uskontotieto, mitä mieltä?

Miksei kirkolla (tai siis sillä uskontokunnalla mihin lapsi kuuluu)?

ja hän voi vaikkapa löytää itselleen sopivamman uskonnonkin



saada lapsi pois kristinuskosta ja pelastuksesta

On totta, että uskonnonopetus ei ole enää teologisessa mielessä tunnustuksellista: se ei saa olla julistavaa. Kuitenkin pedagoginen tunnustuksellisuus säilyy. Miksi?

Oppimiskäsityksemme mukaan koulussa tulee edetä tutusta tuntemattomaan, konkreettisesta abstraktiin ja lähipiiristä suureen maailmaan.



Ihan pedagogisista syistä on näin ollen perusteltua aloittaa alakoulussa uskonnonopetus siitä omasta uskonnosta. Samalla perusteella ympäristötiedon oppiminen aloitetaan tutustumalla lähipiirin eliöihin ja ilmiöihin.



Kun lapsen ajattelutaidot kehittyvät, voidaan perustellusti siirtyä muiden maiden pääuskontoihin. Analogia ympäristötiedon kanssa: ylemmillä luokilla puhutaan savannista ja Kiinan maantieteestä.



Jos lapsen oma (s.o. perheen oma) uskonto on muu kuin ev.lut., on huoltajan tehtävä ilmoittaa lapsi et-opetukseen.



Jos siirrytään uskontotieteen opiskeluun, asiat aloitettaneen edelleen pääosin kristinuskoon tutustumisesta. Tämä -kuten jo sanoin- siksi, että koulussa lähdetään aina liikkeelle oman lähiympäristön asioista. Olemme toki monikulttuurisuuteen siirtymässä, mutta yhäti suurin osa lapsista kuuluu kristillisiin kirkkoihin. Kysymys: miksi te kastatatte lapsenne kristillisen kirkon jäseniksi?

Itselläni on uskonnonopettajan koulutus, mutta toimin muissa tehtävissä. Seuraan aika ajoin näitä uskonnonopetuskeskusteluja, jotka vaikuttavat kovin yksipuolisilta. Minun puolestani uskonnonopetusta voitaisiin kehittää mihin suuntaan tahansa, mikä aidosti lisäisi oppilaiden uskonnon olemuksen ymmärtämistä ja antaisi laaja-alaisia valmiuksia oman elämänkatsomuksen jäsentämiseen ja kunnioittavaan uskontodialogiin.



Mielenkiintoista on, että uskonnonopetuksen arvosteluun näyttää pesiytyneen ajatus, että se poikkeaisi erityisen paljon muiden aineiden opetuksesta, aivan kuin uskonnollisuuden ja sen erilaisten muotojen ymmärtämisessä ei tarvittaisi samaa tiedollisten sisältöjen omaksumista kuin muissa aineissa.



Pieni kuriositeettimuisto omalta lyhyeltä opettajauraltani: kun aloitin uskonnonopettajana eräässä koulussa, koulun et:tä opettava opettaja tuli esittäytymään ja ilmoitti, että hän sentään opettaa ainetta, joka oppilaat saavat ajatella itse ja hän ei opeta omia ajatuksiaan. Tämä esittäytyminen kertoi tietysti kyseisestä ihmisestä enemmän kuin uskonnonopetuksesta, mutta valitettavasti se ei lisännyt käsitystäni siitä, että et:n opetus olisi automaattisesti fiksummaksi ja suvaitsevammaksi tekevä oppiaine verrattuna uskonnonopetukseen.



Laajemmin ajateltuna tärkeä yhteiskunnallisesti pohdittava asia onkin, kuka ja millaisella koulutuksella et:tä tai uskontoa voi opettaa. Nyt opettajien pätevyydet vaihtelevat suuresti. Jos itse olisin jatkanut opettajan töissä, olisin hankkinut myös et:n opettajapätevyyden. En itse näe, mikä ero on opettaa et:tä ja uskontoa siinä mielessä, ettei opettaja pyri siirtämään kummassakaan aineessa omia ajatuksiaan, vaan ohjaamaan oppimista, jotta oppilas saisi mahdollisimman hyvät valmiudet tutkia ja muovata omaa ajatteluaan, elämäänsä ja arvojaan. Opettajalla ei saa olla mitään piilo-opetussuunnitelmia ja henkilökohtaisia agendoja riippumatta siitä, opettaako hän et:tä tai uskontoa tai mitä tahansa ainetta. Oppilaan oppiminen on koulutetun opettajan työn tavoite, ei omien antipatioiden tai lempiajatusten syöttäminen - suuntaan tai toiseen.

Hieno juttu! Olen edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että uskonnonopetus pois kouluista ja tilalle kaikille ET/uskontotiede.

