Lue keskustelun säännöt.
Sanotko suoraan miksi lapsilukunne on täysi?
13.07.2009 |
Sanotko esim. ystävillesi, joilla enemmän lapsia, että miksi teidän lapsiluku on täynnä.
Meillä on 2 lasta, ja enempää ei tule nyt, eikä koskaan. Yksinkertaisesti emme halua missään nimessä enempää.
Nyt on täydellinen määrä; meillä on riittävästi aikaa heille, jaksamme heitä kaiken kaikkiaan todella hyvin uhmaiästä huolimatta, meillä on varaa ja voimavaroja matkustella koko perheen kesken, meillä on varaa elää ns. mukavasti, ei tarvitse pihistellä tai säästellä, mitä luultavemmin kun lapset isompia, meillä on varaa myös heidän harrastuksiin ja teinien "kotkotuksiin" sopivassa määrin, saamme todella helposti kaksi lastemme hoitoon todella usein ja säännöllisesti, ja jopa viikoksikin, jotta pääsemme miehen kanssa kahdestaan esim. etelän lämpöön.
(Tarkennusta siis; käymme kerran kesässä lasten kanssa viikon etelässä, ja sitten teemme vielä toisen reissun ihan kahdestaan myöhemmin loppukesästä, eli lapset ei jää ilman lomailua kun vanhemmat lomailee.)
Jne. jne. Onhan noita syitä, miksi tämä kaksi lasta on meille täydellinen määrä, emmekä halua enempää.
Ja toiseksi, lasten saaminen on iso kriisi parisuhteella kaiken kaikkiaan, vaikka lasten saanti olisikin ollut onnellista ja ihanaa, ja kaikki se aika mahtavaa. :) Mutta se silti kuluttaa parisuhdetta, vaikka rakkaus säilyisikin.
Olemme siis juuri saaneet kovalla työllä taas aprisuhteenskin kukoistamaan ja rakastumaan toisiimme uudelleen. Nyt haluamme siis nauttia tästä; meistä kahdesta, meidän perheestä ja lapsistamme.
Niiiin, kysymykseni oli sitten se, kun monet ystäväni, joilla on 3 tai 4 tai jopa 5 lasta, niin valittavat aina, kun he eivät saa lapsia mihinkään hoitoon ikinä, koskaan eivät pääse miehen kanssa kahdestaan mihinkään, ei ole varaa matkustaa mihinkään, kahdenkeskistä aikaa ei ole ollut vuosiin, ei mitään.
Mutta kuitenkin kyselevät, että jokos on vauvakuumetta, milloin meille tulee se kolmas?
En minä kehtaa sanoa suoraan syytä, miksemme mistään hinnasta tekisi kolmatta lasta, vaan meillä on hyvä näin.
Sitten sitä vain mumisee jotain, ettei sitä itse oikein jaksaisi enää kolmatta, vaikka näkee ystävästä, ettei hänkään olisi jaksanut sitä kolmatta, neljättä ja viidettä...
Kommentit (46)
Eikö kukaan muka ala heti kyselemään ja utelemaan syytä? Ap
Läheisimpien kavereiden kanssa jutellaan avoimemmin. Jaksetaan kyllä analysoida puhki lapsilukua ja ehkäisyä ja pohtia, että vieläkö joskus tulee vauvakuume. En tosin koe utelemiseksi, vaan ihan keskusteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia mitä ihmettelen, että onko ihmisillä oikeasti noin monta syytä ja ihanko oikeasti sellaisia syitä tarvitaan?
Meillä on nyt se 2 lasta (tai 1,7 kuten mies kirjoitti työpaikkahakemukseen ;-), sai muuten paikan) ja syy on vaan se, että meidän perhe on kasassa nyt. En minä ole miettinyt, että miksei enempää. No rehellisyyden nimissä on sanottava, että adoptoitu lapsi oltaisiin haluttu, mutta se meni muutoksien myötä liian vaikeaksi meille. Mutta mitään syitä en ole päässäni keksinyt, että miksei biologisia enää tule. Eikö se riitä, ettei halua?
Meidän elämässä on varmasti paljon muutakin ihmeteltävää. Mutta miksi rupeaisin keksimällä keksimään syitä, että me halutaan asua kerrostalossa eikä todellakaan edes haaveilla pientaloon muuttamisesta. Ei tule mieleenkään keksiä mitään syitä. Toki jos nyt kysytään kerrostaloasumisen hyviä ja huonoja puolia, niin osaan niitä luetella, mutta sitten meneekin jo vaikeammaksi, jos pitää perustella, että miksi meidän perheessä on just kivaa se. No, me vaan tykätään ja piste.
Miksi ihmeessä noita asioita pitäisi kenellekään vuodattaa ja miksi ihmeessä suhtaudut asiaan tuollaisella kiihkolla (...en mistään hinnasta ja ei ikinä enää...)?
