Synnytyksestä - eikö sitä kivunlievitystä aina välttämättä saakkaan?

Monesti olen ihmetellyt, että miksi sitä epiduraalia ei voi laittaa, ennen kuin on jo tosi kipeä tai ennen kalvojen puhkaisua. Senhän tietää, että sitten sitä varmasti on kipeä ja siltikin voi mennä vielä pitkä aika itse synnytykseen. Kuvitelisin, että ois lääkärillekin helpompi laittaa, kun toinen ei tuskisssaan kiemurtele. Osaisiko joku kätilö vastata?

Epiduraalipuudutus on tehokkain avautumisvaiheen kivunlievitysmenetelmä. Epiduraalipuudutusta voidaan käyttää, kun synnytys on käynnissä eli kohdunsuu on alkanut avautua (3-4 cm:iin) ja supistukset ovat säännöllisiä. Jos epiduraalipuudutus annetaan hyvin aikaisessa vaiheessa, saattaa se häiritä supistuksia ja pitkittää synnytystä. "www.tyks.fi"

Siinä syy miksei laiteta aikasemmin.. ja mun tietääkseni sitä ei voi enään tuon tietyn vaiheen jälkeen laittaa edes... ainakaan mä en saanu enää 6cmssä...

eli siis epiduraalipuudutuksessa jätetään se puudutuspiuha selkäydinkanavan lähistölle ja sitä kautta voi sitten tarpeen mukaan annostella puudutetta/kipulääkettä. Miksi tätä piuhaa ei laiteta valmiiksi ennen kalvojen puhkaisua, voihan sen sitten 'aktivoida' myöhemmin.

kun epiduraalia ei ehditty laittaa. Olin 8 cm auki kun pääsin saliin. Spinaalipuudutus vei supistuskivut kokonaan pois.

Tai no silloin ei saa epiduraalia. Ilokaasua nyt saa aina.

mulla esim. kävi esikoisen kanssa niin, että olin selvinnyt hyvin ilokaasun kanssa siihen asti, kunnes avautumisvaihe hyytyi 6 cm:iin ja kätilö sitä vauhdittaakseen halusi puhkaista kalvot. Seuraavat puoli tuntia olikin sitten yhtä helevetinmoista supistusta ja kipu sai sillä tavalla yliotteen, että enste pelkäsin, että kuolen, ja sitten, etten kuolekaan. Mutta siinä vaiheessa ei enää kuulemma voinut mitään epiduraaleja antaa. Kohta synnytetään, sanoi kätilö. Hän totesi myös, että no, synnyttäessä sattuu, kun mies kysyi, eikö tuolle voi todella yhtään mitään tehdä, kun selvästi sattuu yli sietokyvyn.



Terveisiä vaan Jorviin. Onneksi sama "sympaattinen" kätilö ei osunut kohdalle muilla kerroilla.

muitakin kuin epiduraali. Mun ystävällä synnytys eteni juuri niin nopeasti, ettei ehtinyt saada epiduraalia. Jotain muita puudutteita ja ilokaasua toki sai.

Mutta silloin synnytys etenee niin nopeasti, että ei sitä kaipaakkaan ja ilokaasulla pärjää - Minulle kävi näin, tunnissa koko homma ohi.



Tavallisesti synnytyksessä muutenkin pari ekaa tuntia ollaan ilman kivunlievitystä.

Tai siis jotakin saa kuten ilokaasua ja mahdollisesti gynekologin laittaman paracervikaalipuudutuksen. Mutta, jos tarkoitat epiduraalia tai spinaalia, niin sen laittaa anestesialääkäri. Pienissä sairaaloissa on vain yksi kyseinen lääkäri päivystysaikaan ja suuremmissa toki useampikin esim keskellä yötä. Mutta joskus heillä on todella kiireellistä työtä potilaiden hengen pelastamisessa ja myös hengissä pitämisessä, etteivät pääse synnytyssaliin puudutusta laittamaan. Yleensä puudutuksen tosin lopulta saa, mutta saattaa joutua odottamaan.

joka on jossain leikkauksessa, eikä ehdi tulla laittamaan epiduraalia. Siinähän sitten kärvistelet. Muut kivun"lievitykset" on ihan paskoja, eivätkä todellakaan lievitä kipua. Synnyttäminen on kauheaa.

ilokaasua ja kohdunkaulan puudutteen salissa olin noin 1h



toisen tytön kanssa kekesin saamaan ilokaasua ja epiduraalin joka anettiinliian myöhään ja se ei kerinnyt auttamaan mitään. eli san tien, kun se laitettin ja mut käännettiin niin tyttö synty.



poikien kanssa oonkin sitten saanut vaikka mitä..



(hmm, nyt on tyttö tulossa joten pitäisköhän varautua vauhdikkaaseen synnytykseen.....)

mulla esim. kävi esikoisen kanssa niin, että olin selvinnyt hyvin ilokaasun kanssa siihen asti, kunnes avautumisvaihe hyytyi 6 cm:iin ja kätilö sitä vauhdittaakseen halusi puhkaista kalvot. Seuraavat puoli tuntia olikin sitten yhtä helevetinmoista supistusta ja kipu sai sillä tavalla yliotteen, että enste pelkäsin, että kuolen, ja sitten, etten kuolekaan. Mutta siinä vaiheessa ei enää kuulemma voinut mitään epiduraaleja antaa. Kohta synnytetään, sanoi kätilö. Hän totesi myös, että no, synnyttäessä sattuu, kun mies kysyi, eikö tuolle voi todella yhtään mitään tehdä, kun selvästi sattuu yli sietokyvyn.