En tajua miksi kouluissa pitää olla tunnustuksellista uskonnonopetusta. Minusta kirkon ja valtion voisi erottaa.

Ja ennen kuin joku älähtää. Joo. Virallisesti EI ole tunnustuksellista opetusta ja virallisesti valtio ja kirkko EIVÄT kuulu yhteen.

Käytännössä kuitenkin on ihan toisin. Uskonnon opetuksen kohdalla se näkyy jo kirjoissa, joiden tyyli on tunnustuksellinen; "Me kristityt..." jne.



Ja jos uskonnonopetus olisi oikeasti tunnustuksetonta, niin ei olisi mitään järkeä jakaa oppilaita eri ryhmiin (ET, ortodoksit, muslimit jne.).

Uskonnosta on tärkeää tietää, mutta koulun tehtävä ei ole opettaa uskonnollisia opinkappaleita. Kirkko ja kodit hoitakoon sen homman. Uskontotieto sitä paitsi voisi olla todella mielenkiintoinen aine, toisin kuin joidenkin opetuslasten nimien ulkoaopettelu.

Mielestäni ei tarvitsisi edes erillistä Uskontotieto-oppiainetta. Sen yleistiedon, mitä uskonnoista tarvitsee ("älä tarjoa jaffa-appelssiineja musulmaaneille") voi upottaa historiaan tai yhteiskuntaoppiin tai filosofiaan.

Ja ennen kuin joku älähtää. Joo. Virallisesti EI ole tunnustuksellista opetusta ja virallisesti valtio ja kirkko EIVÄT kuulu yhteen.

Käytännössä kuitenkin on ihan toisin. Uskonnon opetuksen kohdalla se näkyy jo kirjoissa, joiden tyyli on tunnustuksellinen; "Me kristityt..." jne.

Ja jos uskonnonopetus olisi oikeasti tunnustuksetonta, niin ei olisi mitään järkeä jakaa oppilaita eri ryhmiin (ET, ortodoksit, muslimit jne.).

Tällä hetkellä en kuitenkaan näe isoa tarvetta nykyisen uskonnonopetuksen muuttamiselle, sillä luterilaisuus on vahva pohja suomalaiselle yhteiskunnalle, hän toteaa Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisessa.

pitäisi koulussa opettaa muista uskonnoista kuin kristinuskosta minkä vaikutuksessa hän on kasvanut? Yläasteikäisen kohdalla sen ymmärrän mutta pienillä koululaisilla menee pää pyörälle. Kun kuitenkin kristinuskoa haluamattomille on olemassa et-opetus.

Ja miksi valtion laitoksen pitäisi opettaa jotain tiettyä uskontoa? Etenkin kun valtio ja kirkko eivät ("eivät") kuulu yhteen ;)

uskonnoista? miksi et-opetusta joka tapauksessa halutaan?

Olen opiskellut yo:ssa sivuaineena aikoinani uskontotiedettä ja mietiskellyt, että miksi näin ei voisi opettaa myös kouluissa. Muuta eroa omaan koulu-uskontooni ei kuitenkaan ollut kuin että kristillisen uskon määrällistä opetusta supistaisi ja lisäisi uskonnon teoriaa ja muiden uskontojen esittelyä.

ja opettaa uskontoa ovat eri asioita. Siksi ET/uskontotiede on tärkeä oppiaine.

Oma lapseni menee nyt ekaluokalle, ja hänellä on elämänkasomustietoa. Mahtaako olla ainoa luokallaan... Me vanhemmat olemme ev. lut. kirkosta eronneita ja lasta ei kastettu. Minkälaisia kokemuksia et:stä, vanhemmat??

Vuosiluokat 6-9





Evankelisluterilaisen uskonnon opetuksen ydintehtävänä vuosiluokilla 6?9 on syventää ja laajentaa oppilaan ymmärtämystä oman uskonnon ja muiden uskontojen luonteesta ja merkityksestä. Näin tuetaan oppilaan oman maailmankatsomuksen ja eettisen näkemyksen rakentumista.



TAVOITTEET

Oppilas

• tiedostaa maailmankatsomuksensa rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä

• ymmärtää uskonnon ja siihen sisältyvän pyhyyden ulottuvuuden merkitystä ihmisen ja yhteisön elämässä

• perehtyy Raamattuun inhimillisenä ja pyhänä kirjakokoelmana

• perehtyy kristinuskoon, sen syntyyn ja kehitykseen sekä sen merkitykseen ihmisen ja yhteiskunnan elämässä

• perehtyy luterilaiseen kirkkoon ja sen uskonkäsitykseen

• tutustuu keskeisiin maailmanuskontoihin pääpiirteissään

• osaa kunnioittaa eri tavoin uskovia ja ajattelevia ihmisiä

• tuntee eettisen ajattelun peruskäsitteitä ja kristillisen etiikan perusteita sekä osaa soveltaa näitä eettiseen pohdintaansa ja toimintaansa.



