Lue keskustelun säännöt.
Pahinta monen lapsen saamisessa ei ole se että
15.04.2009 |
joutuu tekemään paljon työtä ja kärsimään univajeesta vaan se että näistä kummastakaan ei pääse vuosiin palautumaan edes hetkeksi..
...Että mua väsyttää ja tiedän että tää jatkuu vielä ainakin muutaman vuoden...
Kommentit (58)
Itselläni on kaksi lasta, enkä kummankaan takia ole joutunut valvomaan öitä... paitsi ehkä silloin jos ovat olleet sairaita. Syötän toista 9kk vielä öisin, mutta onneksi saan heti unen päästä kiinni kun ruokailu on ohi... KOP KOP, toivottavasti näin myös jatkuu...
Käyn illalla ajoissa nukkumaankin, enkä ole ollut väsynyt... tosin en mitenkään päin kestäisi väsymystä. Minun on pakko nukkua hyvin, jotta kestän toimintakuntoisena...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan kärsinyt univajeesta. Lapsia mulla on viisi.
Kyllä siinä nyt vaan tulee univajetta, jos vauva/lapsi valvottaa yöllä. Lue: häntä pitää syöttää, hän on sairas, hän heräilee siksi että on vauva. Eli useimmat normaalit lapset aiheuttavat univajetta. Univajetta syntyy jo siitä, että uni katkeaa usein, vaikka jatkuisikin sen jälkeen.
miksi univaje jatkuisi useamman vuoden, kuten ap kirjoittaa? Siis jos kyse on vauvan yösyötöistä tai sairastamisesta, eivät ne ikuisuuksia jatku! Eivät todellakaan vuosikausia.
Itselläni on 2 lasta ja varsinkin nuoremman kanssa valvonut tosi paljon, nyt nuorin on 3v ja alkaa vihdoin valvomiset helpottaa, nuorimmainen aina nukkunut tosi huonosti, vauvana hänellä oli koliikki ja sen jälkeenkin vielä yöllä heräillyt ja aamulla tosi aikaisin. Eli päätetty on että enempää lapsia ei tule, en jaksaisi taas aloittaa alusta valvomisrumbaa. Toisaalta olen huomannut sen että jotkut pärjäävät vähemmällä unella eivätkä silti ole väsyneitä, itse en kuulu siihen joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2, Kiitä polvillasi siitä ettet ymmärrä miksi voi väsyttää. Olet onnekas.
Kerron taustojani jos auttaa:
-eka ja toka lapsi koliikkivauvoja sekä yövalvojia 8-9 kk ikäiseksi. Näiden välissä ei tullut taukoa jossa olisin ehtinyt nukkua univajeet pois.
kun toinen lapsi oli 8kk aloitin pph työt koska minun oli _pakko_ alkaa tienaamaan.
Tämä tiesi aikaisia aamuja ja pitkiä päiviä ja yöt meni pipariksi joko lasten heräilyn vuoksi tai oman stressivalvomisen tai levottomien jalkojen takia.
Nyt olen tehnyt työtä 1,5v hoitaen neljää alle 4v lasta täyspäiväisesti ja olen 8.lla kuulla raskaana.
En ole saanut kahteen viikkoon nukutuksi yhteensä yli 6h unta ja nekin pätkissä. (syy on todella kipeä kohtu =ei löydy kivutonta asentoa jossa lantio ja olkapää ei puutuisi, turvottaa ja levottomat jalat -oireet)
Vielä on jäljellä viisi työviikkoa joista onkin laskettuun aikaan kolme.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin tiedossa on jälleen koliikkivauva.
Onneksi esikoinen ja kuopus ovat alkaneet pikkuhiljaa nukkua yönsä joten joudun valvomaan vain vauvan kanssa.. Ajan pituudesta en tiedä vielä.
Siksi minua on väsyttänyt jo neljä vuotta enkä ole päässyt siitä eroon.
