kummaa naapurien toimintaa lasten välisissä ongelmissa
Tunnen itseni tyhmäksi nyt. Jotenkin oletan, että jos lapsi rikkoo toisen lapsen omaisuutta pihalla leikeissään, se on itsestäänselvyys että se korvataan, jos eivät saa korjattua. Jos oma lapseni hajottaa jotain, enkä saa korjattua, ostan toki uuden, napisematta. Meidän lapsen omaisuus hajosi, ja yrittivät korjata, antoivat tilalle uuden. Olivat tosin vähän ihmeissään kun menin asiasta puhumaan.
Samalla mainitsin että heidän lapsi soittelee meidän lapselle jatkuvasti, se hiukan on alkanut häiritsemään. Esim 3-5min välein kun lapsi tulee ulkoa kesken leikkien kotiin syömään, meidän lapsi kyllä tulee takaisin ulos kun on luvannut. Ja sama että heti aamusta iltaan soitellaan 15min välein. Jos meillä on menoa tms, että meidän lapsi kyllä soittaa takaisin kun on luvannut soittaa, että kun voi olla.
Mielestäni olin asiallinen, puhuin nätisti ja kerroin että kiva kun ovat kavereita, että saa toki soitella mutta voisi joskus odotella luvattua soittoa takaisin eikä soitella 10 kertaa päivässä joko nyt joko nyt, saati sitten 3 kertaa ruokailun aikana. Ennen tätä soittelua soi ovikello yhtä usein, mutta rauhoittui kun herätti vauvan jokusen kerran ja tajusi että voi soittaa puhelimella "häiritsemättä".
Mutta nyt ei saa heidän lapsi ilmeisesti meidän lapsen kaveri sitten enää olla..numero on poistettu.
Mitä ihmettä tässä tapahtui? Teinkö nyt jotenkin väärin kun olin asiallinen ja mainitsin meitä häiritsevästä asiasta, oma lapseni ei jaksanut tuota jatkuvaa soittelua, haluaa joskus olla kotonakin itsekseen leikkimässä saati että edes syödä rauhassa. Vai menikö korvausvelvollisuudesta herne nenään?
Tein vain sen mitä olisin halunnut tehtävän oman lapseni kohdalla jos hänen soittelunsa häiritsee perheen rauhaa.
Mitä tuossa olisi pitänyt tehdä?
Kommentit (54)
Olen normaali ja samalla kannalla ap:n kanssa. Tottakai vahingot on korvattava!
Ihmetyttää myös, millaisia vanhempia täällä näin runsaasti on, ette puolusta omianne!! Eräskin aiempi kirjoittaja mainitsi, ettei vaatisi korvattavaksi oman lapsensa rikottua lelua, jos lapsi itse on ollut paikalla sen rikkoutuessa!!?? Onpa tosi mukavaa olla heti tilannetta edes seraamatta sillä kannalla, että oma lapsi itse on syypää.
Millaisia nössyköitä te lapsistanne kasvatatte? Lapsen pitäisi katsoa vierestä, kun toinen ei suostu antamaan pyydettäessäkään leluaan takaisin, ja kun se rikotaan, pitää vain katsoa hiljaa vierestä ja hyväksyä kohtalonsa mukisematta.
Puoliaan saa pitää, eikä oman lelun vieminen hiekkalaatikolle auotomaattisesti tarkoita sitä että se olisi kaikkien yhteistä omaisuutta, niin kuin useimmat täällä ilmeisesti olettavat.
Ja ihanko tosissaan joku jättäisi korvaamatta toisen lapsen pleikkarin, jos hänen lapsensa sen rikkoisi?!
Ap, olet tässä asiassa mielestäni täysin oikeassa. Tiukkapipoiset nipot tässä tapauksessa naapurisi, jotka eivät osaa vastaanottaa kritiikkiä oman pikku kullannuppunsa käytöksestä.
kun lapsi rimputtelee ovikelloa, olisit voinut hyvin käyttää aikuisen auktoriteettia sanomalla tiukasti, että ko käytös ei sovi ja passittaa lapsen pihalle. Taidat olla melkoinen pelkuri, kun siirrät omat velvollisuutesi huolehtia kotirauhasta lapsen vanhemmille.
Lapsi ja koira tarvitsevat heti tilanteen ollessa päällä ohjausta, eikä joskus myöhemmin.
