ELOTÄHKÄT VIIKKOON 22 ( kesäkuu lähestyy!!)

Mitenkähän sen sterilisaation kanssa on? Pitääkö olla yli 30v JA 3 lasta, ennenku myöntävät luvan? Mulla tuo ikäpuoli täyttyy mutta tämähän on meille vasta toinen lapsi. Tosin yhtään enempää ei taatusti tule, jos se vain minusta ja miehestä on kiinni. Tämä odottamani vauva oli vahinkolaaki joka nappasi yhdestä kerrasta, jälkiehkäisypilleristä huolimatta (jos joku muistaa). Toista vahinkoa ei haluta, ei vaikka tätäkin vauvaa nyt rakkaudella odotetaan. Hormonaalinen ehkäisy ei sovi, vitutuskäyrä kohoaa aika reippaasti jos käytän jotain pillereitä tms. Ja kierukkaan en uskalla luottaa, siinä on kuulemma aika huono ehkäisyteho. Mitähän vaihtoehtoja mulle jää?



Pv rv30+3

No niin, nyt on sitten taas neuvolareissu tehtynä. Perätilassa siellä istua kökötetään edelleen, mutta onhan tässä vielä aikaa kääntyillä montakin kertaa. Nyt oli vaan mulla paino pompsahtanu aika lailla, tähän asti tullu koko ajan +600g/vko, mutta nyt oli 1200g/vko. Viime keskiviikosta lähtiin oon kyllä huomannu itekin, että jalat on alkanu olemaan turvoksissa. Pitäs koittaa muistaa juoda enemmän. Verenpaine 118/82 ja hb 129, eli noussut kymmenen pykälää 2 viikossa. Pelkäsin jo, että joutuu alkaa rautakuurille mutta ei onneks ainakaan vielä. SF-mitta oli 25, joten keskikäyrää mennään eikä tuo painon nousu oo vaikuttanu vauvan kasvuun.



Muuten mennään entiseen tahtiin. Eli aika hissukseen. Välillä on parempia päiviä, kuten esim. lauantaina, mutta sitten taas eilen oli aamusta lähtiin kipeenä tuo nivusseutu. Kaikenlaista puuhaa olis ulkonakin, mutta en ala kantamaan vesiämpäreitä kasvihuoneelle, tosin eihän noita tomaatintaimia vois ees vielä sinne viedäkään, kun on niin kylmiä öitä. Tänäänkin satoi rakeita kun lähin neuvolaan... No, jospa se kesä sieltä tulis. Palautin tänään työpaikan avaimet, että saavat antaa kesätyöntekijöille. Mitäpä minä niillä teen. Mutta jotenkin silti turvallista, että on se vakipaikka, mihin voi sitten joskus palata.



Joo, nyt lähden laittelemaan pyykit ja josko tänä iltana jatkais taas hahtuvien tekoa... Mukavaa viikon jatkoa!



Mimuska & Taavetti 27+5

täälläpä on taas tullut juttua :)



Mulla on nyt sunnuntaista asti ollut riesana jatkuva pissahätä eli kun olen käynyt vessassa on melkein heti taas mentävä. Tänään en ole ravannut vessassa niin tiheään kuin mitä eilen ja sunnuntaina, melkein vartin välein. Eilen kauppareissukin oli tuskallinen kun kävin kotona ennen lähtöä ja sitten kauppaan päästyä oli taas just niin kova pissahätä, että mietin miten pärjään. Mutta pakko oli pihistellä ja malttaa kotiin asti kun ei siä ollut vessaa asiakkaille. Ja sitten kun meni nukkumaan niin melkein saman tein kun pääsi sänkyyn pitkälleen olis taas saanut nousta veskiin... mietin, että oisko tuo masuveikka jotenkin ollut sellaisessa asennossa, että olis painanut rakkoon. Tänään hän on viihtynyt poikittain ja minä pitkälläni kun nukuin viime yön huonosti...



Ehkäisystä oli ollut puhetta, mulla on käynyt samoin kuin A-J:llakin, että olen miettinyt josko sitä vielä kerran, mutta en ole vielä ihan varma. Toisaalta mulla on ärhäkkä endo, joka vaatii joko pillerit, hormonikierukan tai raskauden pysyäkseen aloillaan, joten sitten pitäisi päättää, että mitä tehdään kun menkat joskus raskauden jälkeen alkaa. Aiemmilla kerroilla on mennyt 6kk synnytyksestä ja gyne veikkaili, että tällä kertaa mennee sama aika. Toisaalta mietityttää se nelosesta haaveilu kun tämän kolmosen kanssa otti oman aikansa - kolme vuotta, lukuisia alkuraskauden keskenmenoja ja lopulta sitten tärppäs, ehti siinä tulla jo neuvoja jos jonkinlaisia ihmisiltä kun vissiin ajattelivat ettei me osata vauvoja tehdä - kun oliskin siinä ollut vika, mutta kun ne eivät pysyneet kyydissä...



