Onko muita, joiden miehet rakastaa vain ottaneena?

Mutta on varmaan syyt jossain? Lapsuudessa?

Mää voin esim. veljestäni kuvitella että on tollanen "moukka" vaikka ongelma ei ole se etteikö rakasta, vaan se että meillä vanhemmat erosivat, lapsenkin mieli silloin sairastui ja lapsesta kasvoi hiljanen poika joka varmasti pelkää osin hylkäämistä ja osoittaa rakkauttaan.



Itselläkin samaa vikaa, tosin joskus se näkyi erilailla: jankutin tunteistani ja vakuutin rakkauttani ja olin mustasukkanen.



Minulla suhdetta takana yli 10 vuotta mieheni kanssa. Ja kai tässä on tunnustettava miten erilainen olen nyt kuin suhteen alussa. Ihmiset monesti muuttuu ja joskus tarttee vähän opastaa toista oikeaan suuntaan; koske näin tai kerro noin, koska pidät siitä.



Jos mies ei halua lähteä yhdessä pariterapiaan tai jutella vaikka neuvolassa niin sinun käyminenkin yksin auttaa.



Omat vanhemmat on rakkautta kertonut kännissä, se on surullista vaikka tiedän että he rakastavat.

Itse en halua omille lapsille tätä kokemusta, minusta rakastamisen pitäisi tulla kuten haukotuksen.

Mutta onko se sitä ettei uskalla vai ettei rakasta jos ei sano?