Terveisiä vaan Jorviin. Onneksi sama "sympaattinen" kätilö ei osunut kohdalle muilla kerroilla.

Monesti olen ihmetellyt, että miksi sitä epiduraalia ei voi laittaa, ennen kuin on jo tosi kipeä tai ennen kalvojen puhkaisua. Senhän tietää, että sitten sitä varmasti on kipeä ja siltikin voi mennä vielä pitkä aika itse synnytykseen. Kuvitelisin, että ois lääkärillekin helpompi laittaa, kun toinen ei tuskisssaan kiemurtele. Osaisiko joku kätilö vastata?

Ei se nyt niin kamalaa ollut. Nämä kokemukset takana mun on vaikea kuvitella, miksi olisin edes tarvinnut epiduraalia. :)

Ei se nyt niin kamalaa ollut. Nämä kokemukset takana mun on vaikea kuvitella, miksi olisin edes tarvinnut epiduraalia. :)

[

Monesti olen ihmetellyt, että miksi sitä epiduraalia ei voi laittaa, ennen kuin on jo tosi kipeä tai ennen kalvojen puhkaisua. Senhän tietää, että sitten sitä varmasti on kipeä ja siltikin voi mennä vielä pitkä aika itse synnytykseen. Kuvitelisin, että ois lääkärillekin helpompi laittaa, kun toinen ei tuskisssaan kiemurtele. Osaisiko joku kätilö vastata?

Mun viimeinen synnytys: vastaanottotilanteessa 4cm auki, vauva syntyi siitä tunnin päästä ja siinä välissä oli jos jonkilaista "joutavaa" vaatteiden vaihtoa, käyrien ottamista, peräruisketta, saliin siirtymistä... sit se vaan tuli se vauva, yllätti kaikki.

Sitä edellinen synnytys: synnärillä kauhee ruuhka ja me odoteltiin salissa toista tuntia että joku tulis katsomaan tilannetta. Supistukset ei olleet "tappavia", keinuttelin fysiopallon päällä. Sitten tuli kätilö muka puhkaisemaan kalvot, mutta vedet losahti siinä samassa... ja saman tien tuli vauvaa, hyvä että kerkesin sängylle takas..

Kaksi synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, kamalaahan se oli silloin kun sen totesi ja sattui se. Mutta ei lähteny henki eikä edes taju. =0)

mentiin sairaalaan kätilö katsoi minua ja kysyi haluanko kivunlievitystä, sanoi että mun täytyy päästä vain vessaan tulin vessasta kätilö tutki ekan kerrn ja sanoi: Työnnä vain tämä tulee nyt! Olimme sairaalassa alle 10 min. niin vauva oli sylissämme.

toinen lapsemme syntyi vauhdikkaasti alle kolmen tunnin. Kun olimme sairaalaan päässeet (heti lähdettiin kun lapsivesi meni) oli synnytys jo niin pitkällä, ettei mitään muuta voinut antaa kuin ilokaasua. Tää melkein syöksysynnytys oli niin raju, nopea ja repivä että menin paniikkiin. Ilokaasukin otettiin lopulta pois, kun menin kipushokkiin ja lopetin hengittämisen. Muista että kätilö huusi vieressä että hengitä, hengitä, vauvan sydänäänet laskee, joudutaan muuten leikkuriin. Onneksi sitten potra poikamme jo syntyikin. Ihme sinänsä että tuon jälkeen vielä halusin lapsen.

jossa ei ilokaasua anneta.

pelkän ilokaasun voimalla :) esikoinen ja kuopus syntyivät niin nopeasti, etten ehtinyt saada mitään.



Keskimmäistä kyllä pusersin pidempään ja olin jo pyytänyt kohdunkaulan puudutuksen, mutta sitä laittamaan tullut erikoistuva lääkäri sähläsi, eikä saanut sitä laitettua ja samalla vauvan sydänkäyrä notkahti ja alkoi kauhea hässäkkä - huoneessa oli lekuria ja kätilöä. Lopulta kävi ilmi, että lääkäri oli sohaissut vauvan päässä olevan anturin pois paikaltaan :) Kun sitten epiduraali sen hässäkän jälkeen päätettiin laittaa, vauva päättikin syntyä niin, ettei kätilö meinannut ehtiä laittaa hanskoja käteen.

Tuossa synnytyksessä olisin kyllä apua kipuun tarvinnut, mutta en olosuhteiden vuoksi sitä saanut - aina ei asiat mene kuten suunnittelee :(

jossa ei ilokaasua anneta.

Kadehdin teitä joilla vielä on mahdollisuus ilokaasuun.

nim. ilokaasu ainoa apu edellisessä synnytyksessä

eikä kertaakaan vielä esim. epiduraalia tai spinaalia saanut. Kohdunkaulanpuudute laitettu joka kerta, mutta vaikutus vain hetken aika loppuvaiheessa avautumista. Ilokaasu on ollut joka kerta apuna, mutta eihän se mikään puudute olekaan, ja vaaraton vauvallekin.



Pian menossa viidettä kertaa synnyttämään. Saas nähdä, mennäänkö samoilla tämäkin kerta!

Melkein jäin ilman, kun anestesialääkäri oli juuri hätäsektiossa ja oma synnytys oli todella nopea. Siinä ajattelin vain, että kyllä se sektiossa oleva taarvitsee sitä huomattavasti enemmän kuin minä. Mutta onneksi lääkäri tuli ja tuikkasi spinaalipuudutuksen minuun niin nopeasti, että mitään en kerennyt tajuamaan (hoitajalla oli piikki valmiina kädessä, lääkäri tuli vain ja tökkäs) ja jatkoi sitten takaisin heräämöön...