Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa! Kauhea riita- lapsi reagoi voimakkaasti
13.07.2009 |
Meidän parisuhde on todella huonossa jamassa ja sitä on tässä nyt yritetty elvyttää. Vähän aikaa sitten tänään kuitenkin mies rupesi taas tiuskimaan (yksi suurimmista ongelmista on miehen jatkuva tiuskiminen ja nälviminen) ja huomautin hänelle, että äänensävy oli asiaton. No, mies veti herneen nenään ja meni makkariin, paiskas oven kiinni ja laittoi oven lukkoon ja jätti minut ja 8- vuotiaan lapsen ulkopuolelle.
Yritin mennä selvittämään ja kysyin, että voisiko avata oven. Ei kuulemma voinut vaan minun pitäisi nukkua sohvalla. Mulla vaan kerta kaikkiaan kiehui yli silloin. Vuosien pettymys ja viha ja katkeruus tuntui ryöpsähtävän esiin ja päätin, että minua ei noin vain suljeta omasta makkaristani. Hain kirveen varastosta ja ilmoitin, että tulen siitä ovesta ja sillä hyvä! Tietenkin olin tunnekuohun vallassa ja huusin. Lapsi pelkäsi äkillistä riitaa tietenkin ja huusi aivan hysteerisenä, että tehkää sovinto, älkää tapelko! Mies avasi oven ennenkuin ehdin edes yrittää tehdä mitään ja meinasi lyödä minua. Ei lyönyt kuitenkaan ja minä laitoin kirveen pois.
Lapsi itki hysteerisenä, pitelin sylissä, yritin selittää, että tällaista ei saisi tehdä ja, että joskus aikuiset vaan eivät osaa selvittää asioita oikein. Lapsi itki haluavansa normaalit vanhemmat ja, että me oltaisiin kavereita. Yritti vakuutella kuinka tietää, että mieheni rakastaa minua ja tietää, että me voitaisiin olla kavereita. Yritin selittää, että me molemmat rakastamme häntä vaikka emme toisiamme osaisikaan rakastaa ja, että kaikissa riidoissa on aina kaksi osapuolta. Lapsi sanoi, että on hänen vika, että me ei tulla toimeen ja yritin monta monta kertaa selittää, että näin ei ole. En syytellyt miestäni mutta selitin, että hän ei saisi puhua rumasti. Sanoin myös, että en minäkään olisi saanut hermostua niin kovasti. Setvittiin lapsen kanssa asiaa yli tunti. Kävi myös juttelemassa isälleen jonka kuulin sanovan, että äiti aloitti riitelyn. Muuten onneksi sekin sanoi, että mikään tästä ei ollut lapsen vikaa.
Kun lapsi rauhottui ja meni nukkumaan niin tuli hetken päästä itkien pois ja sanoi, että mahaan sattuu kun hän vieläkin näkee tilanteen silmissään. Sen kirveen ja miehen joka melkein löi mua nyrkillä.
Mitä nyt pitäisi akuutisti tehdä jotta lapselle ei jäisi mitään elinikäistä traumaa? Taitaa olla jo myöhäistä. Ja ihan oikeesti, älkää alkako tuhlaamaan viesteja mihinkään provo-huuteluihin tai tapahtuiko tämä porvoossa- viesteihin sillä tämä tapahtui ihan oikeasti eikä se tapahtunut porvoossa.
Kommentit (76)
ketään itse, omasta halustaan, vain Jumala voi rakastaa muita meidän puolestamme. Sehän tarkoittaa sitä, että jos me uhkaillaan perhettämme kirveillä niin se on Jumalan vika kun ei antanut meille sitä rakkautta.
Mun mielestä ihmisen olisi itse otettava vastuu siitä mitä tekee perheelleen eikä sysättävä tekemisiään Jumalan vastuulle.