Minäkin pitäisin lapseni hiukan kauempana sinunkaltaisen äidin lasten seurasta. Vaan ehkä olet vielä niin nuori, että opit sosiaalisia taitoja tulevaisuutta varten.
kun lapsi rimputtelee ovikelloa, olisit voinut hyvin käyttää aikuisen auktoriteettia sanomalla tiukasti, että ko käytös ei sovi ja passittaa lapsen pihalle. Taidat olla melkoinen pelkuri, kun siirrät omat velvollisuutesi huolehtia kotirauhasta lapsen vanhemmille. Lapsi ja koira tarvitsevat heti tilanteen ollessa päällä ohjausta, eikä joskus myöhemmin. Minäkin pitäisin lapseni hiukan kauempana sinunkaltaisen äidin lasten seurasta. Vaan ehkä olet vielä niin nuori, että opit sosiaalisia taitoja tulevaisuutta varten.
Kyllä kouluikäinen lapsi ymmärtää ohjauksen pienellä viiveelläkin. Tottakai ne asiat pitää käydä jälkikäteen läpi, varsinkin jos itse tilannetta ei ole aikuinen näkemässä.
Myös jokainen vanhempi on vastuussa lapsensa käytöksestä! Sitä vastuuta ei voi siirtää. Eli kyllä vanhempien velvollisuus on huolehtia että lapsi osaa kyläilysäännöt, ei kyläpaikan aikuisten.
Mutta tuosta soittelusta olisin puhunut suoraan itse lapselle. No, meidän lasten mielestä sanon liian kovasti, joten jos tuollainen asia häiritsee, riittää, että kerron heille ja he kertovat kaverille.
alkaakin juuri tämän lapsen kanssa leikkiessään riehaantua? Kyllä tää on usein "kahden kauppaa"...! Miksi ei voi kotona oleva vanhempi valvoa, kysyn vaan? 1- 2 luokkalaiset on vielä aika pieniä noissa jutuissa.
[/i
Kyllä kouluikäinen lapsi ymmärtää ohjauksen pienellä viiveelläkin. Tottakai ne asiat pitää käydä jälkikäteen läpi, varsinkin jos itse tilannetta ei ole aikuinen näkemässä.
Myös jokainen vanhempi on vastuussa lapsensa käytöksestä! Sitä vastuuta ei voi siirtää. Eli kyllä vanhempien velvollisuus on huolehtia että lapsi osaa kyläilysäännöt, ei kyläpaikan aikuisten.
jos vanhemmat ovat paikalla ja näkevät kun Joni-Jessica kurmuttaa Mikko-Mariaa rikkoo tämän lelun ihan tahallaan. Mutta muuten... sattuuhan noita! Eikä sitä aina voi tietää, kuka todella on rikkonut ja mitä, ja mikä se tilanne on ollut.
Eli siis naapurin leluja saa kaikki käyttää ja mitä välii jos ne menee rikki, ei niitä tarvitse korvata mitenkään, koska ne on vaan leluja.. Mitäs jos lainaat sun autoas jollekkin ja se rikkoo siitä vaikka cd-soittimen.. no eihän se haittaa vai mitä, kun nyt lamakin yms.. Ap:n tapauksessa se maila on ihan verrattavissa auton cd-soittimeen.. Tottaikai sitä tarjoudutaan maksamaan uusi tilalle tai ainakin voisi kohteliaasti sanoa sitten naapurille et mulla on nyt rahasta todella tiukkaa, mutta yritän jotenkin korvata mailan teille.
Ja sitten ap.. yrititkö itse ollenkaan sanoa lapselle, että teitä häiritsee tuo soittelu ja ovikellon pimpottelu.. vai menitkö suoraan puhumaan ensin vanhemmille.. jotkut varmasti ottavat tuollaisesta nokkiinsa.. mutta jos asutte naapurissa niin eiköhän ne teidän pojat kuitenkin näe kohta taas jo pihalla...
jos vanhemmat ovat paikalla ja näkevät kun Joni-Jessica kurmuttaa Mikko-Mariaa rikkoo tämän lelun ihan tahallaan. Mutta muuten... sattuuhan noita! Eikä sitä aina voi tietää, kuka todella on rikkonut ja mitä, ja mikä se tilanne on ollut.
Meillä on mennyt useampikin miekka ja pyssy poikien riehakkaissa juhlissa rikki.Mutta emme ole niistä mitään tietenkään vaatineet. Viimeisissä juhlissa pistettiin lukkojen taakse kaikki "arvokas" :) -varmuuden vuoksi.