KESKEISET SISÄLLÖT



Oppilaan maailmankatsomuksellinen pohdinta

• elämän merkitys ja rajallisuus

• uskon ja tiedon suhde



Maailmanuskonnot

• keskeisten maailmanuskontojen levinneisyys, kokosuhteet ja uskonnollisen elämän pääpiirteet

• uskonnon ulottuvuudet ja vaikutukset yksilöön, yhteisöön ja kulttuuriin

Ja ennen kuin joku älähtää. Joo. Virallisesti EI ole tunnustuksellista opetusta ja virallisesti valtio ja kirkko EIVÄT kuulu yhteen. i]

Kun en kuulu kirkkoon, niin tietoni voivat olla väärät. Mä olen ollut siinä käsityksessä että ev.lut kirkko on Suomen valtionkirkko, että valtio ja kirkko on meillä jotenkin nivoutuneet yhteen. Sitten taas - ja tämä on taas käsitys, ei tieto - Ruotsissa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan.

Uskonnoista kuuluu mun mielestä kyllä opettaa kouluissa, koska niin moni asia meidän kulttuurissa on uskonnollista perää. Uskontojen tuntemus kuuluu yleissivistykseen.

Uskonnonopetus kouluissa on mielestäni todella kiusallinen epäkohta ja aiheuttaa mm. sen ongelman että maahanmuuttajat jäävät vaille sitä kulttuuri- ja moraalioppia mitä uskonnontunneillakin käsitellään.



Paras vaihtoehto olisi mielestäni kaikille yhteinen kulttuuri- ja yhteiskuntaoppi, missä opiskeltaisiin etiikkaa, historiaa, länsimaalaisen kulttuurin syntyä ja käytäisiin ainakin kaikki maailman suurimmat uskonnot (kunnolla) läpi.



Uskonnonopetus ei kuulu kouluihin vaan kodeille ja seurakuntiin.

Valtiokirkko purettu kansankirkoksi

Suomessa ei ole valtiokirkkojärjestelmää, mutta kirkkoa voidaan kutsua kansankirkoksi. Kirkko ja valtio tekevät yhteistyötä monin tavoin.



Suomen perustuslain mukaan kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Kirkkolain sisällöstä päättää kirkolliskokous, joka on kirkon ylin päättävä elin. Kirkolla on itsenäinen julkisoikeudellinen asema.



Kirkko osallistuu yhteiskunnalle kuuluvien tehtävien hoitoon, kuten esimerkiksi väestökirjanpitoon. Koulujen uskonnonopetus on puolestaan valtion tehtävä. Tavoitteena on antaa yleissivistystä kaikista uskonnoista.



Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus. Kirkollisverojen lisäksi seurakunnat saavat myös osuuden yhteisöverosta. Verovarat käytetään



•hautaustoimen,

•kirkonkirjojenpidon

•kirkkojen korjausten,

•diakonian ja

•muiden kirkon yhteiskunnallisten palvelujen kustannuksiin.

Kirkon julkisoikeudelliseen asemaan liittyy avoimuus- ja julkisuusperiaate kaikilla tasoilla. Tähän periaatteeseen kuuluu asioiden käsittelyn, asiakirjojen ja työntekijöiden toiminnan julkisuus ja avoin tiedottaminen.



Suomen luterilainen kirkko on kiinteä osa kansan historiaa ja kulttuuria

Valtiokirkko tarkoittaa järjestelmää, jossa valtio on sitoutunut tiettyyn uskontunnustukseen ja hallintojärjestelmään tai jossa valtio muuten käyttää ratkaisevaa päätösvaltaa kirkkoon liittyvissä asioissa. Suomessa oli valtionkirkko vuoteen 1870 asti. Suomen ensimmäinen uskonnonvapauslaki tuli voimaan 1922.



Suomen luterilaista kirkkoa voi kutsua kansankirkoksi. Se on kiinteä osa kansan historiaa ja kulttuuria. Kirkkoon kuuluu enemmistö suomalaisista. Kirkon juhlat kasteesta hautajaisiin ja sen tavat ovat osa suomalaista perinnettä. Nimitys kuvaa myös kirkon tehtävää: se sulkee toimintansa piiriin koko kansan.



Kansankirkko-ajatusta ei tule yhdistää nationalismiin tai ahtaiden kansallisten etujen ajamiseen. Sen sijaan kansankirkko pyrkii ajattelemaan kaikkien Suomessa asuvien ihmisten parasta riippumatta siitä, mihin kansanryhmään tai uskontoon he kuuluvat.