Meillä on 3 lasta ja aina silloin tällöin joku kysyy, että vieläkö teemme neljännen. Vastaan yleensä, että eiköhän nämä ole nyt tässä.
En yksinkertaisesti voi tietää 100% varmasti onko perheemme nyt tässä, vaikka tällä hetkellä lapsiluku tuntuu täydeltä.
Tunnut takertuvan ihmeellisiin asioihin lapsiluvun suhteen. Eikö niillä vanhemmilla, joilla on useampi lapsi, ole koskaan oikeutta valittaa?
Meidän perheemme on onnellinen, vaikka parisuhde aikaa on vähän, lasten elättäminen maksaa paljon eikä hoitopaikkoja juurikaan ole. Lapsista ja toisistamme nautimme silti ihan täysillä.
että ollaan onnellisiä näin. Ei ole edes ajateltu kolmatta, kun nyt tuntuu hyvältä. Vielä parempi jos näytät vähän pöyristyneeltä, kun sanot sen -ei olla edes ajateltu. :) Ja pikkuhiljaa ne kyselyt loppuu, kun saavat vastauksen. Jotkut ei tajua siitä epämääräsestä muminasta lukea, että ei kuulu sulle. Ehkä tosiaan paremi, että jätät tuon taloudellisen puolen ja lastenvahti homman mainitsematta. Voi aiheuttaa kateutta tms. ja joudut kohta juorujen kohteeksi, kun pistät rahan ja mukavuudet lasten edelle. Vaikka tästä ei todellakaan ole kyse. Jotku vaan osaa lopettaa ajoissa. :D
Tuohan on ihan henkilö-/perhekohtainen asia. Ei mulla ainakaan ole mitään tarvetta selitellä kenellekään perheemme kokoa. Vaikka anoppi olikin sitä mieltä että viimeinen lapsi täytyi olla vahinko koska hänelle ei oltu sanottu että lisää voisi tulla... Eikä mua kiinnosta toisten perheiden ratkaisut, jokainen päättää millainen lapsiluku on hyvä ja toiset ei vaan saa niitä lapsia vaikka kuinka haluaisi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten jos joskus mieli muuttu tai sattuu vahinko, niin voit siihen sanoa, että nyt tämä tuntui hyvältä /oikealta. :) Jos joku vaikka alkaa ihmetellä tai vihjailla jotain asiatonta.
että kaksi lasta riittää, koska mies ei halua kanssani enempää lapsia ja toisaalta raskaanaoleminen on kamalaa. No, erosin sitten siitä miehestä ja aloin seurustella lapsettoman miehen kanssa ja iski vauvakuume molempiin. Nyt minulla on kolme lasta ja lapsiluku täynnä siksi, että raskaanaoleminen oli edellleen kamalaa ja alan olla jo vanha enkä halua lapsia pienellä ikäerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saada enempää lapsia. Eka raskaus päättyi keskenmenoon (rv 10) ja kohtukuolemaan (rv35), ainoa elävä lapsi syntyi 2. raskaudesta, joka päättyi jo rv 27+ ja hänen jälkeensä on ollut viisi keskenmenoa.
Ollaan onnellisia tuosta yhdestä lapsesta, joka onneksi selvisi vaurioitta, vaikka syntyikin noin aikaisin.
Nyt kyselyt ovat laantuneet. Joskin äitini innostui, että mahdanko olla raskaana kun suunnittelemme asunnonvaihtoa. Ei, ei ja ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkin katsot oikeudeksesi arvostella ystäviesi lapsilukua?
rahat eivät riitä, eikä kyllä parisuhdekaan kestäisi enää yhtä lasta lisää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halua kolmea enempää.
Riittää kun on sanonut, että kyllä meidän perhe on nyt tässä.
keksiä tarpeeksi hyviä syitä perheen lapsilukuun. Musta se on ihan itsestäänselvää, että jos jonkun mielestä kaksi on hyvä luku, sen vaan on. Ei siihen mitään Isoa syytä tarvita! :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkin katsot oikeudeksesi arvostella ystäviesi lapsilukua?
Tuskin tämä ap kuitenkaan menee kavereille sanomaan, kun ovat raskaana, että eikös teillä ole jo lapsiluku täynnä? Miksei? Tai kun ovat viidennen saaneet, että nyt on varmaan kiintiö täys. On vähän eri asia pohtia ja vertailla asioita itsekseen (tai nimettömänä tällä palstalla), kuin ARVOSTELLA toisen lapsilukua.
t. nro 18
Sanon kysyjille, etten missään nimessä jaksa kolmea enempää. Nyt kolmonen 3 kk ja rankkaa on. Yöheräilyt tuntuu aika helvetillisiltä. Onneksi naapureista ja sukulaisista on ollut apua, kun mieskin pakotettiin reissuhommiin.