Tuo masusta kommentointi on tullut täälläkin tutuksi, hellyttävin oli naapurin heittämä muumimamma ja ärsyttäviä ne, jotka taputtelevat, että mikäs se täällä on - niihin ei tiedä mitä sanois, pitäs varmaan taputtaa takasin ja kysyä, että mitäs sulla on täällä :) Ja sitten ne, jotka kyselevät koska poksahdan tai hämmästelevät, että olen vielä yhtenä kappaleena...ihana katsoa sitten niiden naamoja kun vastaan, että ei kiirettä vielä lainkaan kun elokuussa vasta laskettuaika, että ei tässä niin vaan poksahdetakaan :)



Mulla alkaa kesäloma ensi viikolla ja saikkarilla olen ollut jo niin kauan etten varmaan enää osaja työpaikalle kun pitäis viedä sinne kakkua lomalle jäämisen kunniaksi. Olen etsinyt jotain hyvää ja helppoa ohjetta ja nyt päätin, että teen mokkapaloja ja mansikkahyydykekakkua kun pitää saada hävitettyä pakkasesta viime vuotiset mansikat - tässähän on taas kohta tuoreet mansikat tarjolla. Hurjaa ajatella, että juhannus on ihan kulman takana ja laskettuun aikaan reilu 70 päivää, muistaakseni 73 pv. Juurikin tihrustin kahta viivaa tikussa - ja kuinka monta kertaa sen teinkään ennen kuin uskoin, että tää raskaus on tällä kertaa pysyvä, nyt ei enää epäilystäkään etteikö ois raskaana :)



Mukavaa tiistainjatkoa Elotähkille!

-viltsu-inkeri rv29+4-

Täällä olo on kun möhköfantilla:DTurvotusta piisaa ja tähtiä näkyy:(soittelen tänään neuvolaan ja kyselen että mikä on normaalia turvotusta ja mikä ei..mulla ei poppakonstit auta,oon juonu vettä paljon ja makoillu,liikkunu,pyöritelly nilkkoja sunmuuta mutta mulla on aamusta jo jalat kun kaalimaankakaralla..ja väsyneet..

Allergiat kiusaa mua vielä lisäksi ja pojan 4.v. synttäreitä pitäs yrittää järkkää ja siivoilla mutta selkä on taas niin pirun kipeä...mummu tulee huomenna hätiin onneksi niin saa paremmin jotain aikaseksikin:)Tänään lähti rv 28 käyntiin<3



Tulen ilmoittelemaan vielä myöhemmin lisää...nyt nauttimaan ihanasta säästä!

Mitä sitä muka on taas niin hulinaa meillä ollu, etten oo juuri joutanut koneella istumaan..!? :) Ilma on vallan suloinen tällä haavaa ja oon jotenkin niin fiiliksissä, ko hyvä ystäväni sai eilen tytön <3 ja ens viikolla meen kattomaan heitä - asuvat toisella paikkakunnalla. Oma navassa melskataan oikein urakalla nyt, ko pari päivää meni hiljasemmin - tais tyär vaan kerätä voimia ;) Tulipa muuten mieleen sellanen seikka (on vissiin aikasemminkin puhuttu tästä), että kuinka herkästi teillä alkaa seksin jälkeen supisteleen?



*Roosa* Kovasti tsemppiä sulle ja voimia odotuksen kanssa - toivotaan kaiken menevän hyvin :)



*Ella-Anastasia* Pakko kysyä koiraimmeisenä, että minkäs rodun edustaja teille on tulossa ja kumpaa sukupuolta? Ite jouduin lopettamaan oman rakkaan collieni viime vuonna enkä pysty vielä ees aatteleen uutta koiruutta perheeseemme, vaikka halu ois kyllä kova, tunteet vaan menee vielä edelle eikä aika ole kypsä vielä uudelle koiruudelle....



*Matuz* Kiitti tsempeistä!



*Puolukanvarpu* Sen sterilisaation saa, ko oot täyttänyt 30 vuotta ja ei oo pakko olla tehnyt 3:a lasta.



*Viltsu-Inkeri* Eihän sua vain ois pissatulehdus päällä, ko noin ahkerasti pitää veskissä ravata?! Vai käykö sulla kipeetä?



