uskontotieto, mitä mieltä?

uskonnonopettajia löytyy. Toisin on esim. useilla pikkupaikkakunnilla, esim. vaikkapa Pohjois-Pohjanmaalla, jossa päntätään Raamatun kirjoja ja opetuslasten nimiä ulkoa, kerrotaan julkisesti kuinka muslimit ja kaikki muutkin ovat saatanan väkeä jne.



Etiikkaa, elämänkatsomustietoa, uskontotietoa kaikille, toki voidaan aloitta oman valtauskonnon piiristä. Mutta hoitakoon vanhemmat ja oma seurakunta kaiken tunnustuksellisen opetuksen, se on ainoa oikea ratkaisu.

tai ylipäätään pätevä opettaja, joka puhuu muslimeista noin? Kuulostaa vastenmieliselle. Ei varmaan lohduta, että näin puhuva opettaja viljelee varmaan muitakin omia mielipiteitään muissakin aineissa.

Tällaiset kokemukset ja vielä netissä viljeltyinä vääristävät kuvaa, mistä ammattimaisesta uskonnonopetuksesta on kyse. Kannattaa kuitenkin yrittää uskoa(!), etteivät tällaiset ylilyönnit ole koko totuus uskonnonopetuksesta. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin olisi helpompaa ajatella. Hyvän ja pahan raja ei mene uskonnonopetuksen vs. et:n välillä.

Kiva kuulla, että sinunlaisiasi uskonnonopettajia löytyy. Toisin on esim. useilla pikkupaikkakunnilla, esim. vaikkapa Pohjois-Pohjanmaalla, jossa päntätään Raamatun kirjoja ja opetuslasten nimiä ulkoa, kerrotaan julkisesti kuinka muslimit ja kaikki muutkin ovat saatanan väkeä jne. Etiikkaa, elämänkatsomustietoa, uskontotietoa kaikille, toki voidaan aloitta oman valtauskonnon piiristä. Mutta hoitakoon vanhemmat ja oma seurakunta kaiken tunnustuksellisen opetuksen, se on ainoa oikea ratkaisu.

Ja miksi valtion laitoksen pitäisi opettaa jotain tiettyä uskontoa? Etenkin kun valtio ja kirkko eivät ("eivät") kuulu yhteen ;)

Koska Suomi on kristitty maa. On ihan oikein että täällä kerrotaan Jumalan rakkaudesta ja annetaan mahdollisuus niillekin lapsille joille ei näistä asioista kotona kerrota. Täällä ei tarvi alkaa paapomaan mitään muslimeja ja heidän vuoksi luopua kristinuskon opetuksesta kouluissa (se tässä kuitenkin on osaltaan takana).

Tiivistetysti:



1. Uskonnon opetus tulee kunnille kalliiksi. Jokaisella pitää olla oikeus saada oman uskontonsa mukaista opetusta. Nyt uskontoryhmiä alkaa olla aika runsaasti erilaisia eikä läheskään kaikkiin ole päteviä opettajia (esim. bahai-opettajaa). Tämä voitaisiin korvata neutraalilla oppiaineella; elämänkatsomustiedolla.



2. Suomen valtio pitäisi olla uskonnoton ja kaikkia uskontoja (ja uskonnottomuutta) kunnioittava. Meillä ei ole valtionkirkkoa, vaan sitä kutsutaan keplotellen kansankirkoksi. Koska meillä ei kuitenkaan ole sitä virallista valtionkirkkoa, ei ole mitään järkevää syytä siihen, että valtion laitos tarjoaa uskonnon opetusta. Se tehtävä kuuluisi vanhemmille ja/tai uskonnollisille tahoille.



3. Olisi tässäkin asiassa aika seurata muita Euroopan maita. Esim. Ruotsissa ja Ranskassa ei ole uskonnonopetusta kouluissa. Ruotsissa on kouluissa uskontotiede.



