Jatketaan keskustelua: Mitä tulee ensimmäisenä mieleen naisinsinööristä?

eiks tuo kuvaus kuulunutkaan naispoliiseihin...?

Minä olen insinööri AMK ja tällä hetkellä juuri valmistuvassa oleva DI-insinööri. Meillä on insinöörimieheni kanssa yksi lapsi saatu 27 vuotiaana. Minulla ei ole tarvetta päteä, pukeudun naisellisesti (siistit vaatteet, meikit, korkokengät ja hiukset laitettuna) ja olen ylpeä myös insinöörin tutkinnosta. Työskentelen koneensuunnittelun alueella, jossa työskentelee todella vähän naisia. Miehet pitävät minua ihan tavallisena työntekijänä ja kutsuvat jopa polttareihin sekä varpajaisiin.

Aika mielenkiintoisia näkemyksiä naisinsinööreistä. Eiköhän meitäkin ole juuri niin monenlaisia, kuin ihmisiä yleensäkin.



Itse en ainakaan koe olevani mikään reppana-rumilus, jolla on hillitön pätemisen tarve ja uraohjautuneet aivot. Mutta jokainenhan saa ajatella tasan niin kuin huvittaa :)

Naisellinen, hyvä sisustamaan, siisti, lapsirakas. : )

Hyvä huumorintaju, vähän nörtti, ei ota itseään liian vakavasti, ei ole turhamainen.

ja hauskasia noi teidän muitten mielikuvat. Jatkakaa ihmeessä.

Olen muuten yh ja kyllä silmäilen täällä runsaassa mieslaumassa sillä silmällä, paha vaan, että kaikki parhaat on varattuja. Ja tää nyt saattaa yllättää, mutta mun moraali ei taivu vokottelemaan varattuja, tyydyn sitten flittailemaan ja osallistumaan kaksimieliseen vitsailuun.

Ja vaikka en olekaan turhamainen, niin huulipunaa käytän ja korkokenkiä, jos nyt joku epäilee että joku harmaa lahna flanellipaidassa siellä kirjottelee.

olen "naisinsinööri" ja sain lapsen 23 ja 24 vuotiaina:D ei silmälaseja enkä päde:D

En viitsi korjata sitä koskaan.



Lapset sain n. 30 v, lapset ja perhein tärkein asia

olen kai vähän nörtti ja urasuuntautunut (mutta pitkä hoitovapaa)

pitkä ja hoikka varsi vielä reilusti yli kolmikymppisenäkin

paljon miesehdokkaita ja vonkuajia on ollut ihan yäkerhoissakin (työn ja koulun ulkopuolella)

hiukset kai roikkuu välillä ja en niin meikkaa

en väheksy muita

oikeudenmukainen ja suoraselkäinen

En ole mikään kovin uraohjus, mutta toki pidän huolta, että minulla on sama palkka kuin miehelläkin samasta työstä. Ja haluan pysyä omalla allallani "tiedon tuntumassa".

Lapset olen saanut 22-33-vuotiaana ja niitä on 3 kpl. Olen lisäksi lukenut taidealaa ja terveydenhoitoalalta tutkinnon itselleni.

Itse inhoan yli kaiken toisten mollaamista ja siinä ei mielestäni ole kyse ammatista vaan henkilön huonosta itsetunnosta. En myöskään luule itsestäni mitään, olen täysin samanlainen kuin kuka tahansa. Itse asiassa ammatti ei minusta kerro ihmisesta ja sydämen sivistyksestä yhtään mitään.

Viihdyn hyvin miesvaltaisessa työpaikassa, mutta kaipaan kyllä naisnäkökulmaa. Minulla on paljon hyviä ystäviä ja kaikki ovat naisia. Yli kymmenen ystävää ovat olleet ystaviäni jo ala-aste ajoista lähtien ja muutama on yläasteen ajoilta.

Kun ystävine kanssa ollaan yhdessä, niin ei siellä työasioista puhuta, eikä sillä ole mitään merkitystä mitä kukakin tekee työkseen.

toisia mollaava, itsestään liikaa luuleva, miesporukoissa viihtyvä miesmäinen rumilus joka ei kestä toisten naisten seuraa..

terveisin 133.