Jos varmuudella näkee,että toinen tahallaan rikkoo niin mun mielestä on korvausvelvollinen. Ja kyllähän se hyviin tapoihin kuuluu edes kysäistä jos oma muksu on rikkonut toisen tavaran vaikka vaan vahingossakin;tällöin tietysti pitäisi olla tilannetajua vastapuolellakin eli jos lelu oli joku pilipalihalpisjuttu niin ei haittaa,mutta joku isompi sitten ,sitä voisi korvata edes puolet.
Hiekkalaatikolla pidän itse vain sellaisia tavaroita,joita muutkin saavat lainata eikä haittaa jos menee rikki.Siksi en täysin ymmärtänytkään kun naapurin eukko toi taaperonsa leluja säkillisen,kaatoi ne hiekkikseen ja sitten rupesi säätelemään,että mihin saa muut koskea... Siis ihan kuin muut pikkuiset olisivat tuota ymmärtäneet. Sitten poikaani syytettiin jonkun lelun kadottamisesta (en huomannut koko tilannetta).Yritin selvittää,mutta en kuitenkaan saanut varsinaista vastausta, eukko selitti,että naapurin tytöt olivat kertoneet meidän pojan ko. lelun hävittäneen johkin hiekan sekaan. Lelu oli jokin pikkuinen muoviäijä "ei muuten mutkun se oli meijän joosepin se kaikkein paras lempilelu". Sanoin kyllä korvaavani tuon harmistuksen ja hankinkin hienon kaivurin tilalle.Se otettiin vastaan aika tympeästi...Mutta eniten mua jäi ihmetyttään,että miksi pitää tuoda ulos joku pikkiriikkinen ukkeli?Tiettyhän se katoo,vakka omissa leikeissäkin...Ei ymmärrä ei
Ja tuosta muusta häiriköinnistä. Onkohan AP maininnut siitä häiriköijälle itselleen? Meillä oli myös tälläinen "iilimato" jatkuvasti ovella (ei tosin varmaan noin paha),mutta lopuksi mä hermostuin kun ei antanut pojan olla rauhassa hetkeäkään (vaikka poika itsekin asiasta sille sanoi).Menin avaamaan ja sanoin aikas käskevästi "kuules,eikös nyt sovita,että lopetetaan tää ramppaaminen,jookos.Kyllä se XX tulee sitten pihalle kun kerkiää". Kyllä se loppujen lopuksi tehos kun tarpeeksi käytti "auktoriteettistä" volyymiä ja ääntä
etkö ole opettanut ettei kädestä oteta. Kyllä hyviin käyttäytymissääntöihin kuuluu myös ettei toisen kädestä revitä taavraa vaikka se olisi omakin. Varsinkin jos kaveri sillä leikkii.
Vai pitäkö teidän pihalla ja teidän tavaroilla leikkiä juuri niillä säännöillä jotka teidän poika sanelee
Missä on nykyään vanhempien käytöstavat?!Törkeää tekstiä täällä.Jos lapseni rikkoisi jonkun toisen lelun niin ilman muuta se korvattaisiin.Jos itse olisin paikalla tilanteessa niin heti tarjoutuisin korvaamaan.
Mun kaverin poika rikkoi vanhimman poikani pleikkarin eikä he korvanneet korjausta.Eivät korvaansa lotkauttaneetkaan kun kuulivat asiasta.
Ja äitini miesystävä jätti poikani pyörän(poika oli alkujaan laittanut pyöränsä oikeaan paikkaan mutta miesystävä ottanut sen lainaan) sellaiseen paikkaan että mieheni huomaamatta peruutti traktorilla yli.Pyörä oli silloin vielä aika uusi.Uudet osat maksoivat n.100E eikä tämä miesystävä maksanut niitä(kyseessä sentään aikuinen ihminen).
Noista soitoista.Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin jatkuva soittaminen.Mieheni kaveri on tälläinen ja aikuinen ihminen kyseessä.Toisina päivinä soittaa sen sata kertaa miehelleni.
totta kai vahingot ovat korvattavat. Mutta jos leikin tiimellyksessä jokin hajoaa, on yleensä syy monessa mukulassa, mutta helposti syy vieritetään yhden niskoille. Ja se yksi on usein "se toinen poika". Näkikö siis ap, että poika väen väkisin rikkoi ap:n lapsen lelun? Ja vielä hähätteli peräänpäin? Jos näin on, niin asiasta oli toki syytä keskustella vanhempien kanssa, mieluiten niin, että kumpikin pojistakin olisi ollut läsnä. Kaikissa muissa tapauksissa olisin hyvinkin skeptinen, ehkäpä lapsesi pelkäsi sinun reaktiotasi, kun kuulet, että lapsesi itse oli rikkonut lelun, jota ei saanut rikkoa (olit kaiketi varoittanut jonkun kerran aiemmin, että se voi mennä rikki, oletan?).