4. Epäpätevien opettajien puutteessa oman uskonnon opetus voi olla kyseenalaista. Asian otti islamin tiimoilta esiin eräs Helsingin yliopiston tutkija (hitsi, en muista nimeä!) Hesarin mielipidepalstalla. Opettajan ja oppilaan perheen näkemyksissä on islamin opetuksen tiimoilta ollut rajujakin eroja esim. huivi-asian tiimoilta.

Juuri näiden konfliktien välttämiseksi ET olisi paras ratkaisu kaikille.



5. Yhteinen elämänkatsomuksellinen aine edistäisi myös yhteistyötä eri elämänkatsomuksien edustajien (=oppilaiden) välillä yli uskontorajojen!

Olen ihmetellyt sitä, kun esim valtiopäivien avajaisiin on aina liitetty ev.lut. jumalanpalvelus - että miten niin koko eduskunnan pitää mennä kirkkoon?! Samoin tohtoripromootioihin liittyy usein ev. lut. jumalanpalvelus. 3

Että näin on.

Kirkko ja valtio pitäisi erottaa toisistaan ja kirkon yleinen verotusoikeus poistaa. Ne, jotka kuuluvat kirkkoon, maksakoot jäsenyydestään henkilökohtaisesti kirkolle jäsenmaksua.

Valtiokirkko purettu kansankirkoksi

Suomessa ei ole valtiokirkkojärjestelmää, mutta kirkkoa voidaan kutsua kansankirkoksi. Kirkko ja valtio tekevät yhteistyötä monin tavoin.

Suomen perustuslain mukaan kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Kirkkolain sisällöstä päättää kirkolliskokous, joka on kirkon ylin päättävä elin. Kirkolla on itsenäinen julkisoikeudellinen asema.

Kirkko osallistuu yhteiskunnalle kuuluvien tehtävien hoitoon, kuten esimerkiksi väestökirjanpitoon. Koulujen uskonnonopetus on puolestaan valtion tehtävä. Tavoitteena on antaa yleissivistystä kaikista uskonnoista.

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus. Kirkollisverojen lisäksi seurakunnat saavat myös osuuden yhteisöverosta. Verovarat käytetään

•hautaustoimen,

•kirkonkirjojenpidon

•kirkkojen korjausten,

•diakonian ja

•muiden kirkon yhteiskunnallisten palvelujen kustannuksiin.

Kirkon julkisoikeudelliseen asemaan liittyy avoimuus- ja julkisuusperiaate kaikilla tasoilla. Tähän periaatteeseen kuuluu asioiden käsittelyn, asiakirjojen ja työntekijöiden toiminnan julkisuus ja avoin tiedottaminen.

Suomen luterilainen kirkko on kiinteä osa kansan historiaa ja kulttuuria

Valtiokirkko tarkoittaa järjestelmää, jossa valtio on sitoutunut tiettyyn uskontunnustukseen ja hallintojärjestelmään tai jossa valtio muuten käyttää ratkaisevaa päätösvaltaa kirkkoon liittyvissä asioissa. Suomessa oli valtionkirkko vuoteen 1870 asti. Suomen ensimmäinen uskonnonvapauslaki tuli voimaan 1922.

Suomen luterilaista kirkkoa voi kutsua kansankirkoksi. Se on kiinteä osa kansan historiaa ja kulttuuria. Kirkkoon kuuluu enemmistö suomalaisista. Kirkon juhlat kasteesta hautajaisiin ja sen tavat ovat osa suomalaista perinnettä. Nimitys kuvaa myös kirkon tehtävää: se sulkee toimintansa piiriin koko kansan.

Kansankirkko-ajatusta ei tule yhdistää nationalismiin tai ahtaiden kansallisten etujen ajamiseen. Sen sijaan kansankirkko pyrkii ajattelemaan kaikkien Suomessa asuvien ihmisten parasta riippumatta siitä, mihin kansanryhmään tai uskontoon he kuuluvat.