Aika lohduton kuva parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketään itse, omasta halustaan, vain Jumala voi rakastaa muita meidän puolestamme. Sehän tarkoittaa sitä, että jos me uhkaillaan perhettämme kirveillä niin se on Jumalan vika kun ei antanut meille sitä rakkautta. Mun mielestä ihmisen olisi itse otettava vastuu siitä mitä tekee perheelleen eikä sysättävä tekemisiään Jumalan vastuulle.
Aika lohduton kuva parisuhteesta.
Kyllä se kirveen tuoja oli tuossa ihminen eikä Jumala. Jumala tulee asumaan ihmsen sydämeen, jos ihminen ottaa hänet vastaan. Ongelma on usein se, että ihminen torjuu sen rakkauden, ei ota vastaan Jumalan rakkautta, vaan haluaa mieluummin elää katkeruudessa, kaunassa ja vihassa ja yrittää ihmisjärjen avulla selvittää parisuhteen ongelmia. Se on vaikeaa ilman todellista rakkautta.
koska Raamatussa sanotaan ettei kukaan voi ottaa Jumalaa vastaan, tulla uskoon jos Jumala ei anna hänelle sitä uskoa. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta minkäs sille sitten voi. Jos Jumala antaa uskon ja rakkauden joillekin ja toisille ei niin heipat sitten vaan.
En oikein usko tuohon. Ihminen jota on rakastettu lapsena ja on kasvanut perusluottamukseen ja uskoon siihen, että maailmassa on myös hyvyyttä saa kyvyn rakastaa.
Kyllä ap ja mieskin varmaan rakastavat lastaan vaikkeivät rakastaisi toisiaan; lapsi ja hänen hyvinvointinsa nyt on vaan jäänyt parisuhderiitojen tuoksinassa liikaa taka-alalle.
Olen sitä mieltä, että joskus on suurinta rakkautta se, että luovuttaa taistelun, ennen kuin käy hullusti. Mitä jos Jumala ei annakaan sitä rakkautta ja muuta kaikkea hyväksi? Mitä jos siinä menee pitkä aika, ennen kuin Jumalan rakkaus on saanut muutettua kaiken hyväksi jälleen? Lapsen kannalta voi olla liian myöhäistä jo.
koska Raamatussa sanotaan ettei kukaan voi ottaa Jumalaa vastaan, tulla uskoon jos Jumala ei anna hänelle sitä uskoa. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta minkäs sille sitten voi. Jos Jumala antaa uskon ja rakkauden joillekin ja toisille ei niin heipat sitten vaan. En oikein usko tuohon. Ihminen jota on rakastettu lapsena ja on kasvanut perusluottamukseen ja uskoon siihen, että maailmassa on myös hyvyyttä saa kyvyn rakastaa. Kyllä ap ja mieskin varmaan rakastavat lastaan vaikkeivät rakastaisi toisiaan; lapsi ja hänen hyvinvointinsa nyt on vaan jäänyt parisuhderiitojen tuoksinassa liikaa taka-alalle. Olen sitä mieltä, että joskus on suurinta rakkautta se, että luovuttaa taistelun, ennen kuin käy hullusti. Mitä jos Jumala ei annakaan sitä rakkautta ja muuta kaikkea hyväksi? Mitä jos siinä menee pitkä aika, ennen kuin Jumalan rakkaus on saanut muutettua kaiken hyväksi jälleen? Lapsen kannalta voi olla liian myöhäistä jo.
itse uskon että ihmisellä on vapaa tahto. Kunnioitan kyllä näkemystäsi, mutta olen eri linjoilla.
tahdostaan huolimatta edes kykene rakastamaan ilman että Jumala rakastaa hänen puolestaan. Ei se ole mikään vapaa tahto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi. Ihminen on syntinen eikä omassa voimassaan kykene rakastamaan. Jumalan rakkaus synnyttää ihmisessä rakkautta ja halua rakastaa. Täydelliseksi ihminen ei kuitenkaan koskaan muutu. Mutta ehkä ollaan jo liikaa halkomassa hiuksia, kun alkuperäinen aihe oli mikä oli.