Mitä tulee soittelemiseen ja ovella roikkumiseen, niin asiasta tulee mainita lapselle, ei vanhemmille. Ole aikuinen ap, ensi kerralla, tällä kerralla käyttäydyit kuin pahainen kakara.
Todella köyhiä vanhempia, jos eivät tenaviensa vahinkoja korvaa. Hienon mallin antavat lapsille. Ei kannata ihmetellä mistä noita rikkojia ja töhrijöitä sikiää. Ei kannattaisi lisääntyä, jos ei ole siihen ylläpitoon varaa. Lamaa on turha syyttää, töitä löytyy taatusti, jos ei ronkeliksi rupea. Mutta sehän on omasta arvomaailmasta kiinni...
Surullisiapa tapauksia olet kokenut, alla olevan kirjoittaja.
Mutta et kai vain voi tosissaan junnata täällä tuollaisilla stooreilla?
Tuhma äidin miesystävä, hyi hyi! Ja onpa sinulla kummallinen mies, joka ei katso traktorilla ajaessaan taakseen - siellähän voisi pyörän sijaan olla ihminen tai eläin tai ihan mitä vain. Kerro ihmeessä meille, missäpäin asutte, niin voimme vältellä aluetta!
Miehesi kaveri taitaa lisäksi olla jonkinmoinen alibi miehellesi, kun joutuu soittamaan niin useasti pitkin päivää - ehkä hän välittää
miehellesi tärkeitä viestejä miehellesi tärkeältä henkilöltä - eivät miehet muuten soittele pitkin päivää toisilleen - ai niin, paitsi, jos sattuvat tykkäämään niinkuin vähän läheisemminkin toinen toisistaan.
Surku sinua. Joka tapauksessa.
Missä on nykyään vanhempien käytöstavat?!Törkeää tekstiä täällä.Jos lapseni rikkoisi jonkun toisen lelun niin ilman muuta se korvattaisiin.Jos itse olisin paikalla tilanteessa niin heti tarjoutuisin korvaamaan. Mun kaverin poika rikkoi vanhimman poikani pleikkarin eikä he korvanneet korjausta.Eivät korvaansa lotkauttaneetkaan kun kuulivat asiasta. Ja äitini miesystävä jätti poikani pyörän(poika oli alkujaan laittanut pyöränsä oikeaan paikkaan mutta miesystävä ottanut sen lainaan) sellaiseen paikkaan että mieheni huomaamatta peruutti traktorilla yli.Pyörä oli silloin vielä aika uusi.Uudet osat maksoivat n.100E eikä tämä miesystävä maksanut niitä(kyseessä sentään aikuinen ihminen). Noista soitoista.Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin jatkuva soittaminen.Mieheni kaveri on tälläinen ja aikuinen ihminen kyseessä.Toisina päivinä soittaa sen sata kertaa miehelleni.
Eikä hajoittaa. Jos siis aidosti hajottanut, eikä hajonnut. Lapsesi esim. sanoo anna tänne se, eikä anna, poikasi käy päälle ja esine tippuu ja hajoaa niin se on tavallaan vahinkokin.
Pienten lasten lelut taas hajoaa vahingossakin jos esim. päällä maattu vuosi pakkasessa ja paisteessa. Sehän vaan odottaa napsahtamista!
Itse en osta lapsille automaattina uutta lelua vanhan tilalle, jännä että joku niin tekee.
Auton soitin, kännykkä jne kuuluu kotivakuutuksenkin piikkiin!
Tahallinen teko on paha mutta ei aina lapsen sanaan voi luottaa sokeasti. On osattava nähdä kokonaisuus.
PS. itsellä lapset vielä alle kouluikäsiä eikä ole kenenkään rojuja rikkoneet, eikä kaverit rikkonut heidän leluja.
Eli mielestäsi huonotapaiset vanhemmat voivat olla ilman huolen häivää kun lapsensa rikkovat toisten tavaroita, kun taas hyvätapaiset vanhemmat joutuvat kieltämään omia lapsiaan leikkimästä omilla leluillaan. Ei mene mun kaaliin.