Ai nii ja *TarjaMamma* Ootkos malttanut olla maalaamatta? ;)



Ääh, mulla on nyt niin hirveä nälkä, että on pakko mennä syömään, ettei tipaha tästä tuolilta, mutta oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille *Elotähkille* :D



-AJ&Elli-

Kys:ssä pyörähdetty. Haava näytti hyvältä, seurantaa jatketaan 3 viikon päästä. Jätkä näytti suurelta, 1,2 kg!!!! mahan ympärys ISO, elikkäs melkoinen sokerijätkä taitaa olla. Pissa oli neljällä plussalla sokeria, mutta verestä sokeri mitattuna taas ok. Rasitukseen täytyy mennä pian. Ja aamupala oli oikeesti sokeriystävällinen, vaikka lääkäri epäili että olen vähintään berliinin munkkia vetänyt 6-päkin!!! (täysjyvä paahtoleipä+kahvi+mehulasi). Onko teillä jollain muulla ollut tälläisiä sokeriongelmia??



Ihanaa oli, että näin 4D kuvaa pojusta!!! En ole ennen nähnyt, vitsi että siinä näkyy selvästi kaikki!! Sain muutaman kuvan muistoksikin, eikä jäänyt epäilystä että ollaanko sitä poikia vai ei =)



Hyvät ohjeet sain millaisesta kivusta täytyy sairaalaan lähteä, joten hyödyllinen reissu oli!!



Mutta nyt täytyy lähteä vähän liikkumaan, kun ei supistelekkaan, jotta saisi noita sokereita nyt kuntoonja ruotuun!



-E- 26+

täällä kirjailee 87 vuosimallia, ensimmäistä lasta odottava äidin alku. mulla on raskausviikkoja 28, uhkaavasti se elokuu lähestyy. Kaikeksi onneksi olen saanut nauttia raskaudestani, pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta... Oon perhepäivähoitajana ja hoidan 4 lasta miltei joka päivä. välillä on tosi raskaita päiviä, nuorin on reilun vuojen ikänen joten se toisinaan vie mehut häntä nostellessa ja kannellessa. viimeviikon olin sairaslomalla melko tiheiden supistelujen vuoksi ja muutenki tuntu et tarvii vähän lepoa. Mulla ei toistaseks oo pahempaa turvotusta ollu, mitä nyt sukan rajat näkyy(ne on näkyny aina)Mutta en mää ihan helpolla oo kuitenkaan päässy... Jännittää ja toisinaan pelottaa mitä tuleman pitää.. ei niinkään lapsen hoito vaan synnytys. Ku on vähän tietämätön olo ku ei oikeasti tiedä mitä odottaa.. Kyllähän synnytyksestä ja siihen valmistautumisesta kerrotaan joka paikassa mut se ei ainakaan mulle riitä... Mut olen sillä yrittänyt lohdutella itteeni, että mulla on tuo ukkokulta, jonka fyysinen ja henkinen tuki auttaa mut synnytyksen yli... no joo, se siitä...

mää täs pari yötä sit en saanut oikeen nukuttua ku tää pikkunen myllersi niin että tuntu et se tulee läpi, potkut oli kovia ja pää paino tuonne alas. Mut nyt tää pikkunen on kääntynyt poikittain, jalat on alaspäin, pää vasemmalla puolella. Tosi tukala olo, jospa se pyörähtäs raivotarjonalle ennen ku on niin iso et ei mahu kääntyymää ollenkaan.

Mut te kokeneet konkarit, kertokaa jotain positiivisia synnytysjuttuja. Niitä olisi kiva lukea.

Aurinkoisia päiviä teille kaikille B-)

Minäkin itseasiassa 87 syntynyt ja ekaa lasta odottava.. mukava saada tänne muitakin ekakertalaisia noiden kokeneiden konkarien lisäksi.. vaikka en olekkaan tänne paljon kirjotellut..

Ensi viikolla olisi neuvola ja viimeksi lääkärikäynnillä kaikki oli hyvin.. niin äidillä kuin vauvalla.. Mutta nyt huomaan jaloissa turvotusta ja väsymystä.. Olen miettinyt tulisukkia onko niistä oikeasti apua.. Olen Kotosalla päivät ja olen yrittänyt kevätä.. mitä nyt tuo kasvimaa kaipaa välillä huomiota ja muutenkin pidän puutarhan hoidosta jota olen tehnyt.. Välillä supistelee ehkä kerran päivässä, mutta en ole oikeen muuta huomannut.. Verenpaino on ollut koholla terkkarin mukaan mutta lääkäri sano sen olevan ok.. Joten en ole sitten kauheastistressannut asiasta.. Minua lähinnä on mietityttänyt että milloin oikeen osaan lähteä synnyttämään kun se käynnistyy? Mistä sen tuntee ja tietää vai tuleeko se ihan huomaamattaan se tunne että nyt lähdettiin?

täältä on kivasti saanut tietoa.. kiitos kaikille siitä..

