Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden mies ei halua naimisiin?
11.07.2009 |
Mä en nyt oikein ota tosta miehestä selvää..
Se kyllä tietää että minä haluaisin naimisiin ja myös sen, että olen itse niin vanhanaikanen, että en itse kosi.
Tänään juteltiin asiasta ja sitten kysyin itse ihan puoli vitsillä, että: "No, mennäänkö naimisiin?" Mies vaan hymähti asialle.. Sanoi jälkeen päin, että vois kait sitä mennä naimisiin, mutta ei halua mitään isoja juhlia. Asia sopii mulle, koska en itsekään haluais isoja juhlia, jos edes juhlia ollenkaan.
Naimisiin meno olisi minusta tärkeää, meistä tulis sitten ihan oikea perhe. Esikoinen on syntymässä talvella.
Miten itse edetä asian kanssa, vieläkö kehtaan jankuttaa asiasta.. Tuntuu että teen itestäni vaan tyhmän kun puhun asiasta, joka ei miestä kiinnosta ollenkaan..
Kommentit (21)
niin voisi mies edes kohottautua kyynärpäidensä varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naimisiin. Ei kirkossa. Ei maistraatissa.
Kuulemma hänelle 1 kerta riittää.
Miettikööt sitten, että miksi tuleva perheenjäsenemme ei saa isänsä sukunimeä...
ja lapsillamme on kyllä isänsä (eli avopuolisoni) sukunimi...
Se kosii, joka "kovemmin" (tai nopeammin) haluaa naimisiin.
Jankuttaminen tuo mieleen lähinnä uhmaikäisen.
maistraatissa vain kahdestaan. Koita sitä
meillä on muutenkin jo "sovittuna", koska kumpikaan ei kuulu kirkkoon, eikä todellakaan halua kirkkohäitä.
En vaan ymmärrä mikä tuolla miehellä on, siis mitä se sitten haluaa.. Vai eikö asialla tosiaan ole mitään merkitystä hänelle..
maistraatissa vain kahdestaan. Koita sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-lapsellenne tulee sinun sukunimesi, eikö niin, ellei yhteistä ole syntymään mennessä löytynyt?
-huomautat että miehesi ei ole automaattisesti lapsenne huoltaja, vaan ainoastaan elatusvelvollinen
-kerrot lapsen tunnustamiseen liittyvät ikävämmät yksityiskohdat
Nämä nyt ainakin lapseen liittyen tulee avoliitosta mieleen.
Ei ymmärrä ei. Siis "sovittuna", häh? Onko naimisiin meno jotenkin sun juttu ja miehesi tekee niin kun on vaan "sovittu"?
Jos minua ei mieheni olisi kosinut niin empä olisi kauan katsellut. Yhdessä 3 vuotta ennen aviota, ihanan romanttinen kosinta, vajaan vuoden kihlaus ja naimisiin palmujen alla ihan kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naimisiin. Ei kirkossa. Ei maistraatissa.
Kuulemma hänelle 1 kerta riittää.
Miettikööt sitten, että miksi tuleva perheenjäsenemme ei saa isänsä sukunimeä...
Emme ymmärrä kumpikaan naimisiinmenon jujua, minä enkä mies.
Tuntuu, että "komennetaan" naimisiin...
Ihan yhtälailla rakastetaan ilman virallisia ja KALLIITA seremonioita. Ei edes maistraatti-jutut innosta.
Yhdessä ollaan oltu yli 10v. ja kolme lasta.
Juu lasten perintäasiat sun muut...ne ehkä ymmärrän mutta että sit niiden takia!?
Luulisin että voi hoitaa paperilla muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ymmärrä ei. Siis "sovittuna", häh? Onko naimisiin meno jotenkin sun juttu ja miehesi tekee niin kun on vaan "sovittu"?
Jos minua ei mieheni olisi kosinut niin empä olisi kauan katsellut. Yhdessä 3 vuotta ennen aviota, ihanan romanttinen kosinta, vajaan vuoden kihlaus ja naimisiin palmujen alla ihan kaksin.
Sovittuna maistraatti, koska kirkkohäitä ei kumpikaan halua, ei ikinä, ei koskaan. Kumpikaan ei ole ikinä kuulunut kirkkoon, eikä siten osallistunut mihinkään siihen kuuluviin juttuihin. Jos mies jostain ihme syystä haluais kirkkohäät niin EHKÄ voisin harkita, mutta sitä päivää, että mies haluaa vapaaehtoisesti kirkkoon ja vieläpä omia häitään viettämään niin ei tule näkymään :D
-ap
Jos teillä on kerran maistraattiaika sovittuna niin eikös se ole selvää että miehesi haluaa naimisiin? Ei häntä kukaan pakota sanomaan maistraatissa tahdon. Jos väittää hän, on melkoinen vellihousu luuseri. Tuskin on, jos kerran olette maistraattivihkimisen jo sopineet. :)
Asia on ajankohtainen, ei minulle mutta eräälle ystävälleni, joka on asunut avoliitossa viitisen vuotta miehensä kanssa ja haluaisi naimisiin. Mutta mies ei halua, on kerran jo ollut. Ystäväni on pahoittanut tästä mielensä, mutta eipä ole tehnyt ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Vaikeaa sitä on saman katon alla odotella, jos toinen haluaisi naimisiin ja toinen ei. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ymmärrä kumpikaan naimisiinmenon jujua, minä enkä mies.