Kansanedustaja Irina Krohn teki vuonna 2002 lakialoitteen uskonnon opetuksen muuttamisesta uskontotiedoksi, johon osallistuisivat kaikki oppilaat. Mallina Krohn piti Ruotsin uskontotietoa.[2] Vastaanotto uskontokuntiin kuulumattomien keskuudessa oli ristiriitainen: Prometheus-leirin tuki ry:n verkkolehden suhtautuessa myönteisesti Krohnin aloitteeseen Vapaa Ajattelija -lehti julkaisi aiheesta kielteisen kirjoituksen, jossa se syytti Ruotsin uskontotiedon opetusta ihmisoikeuksia rikkovaksi. Erkki Hartikaisen mukaan Ruotsin uskontotieteen kirjat oli tehty muuttamalla vanhat uskontokirjat "tunnustuksettomiksi" siten, että pääsisältö, raamattuoppi, säilyi. Näin evankelis-luterilainen kirkko sai kaikki koululaiset yhteisen kristillisen opetuksen piiriin

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2005_02/uskonnonvapaus_ruotsissa…

kun sitä ovat olleet ateistit luomassa?

siinä ei opeteta etteikö jumalaa/jumalia olisi olemassa. ET:ssa opetetaan että voidaan uskoa eri jumaliin tai olla uskomatta. Silti olemme kaikki yhtä arvokkaita.



Perinteisessä uskonnonopetuksessa taas opetetaan jumalan olevan olemassa.



Siinä se hyvin oleellinen ero.

Tiivistetysti: 1. Uskonnon opetus tulee kunnille kalliiksi. Jokaisella pitää olla oikeus saada oman uskontonsa mukaista opetusta. Nyt uskontoryhmiä alkaa olla aika runsaasti erilaisia eikä läheskään kaikkiin ole päteviä opettajia (esim. bahai-opettajaa). Tämä voitaisiin korvata neutraalilla oppiaineella; elämänkatsomustiedolla. 2. Suomen valtio pitäisi olla uskonnoton ja kaikkia uskontoja (ja uskonnottomuutta) kunnioittava. Meillä ei ole valtionkirkkoa, vaan sitä kutsutaan keplotellen kansankirkoksi. Koska meillä ei kuitenkaan ole sitä virallista valtionkirkkoa, ei ole mitään järkevää syytä siihen, että valtion laitos tarjoaa uskonnon opetusta. Se tehtävä kuuluisi vanhemmille ja/tai uskonnollisille tahoille. 3. Olisi tässäkin asiassa aika seurata muita Euroopan maita. Esim. Ruotsissa ja Ranskassa ei ole uskonnonopetusta kouluissa. Ruotsissa on kouluissa uskontotiede. 4. Epäpätevien opettajien puutteessa oman uskonnon opetus voi olla kyseenalaista. Asian otti islamin tiimoilta esiin eräs Helsingin yliopiston tutkija (hitsi, en muista nimeä!) Hesarin mielipidepalstalla. Opettajan ja oppilaan perheen näkemyksissä on islamin opetuksen tiimoilta ollut rajujakin eroja esim. huivi-asian tiimoilta. Juuri näiden konfliktien välttämiseksi ET olisi paras ratkaisu kaikille. 5. Yhteinen elämänkatsomuksellinen aine edistäisi myös yhteistyötä eri elämänkatsomuksien edustajien (=oppilaiden) välillä yli uskontorajojen!

Opetan itse monikulttuurisessa koulussa ja omien kielien ja omien uskontojen opetus sotkee kieltämättä koko luokan tuntijärjestelyt. Uskontotunnit eivät aina ole samaan aikaan, joten esim. itse olen kokenut tosi hankalana, kun aina joku oppilas on pois, joko oman uskonnon, oman kielen tai suomi toisena kielenä opetuksen takia ja jää siten normaalista opetuksesta jälkeen. Itse en meinaa aina muistaa kuka kulloinkin on pois kun vieraita kieliä/uskontoja on omassa luokassauseita.