Mutta minusta ei pidä paikkaansa ettei ihminen pysty rakastamaan ilman Jumalaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät usko kristinuskon Jumalaan ja osaavat rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole aikaa odottaa, että Jumala ehkä saa vanhemmat tulemaan uskoon ja rakastamaan taas toisiaan tai sitten ei.
Kyllä parisuhteessanne on jotain pahasti vialla. SE pitäisi ensin korjata. Jos mies haluaa olla rauhassa makkarissa niin miksei hän saa olla siellä? Kyllä nyt muutaman tunnin voisi odottaa, ja katsoa sitten mitä tapahtuu.
No, tapahtunut mikä tapahtunut. Lapselle kannattaa selittää asia, ja jatkossa sopia säännöt miten riidellään. Nythän lapsi ottaa esimerkkiä siitä, että kirveellä ne riidat selvitetään! Sitton isompana ehkä toteuttaa samaa mallia omassa perheessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me nyt yritetään keskenämme. Tämä oli ensimmäinen tällaiseksi äitynyt riita vuosiin. Joskus n. 5 vuotta sitten oli toinen missä oli väkivallan uhka. Ja lapsi ei ollut silloin kotona. Me ollaan oltu yhdessä kauan, kauan ja luotan ja uskon siihen, että vastaavaa ei enää tapahdu. Itse ainakin opin, että parempi vaikka lähteä ulos rauhoittumaan jos keittää liian pahasti.
Jos joku riita tulee niin se riidellään lapsen ollessa pois kotoa. Jos suhde ei tästä parane yrittämisellä niin sitten erotaan. Senkin sovimme, että katsotaan tässä muutama kuukausi ja jos toinen vaan ärsyttää eikä mitään hyvää löydä toisesta niin sitten erotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei noita riitoja unohda koskaan. Minä ainakin muistan lähes jokaisen riidan ja tappelun mitä kotonani käytiin. Olin tuolloin 7v. kun ne alkoivat. Ja tuosta on nyt yli 20 vuotta aikaa...
ennenpitkää ylitse. Itse ainakin pääsin. Muistan yhä elävästi kun isä ja äiti tappelivat kun olin n 9-10v.
Riitaa käytiin jostain ihan turhanpäiväisestä, luultavasti kotitöistä. Äiti on aina ollut dominoiva ja sellainen että riidan keskellä ärsyttää toista osapuolta kaikin keinoin. Hän ei rauhoitu ennen kuin saa toisen osapuolen tolaltaan.
Tuolloin äiti nappasi ensin veitsen käteen ja uhkasi isää. Isä otti leipäveitsen ja heitti sen äidin ohitse keittiön kaappiin. Ei tähdännyt äitiä, mutta äiti sai tästä vettä myllyynsä ja yritti osua veitsellään isään, joka sai onneksi veitsen pois äidiltä ja piti tätä otteessaan kunnes äiti rauhoittui.
Isäni on rauhallinen luonne ja tuolloinkin pelkäsin lähinnä että äiti tekee jotain isälle, missään vaiheessa en pelännut äitini puolesta.
Minä suojelin sisaruksiani ja vein heidät pois keittiöstä. Näin silti koko tilanteen. Ja se jäi kyllä pitkäksi aikaa mieleeni. Pääsin siitä aikaa myöten eroon.
Äitini ja isäni eivät koskaan enää tuon jälkeen riidelleet noin "väkivaltaisesti" ja elävät edelleen yhdessä. Ehkä heillä auttoi se, että leipäveitsestä taittui kärki tuon riidan yhteydessä ja siitä jäi heille joka aamuinen muistutus.
Itsekin suosittelen perheterapiaa tai ylipäänsä terapiaa lapsellesi. Hänen pitää saada käsitellä asia mielestään.