Sitäpaitsi haluan pian töihin/opiskelemaan. Olen ollut kotiäitinä nyt 3 vuotta ja alkaa pikkuhiljaa riittämään, vaikka siitä useimmiten nautinkin.
Nyt neljä ja viides tervetullut minun puolestani vaikka heti (nelonen noin puolivuotias)...
Aika loukkaavaksi koin sen, kun eräs yhden lapsen äiti sanoi minulle seuraavaa, kun odotin nelosta. "Kunpa meille olisi silloin aikanaan tullut kaksoset, niin ei olisi edes tarvinnut yrittää lisää lapsia vaan lapsiluvun olisi saanut heti täyteen". Niin, se kaksihan on ainoa hyväksyttävä määrä lapsia perheessä... Ja kyseinen ihminen hyvin tuntee minut ja tietää, että me haluamme ISON perheen.
että kaksi riittää meille eikä lisää tule. Tosin kaikki asennoituvat niin, että "älä nyt vielä sitä ehtii.." no joo, ehtis varmaan jos haluaisi, mutta kun ei haluta. halutaan tarjota lapsille "parempaa" kuin itse on saatu, mutta myös nauttia elämästä ihan kaksin sitte vielä nelikymppisinä, kun lapset on isoja.
Te jotka teette yhden tai kaksi lasta sillä perusteella etta haluatte lapsillenne parempaa kuin itsellänne on ollut niin mikä teidän lapsuudessa on ollut kamalaa? Materian puute? Vai eikö vanhemmillanne ollut teille aikaa?
Kysymykseni saattoi hyvinkin kuulostaa joistakin oudolta, täysin ymmärrettävää, jos ei ole joutunut tällaisen asian eteen.
Minulta kun ihan oikeasti tivataan asiaa todella usein!?! Näytänkö siis ihmiseltä, jonka pitäisi olla suurperheen äiti? Ajatellaanko heti, jos tilaa olisi useammalle lapselle, että ne tilat tulisi hyödyntää siten? En ymmärrä...
Se, miksi tämä ärsyttää niin paljon, on se, että ihan oikeasti samassa lauseessa kun minulta kysytään "milloinkas teille tulee se kolmas", niin valitetaan kuinka rankkaa itsellä on sen kolmen lapsen kanssa, ja kuinka kateellisia ovat kun eivät saa koskaan lapsiaan mihinkään hoitoon (kuten me), tai pääse ikinä mihinkään matkustelemaan, kuten me.
En tietenkään sano suoraan, mitä ajattelen, vaan tyydyn olemaan hiljaan ja kuuntelen heidän huoliaan. Tietenkin heidän huolet ovat yhtä tärkeitä kuin omanikin, vaikka meillä kaikilla on omamme.
En myöskään halua kertoa kuin lähimmille ystävilleni, että itse miehelläni on piuhat poikki kummankin omasta vapaasta tahdosta. Mutta eipä sitäkään tee mieli toitottaa (ja miksi kertoisinkaan), kun kysellään vauvauutisia "joko olisi tulossa???"
Kukin tehköön niin monta lasta kuin haluaa, tai olla tekemättä. Siihen en halua sanoa mitään. Jokainen toimii siten kuin on onnellinen.
Mutta kun tosiaan samassa lauseessa valitetaan kuinka rankkaa on, ja kuinka kateellisia on meidän elämäntilanteelle ja sitten udellaan päälle, milloin lisää.
Olen huomannut, etten edes voi enää kertoa kuulumisia, kun jos joku kysyy mitä teille viikonloppuna, ja kerron että veimme lapset jo perjantaiaamusta anoppilaan ja lähdettiin miehen kanssa viikonlopuksi "sinne ja tänne, ja käytiin siellä ja täällä" jne. Niin sen jälkeen saa kuullakin loppu ajan "ai, ei me vaan päästä ikinä, voi kumpa mekin pääsisimme joskus..."
Niin ei sitä ole kiva kertoa mitään kuulumisia kenellekään. Ja taas kysytään sitten sen perään "no jokos on vauvakuume, olitteko vauvantekomatkalla?"
Todella rasittavaa, ettei ole ikään kuin lupaa nauttia elämästään täysinrinnoin, kun on lapsia, ja kun on ystäviä ja tuttavia, joilla myös lapsia.
Ja olen minä ajatellut jo ensimmäisen lapsen saatuani, mihin meillä on mahdollisesti joskus varaa. En minä vain pysty vauvakuumeen huurussa tekemään lapsia, ajattelematta että joku päivä he ovat esim. murrosikäisiä, jolloin kustannukset ovat paljon suuremmat kuin pienten lasten kanssa.
Eikö muka kukaan ajattele näin?
Voiko vain silkasta halusta tehdä esim. 5 lasta, ajattelematta, miten pärjää esim. 10-15-vuoden päästä esim. taloudellisesti jne?
ap
Eikö kukaan muka ala heti kyselemään ja utelemaan syytä?
Ap