Itsekkin olen huomannut seksin jälkeen supistelujen tulevan.. ja niitä on oikeastaan vielä seuraavanakin päivänä..

Milla 29+2

Mukavaa saada myös "uutta verta" mukaan - tervetuloa :)



*Eve* Netistä ja kaikesta kirjallisuudesta saa aivan valtavasti tietoa ootuksesta sekä synnytyksestä, että menee kyllä pää sekasin ;) Mutta ite sanoisin sen verran, että ei hirveesti kannata lukea mitään kauhukertomuksia, vaan ottaa vastaan se mitä siellä salissa sitten tulee vastaan, koska kuitenkin kaikki synnytykset on erilaisia -toki poikkeuksiakin löytyy, että jollain menee aina samalla kaavalla. Toiset tarttee paljon kivunlievitystä, yms ja toiset taas pääsee vähemmällä. Supistukset ovat eri ihmisilllä niin erilaisia ja toisilla kipukynnys aivan valtava, kun taas toisilla sitä ei ole nimeksikään. Ole vain valmis pyytämään kivunlievitystä/neuvoja/apua/mitä vaan, koska ne kätilöt on *sua ja vauvaasi* varten siellä ja muista myös sellanenkin seikka, että jokaista asiaa sun EI tartte uskoa/totella, mitä joku sulle sanoo (jos se ei tunnu susta oikeesti hyvältä/oikeelta), vaan kuuntele itteäsi ja vaadi - se on sun oikeus :) Aivan varmasti kaikki menee hyvin :)



*Sisuliini* lle sen verran, että ite kans viimeksi ressasin sitä, että mistä oikeasti tiiän lähteä synnärille, ko esikko on käynnistetty. Nooh, kyllä sen ihan oikeasti tietää (vaikka onkin niin kulunut sanonta), mulla itellä alko vesi tihkumaan kakkoselta ja soitin vielä neuvolaan sekä ä-polille, että pitäiskö mun kenties lähtee synnärille, ko vedet ei holahtaneet kaikki kerralla. Aina kannattaa kysyä neuvoa, jos on ite epävarma :) Ja ne oikeet supparit on sitten kipeet ja säännölliset, ei niistä voi olla erehtymättä.



Siis ja se pitää vielä todeta, että en todellakaan ole mikään kaikesta kaiken tietävä, mutta haluan jakaa omia kokemuksia, jos niistä on jollekkin vaan jotain apua :) Nyt taijan hipsiä tonne ukkelin viereen soffalle. Öiöit!



-AJ&E-

Mie joudun näin kolmannen odottajana "tunnustamaan" että mulla ei vieläkään ole mitään hajua milloin synnärille täytyy lähteä =) Siis jos supistelee tai vedet tihkuu. Mutta näin nuo kaksi lasta on kuitenkin maailmaan saapuneet =)



Mutta jos vedet oikeesti menee, niin siitä ei kyllä voi erehtyä ja sitten kun oikeita supistuksia alkaa sadella niin senkin kyllä tietää. Mutta tosiaan koska ihmisten kipukynnys on erillainen ja avaavat supistukset tuntuvat kaikilla erilailla, niin ikinä ei varmasti ole liioiteltua soittaa ja kysyä neuvoa. Ja sitten kun oikeesti tuntuu että ei tiedä mitä tehdä/mitä tapahtuu nyt, niin silloin on oikea aika kysäistä tai lähteä ainakin käymään paikan päällä.



Toinen ystäväni kärvisteli hirveissä tuskissaan toista vuorokautta kotona, supisteli paljon ja kipeästi ja kun hän sitten meni sairaalaan niin hän oli 2 cm auki. Toinen mietiskeli kotonaan että onpa jomotellut selkää koko päivän ja pari supistustakin tullut, ja jonka oma äitinsä melkein pakotti lähtemään sairaalaan, oli 10 cm auki ja ponnisti 5 min saapumisen jälkeen tyttönsä maailmaan (oli hänellä sitten matkalla sairaalaan tullut jo sellaiset supistukset että ei ollut tarvinnut miettiä että syntyykö sillä reissulla, mutta ei olisi kerennyt sairaalaan ellei äiti olisi patistanut). Mutta siis ihmiset ovat erinlaisia!