Muutenkaan en ymmärrä, miksi maahanmuuttajaoppilaille ei opeteta suomen kulttuuria enemmän, jotta ymmärtäisivät kulttuurista ja uskonnosta johtuvat erot. Ehdottomasti itse kannattaisin tälläistä yhtä uskontoa, olkoon sen nimi sitten mikä vaan, jossa eri uskonnoista annettaisiin tietoa ja lapset saisivat muodostettua oman käsityksensä siitä, mihin uskovat, oli heidän oma uskontonsa sitten kristitty tai islam tai mikä tahansa.

lapsi kääntyisi koulun vaikutuksesta muslimiksi tms.





lapset saisivat muodostettua oman käsityksensä siitä, mihin uskovat, oli heidän oma uskontonsa sitten kristitty tai islam tai mikä tahansa

(mitähän tarkoitat tällä?) opetaan mm. kristinuskon sisällöstä. Tämä tarkoittaa, että kerrotaan kristinuskoon sisältyvän uskon Jumalaan (joka on ilmaissut itsensä kolmessa persoonassa jne.). Oppilas pääsee kokeista läpi, kun osoittaa tuntevansa kristinuskon tiedollisia sisältöjä, riippumatta uskooko itse niiden mukaan vai ei. Ei arvostelussa ole omaa sanktiota niille, jotka uskovat väärin (ihan kenen tahansa mielestä), vaan ihan perinteisen kympin voi saada kurssista, kunhan osaa asiat, on niistä henkilökohtaisesti mitä tahansa mieltä. Ei kuvataideopettajakaan arvostele henkilökohtaisia taidemakuja, vaan ratkaisevaa on tietää esim. eri taidesuuntauksista. Kiellettyä ei ole kuitenkaan pitää taiteista tai harjoittaa taiteita itse, kuten ei ole kiellettyä pysyä kaukana kaikesta taiteesta koulun pakollisten taidepläjäysten ulkopuolella.

Villi arvaukseni on, että opetetaan katsomusaineita minkä nimisen oppiaineen alla tahansa, uskontoallergikot löytävät aina närästäviä epäkohtia. Uskonto on punainen vaate ja sitä vastaan täytyy saada taistella.

ET on neutraali koska... siinä ei opeteta etteikö jumalaa/jumalia olisi olemassa. ET:ssa opetetaan että voidaan uskoa eri jumaliin tai olla uskomatta. Silti olemme kaikki yhtä arvokkaita. Perinteisessä uskonnonopetuksessa taas opetetaan jumalan olevan olemassa. Siinä se hyvin oleellinen ero.

Olen itse ollut ev.lut. -uskonnonopetuksessa (sitä tarkoitin perinteisellä) ja kirjoitinkin sen aikanaan yo-kokeissa. Sain seurakunnalta lahjakortin kirjakauppaan, koska sain parhaat pisteet koko kaupungista :)



Uskonnonopetuksessa on se ongelma, että se opetetaan totuutena. Vähän samaan tyyliin kuin evoluutioteoria biologiassa tai Pythagoraan lause matikassa.

ET-opetuksessa ei opeteta mitään yhtenä totuutena.



Ja edelleen. Miksi uskontoa nykyisessä muodossaan tulisi opettaa "uskonnollisesti sitoutumattoman" valtion laitoksessa? Miksi se tehtävä ei voi olla seurakunnilla tai muilla uskonnollisilla tahoilla ja ennenkaikkea kodilla?

Mikä koulussa aiheuttaisi tämän kääntymisen?

Lapsi voi valita oman tiensä ennemmin tai myöhemmin. Vakaumus voi vaihtua tai hävitä ja uskonnoton voi löytää itselleen uskontonnollisen vakaumuksen. Emme omista lapsia.

Jotenkin vain tässä(kin) keskustelussa tulee se kuva, että koulu on kauhean vaarallinen paikka: siellä tapahtuu epämääräistä viattomien lasten ja nuorten käännyttämistä. Opettajilla ei ole mitään ammatillista erikoisosaamista (vaikka ovatkin opiskelleet yliopistossa 5-7 vuotta), vaan opettavat oppilasparoille kaikki yhdeksän vuotta samoja Jeesuksen opetuslasten nimiä ja "vain näin ajattelevat ovat oikeassa" -mantraa. Oppilaat tuntuvat puolestaan olevan puolustuskyvyttömiä "tabula rasoja", joihin uppoaa opettajien manipulointi ja aivopesu.