Joskus öisin yritän rentoutua ja saada unta olemalla aivan paikallaan, rentouttamalla jokaisen lihaksen... Sitten lastenhuoneesta kuuluu pieni uninen inahdus ja sydämeni alkaa hakata tuhatta ja sataa stressistä.
Joskus päivisinkin minulla on rytmihäiriöitä..
Lapset ovat välillä hoidossa yön yli mutta yhdessä yössä ei saa mitenkään korjattua vuosien univajetta varsinkaan kun vapaayöstä huolimatta en saa nukutuksi.
paljon lapsiperheystäviä, eikä kukaan mistään erityisestä univajeesta kärsi kun ehkä alussa joskus. Kaikilla on tosin miehet, jotka hoitavat osansa yöheräilyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole mitään univajetta tai muutenkaan erityisen raskasta.
Ei oltais varmaankaan tehty näin monta jos se olisi vaikeaa.
Niin ja vanhin meillä on jo 9 v (löytyy myös 7 v ja 4 v), joten ei olla tehty niitä liian tiiviisti.
9: koska olemme halunneet kolme lasta ja tiedostan että tämä on yksi vaihe elämässä.
Vai eikö saa sanoa jos väsyttää?
Pitäisi vaan venyttää sormilla suupielet korviin ettei tarvitsisi kuulla sanomasi kaltaisia kommentteja? :)
Pakko sanoa että sun on varmaan helppo heittää tuollaisia kommentteja kun olet saanut välttyä univajeelta..
Kannattaisi ehkä avartaa katsetta ja tajuta ettei se ole aina kiinni omasta tahdosta.
Ja harva kuitenkaan jättäisi lapset tekemättä vaikka olisi mahdollisuus todeta jostain kristallipallosta katsomalla että tiedossa on väsyneitä vuosia..
10: koska haluamme kolme lasta.
---
Onko niin että on kaksi vaihtoehtoa:
a) jos saat lapsia ja olet väsynyt saat syyttää vain itseäsi eikä sinulla ole oikeutta puhua asiasta tai saada vertaistukea
b) jos saat lapsia ja et ole väsynyt olet onnistunut ja hyvä äiti + bonuksena saat oikeuden arvostella muiden valintoja (kuten kahden hyvin nukkuvan lapsen äitinä voit sanoa kahden huonosti nukkuvan lapsen äidille että "oma vika, miksi hankit lapsia")
---
Anteeksi. En jaksa olla tänään kovin aurinkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä mäkin olen lapsiani öisin syöttänyt, jopa ilman miehen apua, koska imetin, kaikkia viittä öisinkin yli vuoden ikäiseksi. Mutta ei siitäkään univajetta tullut, kun lapset nukkuivat vieressä ja nukuin samalla itsekin. Esikoinen ja kuopus oli lisäksi koliikkivauvoja, mutta onneksi koliikki-itkut loppuivat viimeistään kahdelta yöllä, joten sain loppuyön aina nukuttua ihan hyvin. - 4
Mulla on vain yksi lapsi, yli vuoden olen jo sen kanssa valvonut, voin myöntää olevani väsynyt jo siitä.
Oon huomannut että suuri osa äideistä ei ihan oikeasti edes käsitä mitä tarkoittaa kun lapsi valvottaa. Vaikka väittävätkin käsittävänsä, mutta mun lähipiirissä ainakin kaikilla on vaan hyvin nukkuvia lapsia.
Mullakin aina sit tuntuu että saa hirveästi puolustella äidinrakkauttaan jos vähänkin myöntää että väsyttää.. Kyllä pitäisi olla oikeus sanoa että väsyttää, ilman että se tulkittaisi ettei rakasta lastaan tai ettei niitä pitäisi edes hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos 14, tätä minäkin ajan takaa..
Ketjun tarkoitus oli ottaa puheeksi väsymys ja sen kanssa eikä se miten siltä olisi voinut välttyä..