Miekin sanoisin että avoimin mielin vain synnytyssaliin ja pitää ainoastaan päämäärä mielessä, se että äiti ja lapsi selviävät hengissä, tyylillä ei oikeasti ole väliä, mutta ei myöskään tartte heittosäkiksi rueta, oikeus mielipiteeseen on!



Hmm... tulikohan hyvin sekavaa tekstiä, pitkä päivä takana... nyt petiin



-E- 26+

Aurinko pilkistelee pilvien välistä ja muutenkin on mukava aamu.... :)



Amalia-Joel: olen maalaillut joka päivä pikkuisen, se ei aiheuta supisteluja, vaikka hieman selkään ja jalkaan ottaakin ----> kohtuuden rajoissa olen pysytellyt ja lopettanut heti kun alkaa tuntumaan siltä. Kuitenkin on talo kertaalleen maalattuna, ja se on aika hyvin kun ollaan miehen kanssa melkein kaksistaan se tehty ( anoppi oli viikonloppuna kaverina). Nyt pidän pari päivää luovaa taukoa, mies alkaa maalailemaan ikkunanpieliä yms valkoisella. Jännää, mutta tuohon maalaushommaan tulee HIMO!!!

Meillä räkätauti jatkuu, kaikki ollaan räkäisiä mutta esikko on ainoa, jolla on kuumettakin --> yöllä oli 39,3.

Samoten kyselit seksin jälkeisiä supisteluja, itse jo sitä kyselin muutama viikko sitten, mutta kukaan ei vastannut silloin. Mulla ainakin supistelee aika laillakin ja samoten kun tehdään sisätutkimus...olen vaan ihmeellinen tyyppi, että joka kerta raskauden kääntyessä loppua kohti niin mulla nousee seksihalut!!! Nytkin kävin erotiikkakaupassa nettiostoksilla eilen, ihan kesyjä juttuja ostelin, mutta silti. Ja tämä on neljäs kerta kun tämä tapahtuu...eikä tuo maha tai puuskutus haittaa pätkääkään... ;)



Nyt täytyy mennä, palaan asiaan myöhemmin,.



TarjaMamma rv 30+1

Eli ajattelin vielä vastata näihin ensimmäistään odottavien kyselyihin ( Eve ja sisuliini) synnytyksen alkamisesta ja mistä tietää onko oikeasti lähdettävä sairaalaan vai ei. Mulla on siis neljäs tulossa, mutta en siltikään koe olevani mikään expertti näissä jutuissa.



Esikon synnytys lähti klassisesti likkeelle laskettuna päivänä; edellisenä iltana limatulppa alkoi irtoilemaan ja yön nukuin levottomasti, aamulla alkoi säntilliset supistukset ensin 10 minuutin välein ja pikkuhiljaa tihenivät. Sairaalaan päästyäni ( oli supistellut säännöllisesti jo 4 tuntia) olin 2 cm auki ja paikat pehmentyneet ja kohdunkaula poissa. Koko homma 12 tuntia.



Toinen synnytys käynnistettiin viikolla 40+5 ja se oli ihan erilaista. Ensin ei vuorokauteen tapahtunut mitään ja sitten kun alkoi tapahtumaan niin kaikki oli ohi vajaassa 3 tunnissa. Olin tosi kipeä ja lääkkeet eivät kerenneet tehota.



Kolmas synnytys käynnistettiin myös viikolla 39+1, Mulla oli aika synnärille klo 7 ja jo aamulla mennessäni sairaalaan, tiesin, että jotakin on jo tapahtunut. Paikat olivatkin jo pehmeät ja lyhentyneet. Nopsaan alkoikin tapahtumaan ja melko kivuttomasti. Kokonaiskesto 7 tuntia.



En osaa muuten sanoa, mutta mulla kuitenkin esikoltakin oli se tunne, että nyt tapahtuu..sitä mietti koko raskauden ajan, että mistä tietää milloin...sitten se vaan tuntuu, että NYT!



Nyt mua pelottaa lähinnä se seikka, että kuinka nopsaan täytyy olla menossa, kun viimeksi avauduin hyvää vauhtia, minispinaalin jälkeen loppui supistukset reiluksi tunniksi. Ponnistusaika oli 1 minsa!!!! Edellisissä 24 minsaa ja 9 minsaa. Nyt pelottaa se nopeus ja kun tosiaan jokainen synnytys on kuitenkin nopeampi avaamaan paikkoja....Normaalia on se, että jännittää ja miettii paljon synnytystä.