Ja ajatelkaa, mitä kauheaa muilla tunneilla tapahtuu!

Eipä kuulosta hyvältä, jos esim. meidän kristitty lapsi kääntyisi koulun vaikutuksesta muslimiksi tms. lapset saisivat muodostettua oman käsityksensä siitä, mihin uskovat, oli heidän oma uskontonsa sitten kristitty tai islam tai mikä tahansa

Itse olen aloittanut koulutieni seitkytluvulla ja päässyt lukiosta v. 1990. Kun muistelen omia kouluaikojani, uskonnonopetus oli selkeästi tunnustuksellista. Maailma oli myös toinen. Suomi oli uskonnollisesti (ja muutenkin) yhtenäisempi ja eristyneempi. En muista, että 12 kouluvuoden aikana ollut uskonnonopetus olisi ollut alistavaa, pakottavaa tai muita panettelevaa. Muut katsomukset vain sivuutettiin, koska ne olivat silloin pienenä vähemmistönä. Se oli sitä kultaista kekkoslovakia-aikaa, mitä nyt voidaan tietysti etusormi tanassa paheksua.

Väitän, ettei sellaista uskonnonopetusta kuin itselläni oli, ole enää nykyään kovin paljon. Opettajatkin vaihtuvat ja yllätys, yllätys, heitä koulutetaan nykyaikaisen tiedon mukaan nykyiseen maailmaan.

Kirkolla on ollut pitkät perinteet kansan sivistämisessä ja kouluttamisessa. Yhtenäiskulttuurissa on ollut käytännöllistä, että uskonnonopetusta on annettu siellä, missä oppilaat ovat jo koolla eli kouluissa. Tälläkin hetkellä kahdeksan kymmenestä kuuluu luterilaiseen kirkkoon, joten luterilaisessa uskonnonopetuksessa on kyse kirkkoon kuuluvien oman uskonnon opettamisesta.

Miksi tämä tapahtuu koulussa? Miksi ei? Mitä koulussa ylipäätään pitäisi opettaa? Ei ole yksimielisyyttä siinä, mitä asioita koulussa pitäisi ehdottomasti opettaa. Koulun uskonnonopetusta voidaan puolustaa samalla tavoin kuin toiset haluavat henkeen ja vereen pitää ruotsin kielen tai taideaineet opetustarjonnassa. Entä jos kaikilla olisi täysi vapaus valita, mitä haluavat opiskella? Sopisiko, että matematiikasta riittäisi plus-, miinus-, kerto- ja jakolaskun oppiminen (niitäkin jankataan kai koko alakoulun aika?) ja lopun ajan voisi käyttää muuhun hyödyllisempään, mitä se kullakin pitää sisällään. Liikuntaa voi harrastaa vapaa-ajallakin ja kieliä ehtii opiskella myöhemmin, jos niitä tarvitsee, eikä netissä pyörimällä saavuta täysin "perinteisiä oppimääriä". Kuinka moni osaa luetella ulkoa Suomen joet tai eri pilvityypit tai piirtää Pähkinäsaaren rauhan rajan tai erottaa niveljalkaiset ja nilviäiset? Kuinka monesti tällaisia tietoa edes tarvitsee elälmässään, paitsi jos harrastaa Trivial Pursuitia tai muita nippelitietopelejä? Ja se paljon kehuttu yleissivistys, mitä se on, onko se syötävää? Jos haluaa olla kapeakatseinen ja tietämätön?

Uskonnonopetus ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta eikä muista koulun tavoitteista ja opetuksen sisällöistä.