Tuntuu, että "komennetaan" naimisiin...
Ihan yhtälailla rakastetaan ilman virallisia ja KALLIITA seremonioita. Ei edes maistraatti-jutut innosta.
Yhdessä ollaan oltu yli 10v. ja kolme lasta.
Juu lasten perintäasiat sun muut...ne ehkä ymmärrän mutta että sit niiden takia!?
Luulisin että voi hoitaa paperilla muutenkin?
Silkkaa tyhmyyttä, tietämättömyyttä tai lapsellisuutta olla menemättä naimisiin tuossa teidänkin tilanteessa. Ei avioliitto olekaan mikään rakkauden osoitus, vaan ennenkaikkea juridinen asia. Toivo vaan hartaasti, ettette kuole, lesken eläkettä kun ei tipu avopuolisolle, ja kyllä ne perintäasiatkin aika kimurantteja siinä vaiheessa on, kun avopuoliso kuolee. Voi ottakaa nyt asioista selvää, itse en ikinä uskaltaisi elää noin....
Tässä on kosinnat ja häät menneet sekaisin avioliiton kanssa. Mieshän sanoi, että "vois kai sitä mennä naimisiin", joka mun ymmärtääkseni on miesten kieltä ja tarkoittaa "kyllä".
Menkää siis hyvät ihmiset naimisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olemme olleet yhdessä kohta 11-vuotta ja kihloissa 8-vuotta. Meillä ei mies myöskään "halua" naimisiin,lähinnä vetoaa rahaan,kun on niin kallista,mutta maistraatissa menisi...ainoa vain että ei kehtaa mennä pitämättä juhlia tutuille joita on PALJON...oon kanssa jo ihan kypsä edes keskustelemaan aiheesta kun asia ei vain etene...rahaa käyttää kyllä kaikkeen muuhun PALJON ja ei vain käsitä,että säästämällä mekin saatettaisiin "päästä" naimisiin...
-kypsä!-
-lapsellenne tulee sinun sukunimesi, eikö niin, ellei yhteistä ole syntymään mennessä löytynyt?
-huomautat että miehesi ei ole automaattisesti lapsenne huoltaja, vaan ainoastaan elatusvelvollinen
-kerrot lapsen tunnustamiseen liittyvät ikävämmät yksityiskohdatNämä nyt ainakin lapseen liittyen tulee avoliitosta mieleen.
olemme olleet yhdessä kohta 11-vuotta ja kihloissa 8-vuotta. Meillä ei mies myöskään "halua" naimisiin,lähinnä vetoaa rahaan,kun on niin kallista,mutta maistraatissa menisi...ainoa vain että ei kehtaa mennä pitämättä juhlia tutuille joita on PALJON...oon kanssa jo ihan kypsä edes keskustelemaan aiheesta kun asia ei vain etene...rahaa käyttää kyllä kaikkeen muuhun PALJON ja ei vain käsitä,että säästämällä mekin saatettaisiin "päästä" naimisiin...
-kypsä!-
näin en haluaisi ajatella...mutta kyylä se mielessä on käynyt hyvin usein. Katos kun en ole idiootti =)
miten sitten olet "hoitanut" asiasi, kun olet valinnut parisuhteeksi avoliiton?
Miten on oma tilanteesi miehen kuoleman sattuessa? Lapsethan perii isänsä, ei niiden osalta ole mitään väliä, oletteko naimissa vai ei. Mutta miten on sinun asemasi avopuolison kuoleman jälkeen?
että onneks minä tyhmä nainen sain fiksun miehen, joka kosi niin, että minäkin tajusin, mitä hän haluaa. Ei voinut siitä polviseisonnasta ja kysymyksestä "tulisitko minun vaimokseni" Rooman Fontana di Trevillä erehtyä.
miesystäväni/kihlattuni on kerran ollut naimisissa ja hänen eksänsä mankuu häntä edelleen takaisin vaikka erosta on jo 5 vuotta, kerran sanoin kihlatulleni että haluaisin hänen kanssaan naimisiin ja hän vain sanoi että se ei ole nyt mahdollista hetkeen aikaan ja pahoitin siitä mieleni hän ei ole koskaan puhunutkaan naimisiin menosta minulle vaan otin asian itse esille ja meille on tulossa lapsi ja haluaisin todella mennä mieheni kanssa naimisiin sillä rakastan häntä ja haluaisin jakaa koko elämäni hänen kanssaan virallisesti naimisissa, tämän ehdotuksen jälkeen hän on muuttunut oudoksi ja välttelee minua ja soitti kerran umpihumalassa ja haukkui huoraksi eikä ole edes pyytänyt anteeksi...