Luottakaa siihen, että kaikki menee hyvin! Harvoin ensisynnyttäjällä tulee kiire kuitenkaan!



Onko kukaan muu jäänyt koukkuun nettikirppareihin? Minä olen nyt jälleen koukussa huutonettiin...



TarjaMamma taas

*TarjaMamma* kyseli nettikirpparihulluja. Täällä yks! ;) Huutonetti ja Kestovaippainfo on kovassa käytössä. Ensinnäkin oon seonnu Hello Kitty -vaatteiden kanssa, meän tyärelle niitä ostelen aivan pössinä (onneksi tulee H&M tänne meillekkin kohta ;) ja sitten ostan Fuzzeja, myös tulokkaalle :)



Nyt lähen ulos, näyttää ilma aivan mahtavalta.



-AJ&E-

Amalia-Joel: Tulossa olisi pieni pyreneittenmastiffin urospentu. Aiempi yhteinen koirammekin oli pystiffi ja mieheni on rotuun täysin ihastunut, vaikka tavatessamme ei ollut koskaan omistanut koiraa (niin kuin ei kukaan hedän perheesttän!) ja lupasi silloinkin minulle,että voin ottaa koiran joka on pieni ja mahdollisimman karvaton. No aina ei käy niin kuin toivoisi ;)



Edellinen koiramme oli seuranamme paria viikkoa vaille kymmenen vuotta ja olimme jo syksyllä puhuneet pennun ottamisesta vanhemman koiran seuraksi. Valitettavasti emme varmaan koskaan saa tietää mitä koirallemme tapahtui, sillä asumme täällä "keskellä-ei-mitään" ja koiramme on aina ollut irti pihalla. (Meillä tuo piha-alue voidaan laskea hehtaareissa, joten ei häirinnyt naapureita). Vanhus liikkuikin usein vapaasti anoppilaani, jossa sai viettää aikaansa yhtälailla kuin täällä meillä kotona, oli meinaan yhtä rakas sieelä kuin täällä meillä! Joten tietenkin kävi niin että anoppi kuvitteli koiran olevan meillä ja me taas heillä. Koiran katoaminen huomattiin vasta neljän päivän päästä! Naapurillamme on jälkikoira ja kävivät jäljestämässä meidän koiraa pariinkin otteeseen, mutta ilman mitään tuloksia : ( Kasvattajan, ell ja poliisien veikkaus on sama kuin omammekin, eli että lähti metsään kuolemaan, koska koiramme sairasti pari vuotta sitten vaikean vatsa kasvaimen ja leikkauksen jälkeen ell kertoi että kasvaimen uusimis riski on suuri.



Nyt suurimmat itkut on toivottavasti itketty ja eihän se koira koskaan sydämestä minnekään katoa, hetki pennulle on siinä mielessä nyt otollinen, että olen itse kotona kuitenkin ainakin tämän seuraavan vuoden pennun kanssa pyörimässä.



Tukisukista vielä sen verran, että käytin sukkia töissä parina vuorona ja kyllä niistä apua oli, toisin kuin lennolla johon lääkäri niitä alunperin suositteli... Samoin pitkillä kävelymatkoilla ovat aika hyvät. Irlannissa ollessani kävelin yhden päivän ensin ilman tukisukkia, koska en oikein uskonut niiden toimintaan, mutta seuraavana päivänä laitoin kokeeksi jalkaan ja pois en ottanut, olivat ehdottoomasti tarpeen. Irlannin reissun jälkeen laitoin ne töihinkin aina välillä jos tiesin että tulossa on rankka päivä, joten suosittelen kaikille seisomatyötä tekeville!



Koska aamu näyttää ( ja uskokaa pois minulle klo 11 on aamua) ihanalta on aika kiitää ulos istuttamaan kukkia ja pompituuttamaan tyttö trampoliinilla uuvusiin :-)



Ella-Anastasia

Täälläkin ollaan hulluna nettikirppareihin ja muutenkin käytettynä ollaan ostettu tavaroita tulevalle vauvalle..

Millasta liikuntaa ootte harrastanu näin loppu raskauden aikana? Ite oon ollu lähinnä nyt hyötyliikunalla kun selkä tulee kipeeks asfaltilla kävelystä ja koiran kiskomisesta.. Nyt on vaan ranne ollu pahuksen kipee jo monta päivää ja meen siitä lääkäriin tänään.. Nestettä on kertynyt ainakin..