Tiedän tuon. Olen itse ollut ev.lut. -uskonnonopetuksessa (sitä tarkoitin perinteisellä) ja kirjoitinkin sen aikanaan yo-kokeissa. Sain seurakunnalta lahjakortin kirjakauppaan, koska sain parhaat pisteet koko kaupungista :) Uskonnonopetuksessa on se ongelma, että se opetetaan totuutena. Vähän samaan tyyliin kuin evoluutioteoria biologiassa tai Pythagoraan lause matikassa. ET-opetuksessa ei opeteta mitään yhtenä totuutena. Ja edelleen. Miksi uskontoa nykyisessä muodossaan tulisi opettaa "uskonnollisesti sitoutumattoman" valtion laitoksessa? Miksi se tehtävä ei voi olla seurakunnilla tai muilla uskonnollisilla tahoilla ja ennenkaikkea kodilla?

Nykyistä maailman menoa vastaisi parhaiten ET:n opetus, koska se ottaa paremmin huomioon monikulttuurisuuden vaatimukset.

Lue uudestaan nuo 5 aiemmin laittamaa perusteluani. On kaikinpuolin edullista että olisi yksi yhtenäinen uskontoja, etiikkaa ja filosofiaa käsittelevä oppiaine. Se on eduksi niin oppilaille kuin kunnillekin.

Ja miksi valtion laitoksen pitäisi opettaa jotain tiettyä uskontoa? Etenkin kun valtio ja kirkko eivät ("eivät") kuulu yhteen ;)

Koska Suomi on kristitty maa. On ihan oikein että täällä kerrotaan Jumalan rakkaudesta ja annetaan mahdollisuus niillekin lapsille joille ei näistä asioista kotona kerrota. Täällä ei tarvi alkaa paapomaan mitään muslimeja ja heidän vuoksi luopua kristinuskon opetuksesta kouluissa (se tässä kuitenkin on osaltaan takana).

Tietysti ne jotka ovat jotain muuta kuin kristittyjä saavat olla siellä omilla tunneillaan, mutta muille ehdottomasti uskontoa.

Nykyään yläasteella sanoisin sitä mielummin "uskonnoksi" sillä vaikka on toki tärkeää, ja myös mielenkiintoista opiskella muita uskontoja niin siihen riittää mainiosti yksikin kurssi. Enemmän saisi olla sitten sitä omaan uskontoon perustuvaa opiskelua, tutkiskelua ja sellaista. Tietysti rippikoulu on myös sitä varten mutta kuitenkin suomi on kristillinen maa enimmäkseen, ja hyvä niin.

Jos sen opetuksessa pystytään aidosti tukemaan myös uskonnollisten oppilaiden arvomaailmaa ja elämänkatsomusta. Näiden nettikeskustelujen perusteella saa et:n ihannoista sen kuvan, että se perustuu usein uskonnon vastaisuuteen.

Nyt huoltajien on hyvä tiedostaa seuraava asia:

uskonnonopetus ei SAA nykyisin olla julistavaa. Vaikka oppiminen aloitetaan tutustumalla kristinuskoon, kaikenlainen muiden uskontojen demonisointi on KIELLETTY. Mikäli lapsenne opettaja poikkeaa opetussuunnitelmasta, ottakaa yhteys opeen.



Opetussuunnitelmaan eivät kuulu julistaminen, käännyttäminen, rukoileminen tai hihhulointi. Moni kiihkouskovainen opettaja käyttää tilaisuutta hyväkseen ja latelee ussantunneilla lapsille ummet ja lammet. Pahimmissa tietämissäni tapauksissa opettaja on pelotellut lapsia helvetillä, saatanalla ja demoneilla. Tällainen on laitonta touhua.



Alaluokilla tutustutaan pääasiassa kristinuskon sisältöön (ja tietty universaaleihin eettisiin hommeleihin - "kategorinen impetariivi", hehheh). Kristillisyyteen tutustuminen on kiihkotonta.



Mikäli opettajat pysyttäytyvät opetussuunnitelmassa -kuten ammattitaitoinen ope tekee- uskonnonopetus nykyiselläänkin on mielestäni ihan jees.



En kuitenkaan ole mitenkään uskontotietoakaan vastaan. Luulen vain, ettei oppiaineen nimenmuutos sinänsä muuttaisi ratkaisevasti oppisisältöjä.