Sinulle ja miehellesi suosittelen pariterapiaa (olen itse käynyt ja hyväksi havainnut) jotta saatte agressiot väliltänne purettua turvallisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elän myrsyisässä liitossa ja lapsia on jo 3, ja vanhinkin vasta 4 vuotta. Esikoinen on joutunut näkemään ja kuulemaan aivan liikaa riitelyä ja kaksi kertaa jopa fysiistä väkivaltaa.
Mikään ei oikeuta aikuisia vahingoittamaan toisiaan ja lasten edessä pitäisi pystyä käyttäytymään. Niinhän se on. Ymmärrän tilannettasi siinä mielessä, että oma harkintakykyni on sumentunut hetkellisen raivon vallassa.
Tiedän myös kokemuksesta, kuinka valtavan pahalta tuntuu lapsen puolesta. En osaa antaa mitään pätevää neuvoa. Koska lapsenne on jo niin vanha, että osaa käsitellä asioita myös puhumalla, tuo perheneuvolassa käynti olisi varmasti vaivan arvoinen.
Jaksamista vaikeaan tilanteeseen.
työskentelen lastensuojelussa ja kriisi- ja perheväkivaltatyössä ja kuten kaikki tietävät, onhan valtava määrä lapsia, jotka joutuvat pelkäämään kotonaan useammin tai harvemmin, ja jotka eivät saa apua tilanteeseen, MUTTA se oli hienoa, että säikähdit lapsesi puolesta tilannetta ja mietit sekä kyselit apua/neuvoa täältä. Mutta sitten onkin kovin surullista lapsesi tähden, että päätit, ettet anna lapsellesi mahdollisuutta saada apua kokemaansa. Vaikka te miehesi kanssa haluatte yrittää kokeilla keskenänne asioiden selviämistä, niin tapahtunut mikä tapahtunut, ja hienoa tietenkin, jos jatkossa saatte riidat hoidettua paremmin, mutta silti tuota tapahtunutta ei mikään pyyhi pois, vaan siihen pitäisi lapsen ainakin saada apua. Te aikuiset voitte itse valita, haetteko itsellenne apua ulkopuolisilta, mutta lapsi ei. Hän on teidän ymmärryksen varassa. Syyttelemättä ketään, niin yhdestä asiasta varmasti olette samaa mieltä, että lapsen syytä koko tilanne ei taatusti ole. Hän ei ole sitä mitenkään aiheuttanut eikä voi myöskään osallistua teidän kokeiluunne, miten selvitä keskenään. Vaikka varmasti yrittää kyllä. Mutta niinkuin olette yrittäneet hänelle kertoakin, niin hänen tekemisensä ei estä tai aiheuta teidän riitoja sen enempää kuin sopuisampia ratkaisutapojakaan jatkossa. Koska lapsi on vain uhri teidän tilanteessa, olisi hienoa jos voisitte laittaa oman nolouden,häpeän,ylpeyden,maineen menettämisen pelon ja minkä tahansa oman mielen esteen sivuun ja lapsen edun tärkeimmäksi ja antaa edes hänelle mahdollisuuden saada apua. Perheneuvolan tarkoitus ei ole syyllistää ketään, liata teidän mainetta iäksi tms vaan auttaa lasta. Ja koko perhettä, jos perhe sitä haluaa. Ja jos päätyisitte yrittämisen jälkeen eroon, niin ei sekään ole mikään ikävät asiat pois pyyhkivä -ratkaisu, vaan siitä huolimatta olisi hyvä niin teidän molempien kuin lapsen päästä puhumaan ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Miksi ei ottaisi apua vastaan kun kerta sitä on mahdollisuutta saada? Ja vielä kuten jo sanoin, lapsella ei ole mahdollisuutta itse valita. Voimia ja rohkeutta teille hakeaksenne apua ja tehdäksenne töitä perheenne eteen.
Alue: Aihe vapaa
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/haetko_tietoa2/tietoa_perhevakiva…
vaikka ketään ei lyötykään niin lapsi koki kuitenkin että molemmat uhkasitte väkivaltaisella käytöksellä