Heii.. Mistähän sais ostettuu juhlapuvun odottajalle? Kun en oo noista nettikirppareista oikeen sopivaa löytänyt.. On kesällä serkun häät ja tarvitsisi jonkun..

Täällä hämeessä on ainakin lämmin ku kivan näkönen päivä tulossa... kesä jee :D

Elikkä torstaita elellään...enään huomisen pv muksut viel tarhas ja sit jäävät kesälomalle.Onki tylsää olla kotona yksin päivät.Eilen kävin nla:ssa otattaan bakteeriviljelyn ja vein pissanäytteen.Ens viikolla nähdään onko niis jotain mikä aiheuttas supisteluja.Nimiä ollaan jo mietitty tälle pojalle mut erimieltä ollaan...Minä ja tyttö vastaan poika ja iskä.Onhan tässä onneksi aikaa viel.Edellisistä synnytyksisstä muuten...Ekalta(pojalta)meni lapsivedet tihkumalla puolenpv aikaan ja poika syntyi seuraavana aamuna 7:23.Ponnistusvaihe 48min.Tyttö käynnistettiin aamul eka pilleri,koko pv ei mitään supisteluja ja illal meni vedet ja 2min ponnistuksella synty.Kesto 2,5h.Vaa oli ne kivut melko kovat käynnistyksel verrattuna luomuun.Mulla jotenki tuntuu et tän vauvelin synnytyski on melko dramaattinen ja yllättävä tapahtuma.Noi niinku ajatellen et mitä kaikkee täs on jo tapahtunut.Ja jotenki tuntuu et heinäkuus tää syntyy...mut katotaan:))Mut jaksamista ja innolla odottamista kaikille...alkaa jo jänskättään....T:roosa 27+6

Kahvitauon merkeissä kirjoittelen tänne, kun en kuiteskaan sitä kahvia juo...



Aamulla kävin neuvolassa. Sf-mitta oli hurahtanut nyt kunnolla, kun tähän asti on menty alakäyrällä. Terkkari epäili vauvan olevan pää alaspäin, mutta ei ollut satavarma, kuten en minäkään. Muuten kaikki oli ok. Ja painoa oli tullut kahteen viikkoon vain 300g! Siitä olen tosi iloinen, kun sitä on tullut turhaan, ottaen huomioon että sokereita pitäisi seurailla ja olla tarkkana, kun edellisetkin ovat olleet isoja. Emma taisi kysellä sokeriongelmista. Minulla ei pissassa ole sokeria ollut, mutta sokeria on kotiseurannalla ja kahdella rasituksella seurattu alkuraskaudesta asti, kun on ollut hieman koholla aiemmissakin raskauksissa. Tosi tarkkana pitäisi olla syömisen kanssa, mutta en kyllä siinä aina onnistu. Paras apu on se, jos ruoan jälkeen pääsee liikkumaan, siis touhuilemaan peruskotihommia tai koiran kanssa ulos. Pahinta on se, jos töissä joutuu parituntisen lounaan päälle istumaan.



Synnytyskokemukset voivat tosiaan olla ihmisten, tai synnytysten välillä kovinkin erilaisia. Ja supistuksetkin voivat olla eri synnytyksissä erilaisia. Esikoisen syntyessä vauva oli perätilassa, ja varmaan siitä johtuen supistukset tuntuivat ihan toisella tavalla kuin nuoremman syntyessä, joka oli raivotarjonnassa. Esikoinen siis tuon perätilan takia leikattiin. Ja sairaalaan lähtemiseen vaikuttaa tietysti sekin, kuinka paljon matkaa on sairaalaan. Supistusten kanssa voi pärjäillä pitkäänkin kotona, jos ei monen kymmenen kilometrin päässä asu sairaalasta, ja pitkästä matkasta lähtee ehkä herkemmin tarjolle.



Vaan sitten töiden pariin. Eikun liikunnasta vielä. Toukokuulle asti kävin BailatinoMamassa, joka jäi sitten kesätauolle. Sen jälkeen, ja tietysti sen aikaankin, liikunta on ollut koiran kanssa rauhallista ulkoilua, kotihommia ja puutarhan hoitoa. Täällä vauvan sivuilla jossain oli lyhyt ja ytimekäs ohjaus liikunnasta raskausaikana, mikä oli minusta aika hyvä.

