvissä asioissa ole jossain syvemmällä kuin toisen ulkonäössä. Sääli, jos et ole sitä vielä ymmärtänyt. t. itsestään huoltapitävä + onnellisessa avioliitossa, mutta en yhdistä noita asioita toisiinsa.

joka on tökerö ja lapsellinen. Luuletteko oikeasti, että joku mies kirjoittelisi/tuhlaisi aikaa kirjoittelemalla tällaisia tänne palstalle?



Käytä ensi kerralla mielikuvitustasi enemmän, vaikka ehkä se on sinulta liikaa vaadittu, kun itse olet joku elämääsi kyllästynyt kotiäiti, jonka elämän suurin saavutus on se, että on synnyttänyt,imettänyt ja hoitanut kotona kolmivuotiaaksi.

Itse olin nuori 80-luvulla ja silloin en tiennyt yhtään ketään, joka olisi ajellut alapään karvojaan. Pornolehdissä naisilla oli kunnon karvat ja miehet oli tyytyväisiä. Kun tuli netti ja pääsy pornon pariin yleistyi (harva kehtasi ostaa pornolehtiä kiskalta tai vuokrata pornoleffoja), tuli karvattomuus mukaan kuvioihin. Ensin joku pornotähti oli posliini tai kiitorata, sitten joku näki sellaisen uimahallissa jne.



Kolmekymmentä vuotta sitten kukaan ei kauhistellut karvaisen alapään likaisuutta tai tunnottomuutta seksissä. Nyt yhtäkkiä siitä on tullut kummajainen, joka pilaa elämänlaadun.



Minulla ei sinänsä ole mitään karvattomuutta vastaan, mutta ärsyttää näm "puhtaampi, terveempi, parempi" saarnaajat, jotka eivät oikeasti tajua menevänsä muoti-ilmiön ja naisen seksuaalisuuden kahlitsemisen mukana ja käyttävät jonninjoutavia argumentteja.

ja yhdessä lähinnä ihmeteltiin miten suurta angstia tämäKIN aihe voi av:lla herättää. Miksi toisten ratkaisut ovat niin suuri tuska?

ja naureskelemassa näitä puskajuttuja. Ihmetellyt myös sitä, miten nainen voi olla niin epävarma omasta seksuaalisuudestaan, että jaksaa vouhkata oman posliininsa puolesta ja haukkua toisia majaviksi yms.



Ollaan joskus tästä juteltu, että sairasta jos elämä pyörii pelkän alapääkarvoituksen ympärillä ja sen varjolla pitää toisiakin kytätä. Kyllä nää hommat on parin kahdenkeskisiä asioita.



Mutta elämä on nykyään aika pinnallista ja tällaisilla asioilla peitetään sitä suurempaa pahaa oloa, mikä ihmisillä on kun ei ole sujut itsensä kanssa. Nuoret tytöt kärsivät anoreksiaa ja pelkäävät, että eivät osaa miellyttää miehiä tarpeeksi. Missämixin kannessa annetaan ohjeita oikeaan suuteluun ja nuoret tytöt lukevat niitä.



Naisia koulutetaan siihen, että heidän tehtävänsä ei ole olla kuin miehenmiellyttämiskone. Ja se siinä hassua onkin. On vain pieni marginaaliryhmä miehiä, joka haluaa vaimokseen karvattoman, mauttoman, sielluttoman anorektikon. Ja naiset kuitenkin itse luulevat, että se on jokaisen miehen ihanne ja yrittävät pyrkiä tähän kaikin keinoin.



Kyllä medialla on iso vaikutus.

että naiset käyttävät tunteja alapään karvojensa nyppimiseen miestä miellyttääkseen ja silti eroja tulee niin paljon.



Ehkä sen parisuhteen perustat on ihan jossain muualla.

vaan oma olo on paljon siistimpi kun iho on puhdas ja sileä ja pehmeä.

Jotenkin kornia että naiset käyttävät tunteja alapään karvojensa nyppimiseen

Etkö sinä koskaan leikkauta hiuksiasi?

Minä en todellakaan suutele enää ikinä miestä, jolla on tuhero ylähuulen yläpuolella. YÄK! Myös parta ällöttää, ja sänki raapii herkän ihoni karrelle.



Siispä minä ajelen koipeni, kainaloni ja bikinirajat > näyttää hyvälle ja tuntuu hyvälle myös itsestä. Vaadin miestä ajamaan partakasvustonsa > näyttää hyvälle ja tuntuu hyvälle.



That's it eikä mitään ongelmia :D Muutaman minuutin homma molemmille.

Hän ei nyt sentään säärikarvojaan, mutta muut kyllä. Taitaa leuasta löytyä ukolla enemmän karvaa kun alapäästä ;)

omiani veteli viikatteella vähintään puoli tuntia kerrallaan (sääret ja kainalot), ja kuuden tunnin päästä on palkkana alkava musta pistävä sänki.

Lopetin sen touhun.

En ole nyttenkään metsittynyt, siirryin vahaan/epilointiin ym mutta on mielestäni ympäristöltä sadismia vaatia naisilta karvattomuutta tai jos tekee sen vapaaehtoisesti, masokismia.

Ja muuten, "hormonikarva" on karva, joka vaan innostuu nyppimisestä päinvastoin kuin tavallinen.

nimim. raskauksista viiksittynyt.

ja jotta mammat vielä saisi pohdittavaa, niin kertokaa vielä miksi mies sitten kuitenkin jätti vaikka niinkin huolella ja tunnollisesti itseäni koitin karvattomaksi tehdä?

jos muut naiset selviävät 2 minuuttia vievästä päivittäistoiminnosta, mikset sinä?

että eron/pettämisen syy on yleensä naisen ulkonäkö ja siitä huolehtiminen? REPS!

Miehillä ei siis ole mitän tekemistä/vaatimuksia. Miehetkö ovat vain halujen ohjailemia aivottomia henkilöitä? Vastuu on siis yksin naisen? REPS JA KOPS!

Meillä ero tuli ihan muista syistä kuin ulkonäköön liittyvistä asioista. Siinä oli kyse toisen kunnioittamisesta ja yhteiselämän epäonnistumisesta. Miehellä oli liian paha alkoholiongelma, jonka kanssa en vain jaksanut elää. Toiseksi oli väkivaltainen ja mustasukkainen.

Mutta minä silloin ajelin kaikki karvani, meikaksin ja pukeudun naisellisesti. Silti se ei riittänyt miehelle, että olisi lopettanut juomise, ei olisi ollut mustis tai väkivaltainen...

Jos av-mammat todella käyttäisivät edes murto-osan ajastaan ulkonäöstään huolehtimiseen, pettämisiä ja avioeroja olisi paljon vähemmän.

Kannattaa oottaa selvää, ennekuin vertaat sitä nykyaikaan.



Ja minäkin ajan karvat ja ihan itseni vuoksi. Minua ei todellakaan haittaa vaikka muut ei niin tekisiskään.



Oma ajattelu, tahto ja järki kunniaan!



[iJo muinaisessa Egyptissä karvat poistettiin.

[/quote]