Miksiköhän jotkut lapset kutsuvat vanhempiaan nimellä?

ketään, kuka puhuisi vanhemmistaan etunimeltä.

Kyllä edelleen puhutaan isästä ja äidistä. Ja ikää itselläni on 26.v. Kyllä kavereiden kanssa puhutaan "meidän isä, meidän porukat jne."



Se on on itselleni mysteeri, miksi omia vanhempia aletaan kutsua mummoiksi ja papoiksi kun itse on saanut lapsen. Vaikkei siis oma lapsi olisi edes läsnä.

Kun veljeni kanssa esim. puhumme äidistämme, hän ei käytä sanaa äiti, vaan mummo. Ja joskus olen vähän pihalla että kenestä hän puhuu :) Veljelläni siis kaksi lasta.

En osaa sanoa miksi. Meillä kuitenkin puhutaan aina sanoilla isi/ iskä (kysy isiltä, isi tulee kohta kotiin jne). En koskaan puhu lapsille miehestäni hänen etunimellään ja mieheni itsekin puhuu itsestään isinä.

se oli vaihe



hänelle oli vaan niin ahaaelämys tajuta, että hei, äidillä ja isällä on nimetkin ja muiden ihmisten äidit ja isät on eri ihmisiä

kutsuu isäänsä nimeltä. Ei me siihen olla opetettu. Koska meillä lähes aina lapsen kuullen (ja jopa vaikkei lapsi olisi paikalla) puhutaan tyyliin "isi sitä ja isi tätä", todella harvoin oikeastaan kutsun miestäni nimeltä. Silti se on jotenkin sen poiminut, ehkä se vain tykkää siitä miten se ääntyy tai jotain..?



Oikeastaan ainut tilanne (ei jokapäiväistä) missä keksin käyttäväni miehestäni nimeä lapsen kuullen, on kun mä huudan sitä ulkoa syömään tai yläkerrasta (jossa me nukutaan, usein eriaikoihin kun on vuorotyö) hereille. Lapsemme myös käyttää juuri vastaavissa tilanteissa isästään nimeä, eli kun on kauempana ja lähinnä huhuilee.. Sylissä ollessa saattaa hellästi sanoa "isi".

Itselläni oli kuulemma sellainen vaihe joskus, kesti ehkä viikon kunnes kyllästyin.