Mullakin mietityttää aika lailla missä vaiheessa näin toisen lapsen odottajana osaa lähteä liikkeelle, sairaalaan siis. Esikoisesta synnytys kesti 8,5h säännöllisten supistusten (5min välein) alusta. Olivat heti todella kipeitä ja kun niitä oli kestänyt sen 2h lähdettiin sairaalaan, soitettuani sinne tietysti ensin. Ja perhana vieköön, kohdunsuu oli tasan kiinni. Silloin oli itku päästä kun ajattelin että yhtenä kappaleena ollaan vielä 2pv päästäkin. No kätilö kuitenkin tuumasi että kyllä me tämän reissun aikana vauva ulos saatetaan, rv oli 40+3 ja supistukset olivat kipeitä. Sanoi että jollakin keinolla avitetaan vähän alkua tarpeen mukaan. Sitten kun kohdunsuu oli avautunut sen verran että saatettiin kalvot puhkaista, alkoi tapahtumaan, aukesi 5cm tunnissa, eikä siitä montaa tuntia mennykään kun vauva oli maailmassa.



Tässä toisessa synnytyksessä mulla mietityttää monikin asia. Ensinnäkin se että mulla on jo nyt rv 30, kohdunsuussa alkanut muutosta tapahtumaan, eli on varmaan jo jonkin verran auki kohdunsuu ennenkuin oikeasti alkaa syntymään vaavi. Sittenhän me muutetaan 2vk kuluttua sinne Kuusamoon ja sieltä mennään Ouluun synnyttämään. Kun supistukset alkaa, ensin mennään Kuusamon terv.keskukseen näytille ja siitä matka todennäköisesti jatkuu ambulanssilla Ouluun. Matka kestää vajaa 2h kun ambulanssi paahtaa tuhatta ja sataa. Mutta jos paikat onkin jo valmiiksi vähän auki ja vedet menee siinä matkalla, entäs jos pitää alkaa ponnistamaan kesken ambulanssikyytin jossain tienpientareella bussipysäkillä. Ja ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Aina ei välttämättä kätilöäkään ole matkassa, pelkät ambulanssikuskit. Se mietityttää ja pelottaa aika paljon...



PV 30+5

Löysin muuten oman synnytysjuttuni koneeni kätköistä ja laitanpa sen huvikseen tähän :) Kyseessä oli siis toinen synnytykseni, ensimmäisestä en välitä nyt kertoa, ko se oli aivan omaa luokkaansa ja kesti piiiiiiitkään, että niin ne synnytykset voi olla ihan erilaisia samalla ihmisellä.



Su-ma välinen yö klo 1 alkoi vettä lorisemaan ja hieman supisteleen ---> soitto klo 6 synnärille ja suihkun/aamupalan jälkeen matkaan ---> klo 7.20 synnärillä - sisätutkimus ja tarkkailuhuoneeseen käyrille ---> klo 10 kalvojen puhkaisu ---> ei supistuksia ---> klo 13 tippaan ---> nostetaan tipan tehokkuutta klo 14 alkaen, jotta saadaan kunnon supistuksia aikaiseksi ---> klo 14.45 kohtua rentouttava pistos ---> klo 15.45 spinaalipuudute ja alakropasta tunto pois---> tyttö syntyi 17.05 eli avautumisvaihe apaut 1.45 min, ponnistus apaut 13 min, jälkeisen apaut reilut 18 min, synnytyksen kokonaiskesto oli 2 tuntia 20 minuuttia.



*Puolukanvarpu* Aloin tossa just miettiin, että mikset mee Rovaniemelle synnyttään, mutta sinne onkin Kuusamosta hieman pitempi matka, ko Ouluun :) Ja aatteles, jos joutus synnyttään jossain keskellä ei mitään, kaiken hiljaisuuden keskellä, aamuauringon noustessa. Ois se vain melkonen juttu, mutta sehän on niin tuttua kauraa tuolla ylhäällä Lapissa, jossa matkat sairaalaan on pitkät, että paljon syntyy vauvoja välillä. Toivottavasti sie kuiten kerkeät sairaalaan asti.



Pitää mennä takasin tonne ulos, kävin vaan syömässä ja lukemassa uusimmat kuulumiset. Ai nii, mie kävin lääkärineuvolassa tänään - kaikki hyvin, ei ollu missään mitään sanomista. Nyt oli sf-mitta 23 cm eli on noissa mittaajissa eroja.



-AJ&E-

*Ella-Anastasialle* että noi mastiffit on suloisia, tiibetinmastiffi on mun yks suosikki. Itellä kans siintää mielessä, että seuraava koira on meillä ISO :) Ja surullinen juttu tuo edellisen koiranne poismeno, mutta niinhän sitä sanotaan, että eläin on niin viisas, että tietää tulevan poismenonsa.



Nyt oikeesti veks!



-AJ-