Luulin näet että täällä olisi muitakin väsyneitä jotka ottaisivat osaa keskusteluun. ;)
kyllähän sen yhden kanssa satunnaiset yösyötöt kestää. Sitten alkoikin alamäki kun lapsi sairastui ja valvotti ihan kiitettävästi. Sitten alkoi yöllä pitkin asuntoa hortoilu, lapsi siis käveli kesken uniensa, en minä :) Nyt on menossa painajaiset (3v) kun lapsen mielikuvitus laukkaa.
Olihan niitä unelmia itse kullakin, mutta tuli ns luonto vastaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin - anteeksi nyt vain - valittaminen on jokseenkin surkuhupaisaa. Niin makaat kuin petaat...
koska toisella lapsella astma, lääkitys kahden tunnin välein. Sitten kun lapsi alkoi voida paremmin ja yöllisiä sairaalaan lähtöjä jne ei ollut enää, minä en enää osannut nukkua.
17: kiitos sulle. toivottavasti tuntui hyvältä sanoa tuo.
Sitten kun lapsi alkoi voida paremmin ja yöllisiä sairaalaan lähtöjä jne ei ollut enää, minä en enää osannut nukkua.
Omasta henkisestä ongelmastahan tässä on kyse. Ja samoin siitä, että vituttaa mennä nukkumaan koska kohta joku pikkuinen unissakävelijä pyrkii kuitenkin viereen potkimaan. Minulla meni ainakin ona unirytmi niin sekaisin, että en enää vaan osaa nukkua -> väsymys kasvaa. Omaa heikkouttahan tämnä on, sitä en kiistä.
olla noin ymmärtämättömiä toisia kohtaan. Kai se tässäkin pätee että jos ei ole itse ollut vastaavassa tilanteessa niin on aivan jäävi kommentoimaan asiaan mitään. Lapset ovat erilaisia - luulisi kaikkien sen jo tietävän. Ihan turhaa niiden vastata tähän aloitukseen jotka eivät ole kärsineet univajeesta (koska se on tämän ketjun aihe!). Voitte aloittaa vaikka toisen ketjun jonka aiheena on hyvinnukkuvat lapset.
Ja ap:lle tiedoksi että tiedän miltä se tuntuu mutta ajan kanssa helpottaa.
Yritä jaksaa, nukkua päiväunia/levätä aina kun voit, pyytää apua sellaisilta jotka ymmärtää.
VÄLTTÄMÄTTÄ haluat 3 lasta niin se on sitten raskasta!! Mikset odottanut nytkin sitten sen aikaa että olisit ehtinyt nukkua univajeen pois ennenkuin teit tuon 3. lapsen?
Eikö nuo ole ihan omia valintoja?
Ja juu, ymmärrän, että väsyttää ja joku päivä ei jaksa, MUTTA ihminen voi itsekin vaikuttaa siihen kuinka monen vuoden univaje pätkän itselleen hommaa!! Tällä tarkoitan siis nimenomaan sitä, että ei tee niitä lapsia niin putkeen ja niin monta jos jo kerran edelliset ovat aiheuttaneet univajeen!
Toki tiedän senkin, että joskus tapahtuu sellaisia asioita joihin ei itse voi vaikuttaa eli joku lapsista sairastuukin vakavasti isompana tms ja silloinhan voi olla että on jo uusi vauva ja elämä muuttuukin yhtäkkiä vaikeaksi...
Sinä kuitenkin olet tiennyt mitä teet, joten on minusta aika hullua siitä sitten ihan tosissaan valittaa!!
t. 12 lapsen äiti...ja en valita turhista...enkä aina silloinkaan vaikka olisi aihettakin...se kun ei vain kuulu mun luonteeseen valittaa;)
mulla kolme lasta (luetaanko se moneksi lapseksi?) joista nuorin vuoden ja vanhin neljä, enkä kärsi univajeesta.
Miksi ap kärsit univajeesta?? Työtähän kotona aina riittää, mutta senkin voi organisoida jos vain viitseliäisyyttä löytyy. Ja kodinkoneethan tekevät suurimman osan...