Lue keskustelun säännöt.
Äidit! Kun näette äidin ja selvästikin adoptoidun lapsen,
06.07.2009 |
niin mitä ajattelette?
Ps. tai milloin se nyt niin selvää on, sekin kiinnostaa, että milloin arvelette että on adoptiolapsi ja milloin, että äidillä on maahanmuuttajamies
Kommentit (79)
mutta jos ko äiti käyttää noita mokkakikkeli-nimityksiä tai lapsesta ostamis-termikä, niin täytyy sanoa, että ihan hirveästi en arvosta sellaisen mielipiteitä. Pidän tyhmänä ja junttina sellaisia, jotka käyttävät tuollaista kieltä.
t: ap, ei kovin iäkäs (35 v) ja kuivakaskaan, ja lasta en helposti saanut ihan muista syistä kuin uran takia
[i
Jos näen iäkkään kuivakkaan suomalaisnaisen ja selkeästi ulkomaalaisperäisen lapsen, mietin yleensä, että jaa, tuonkin täytyi lapsi ostaa, kun oli niin kiire uraansa tehdä.
Päällepäin olen tietysti hymyilevä, kohtelias jne.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen siitä juuri mitään, korkeintaan että kiva kun tuossa on selkeästi win-win-tilanne, kaikki hyötyvät.
Kun asia tuli itselle ajankohtaiseksi, niin yllätyin, että se herättää niin paljon myös vihaa. siis muissa kuin jossain humalaisissa rasisteissa.
Olen miettinyt että loukkaako se, että olen tämän äiti, vaikken häntä synnyttänyt, jotenkin jotain pyhää harhamyyttiä, että vain bioäiti voi olla lapselle se rakkain ja rakastaa oikeasti lasta. Onhan oikein kokonainen satujen ja tarinoiden (jotka perustuvat myytteihin) alaosasto rakentanut olemassaolonsa siihen, että orpolapsia kohdellaan huonosti uusissa kodeissaan, kukaan muu kuin biologinen äiti ja isä ei voi rakastaa jne. Siellä haaveillaan että ollaan kuninkaanpoikia jne.
ap
En kai mä mitään ajattele. Lapsen päiväkodissa on muutama adoptoitu lapsi, enkä ole heistä mitään sen kummempaa ajatellut. Tai no joo, olen miettinyt, että mistäköhän maasta lapsi on tullut. En tiedä onko vika minussa, mutta en osaa pitää adoptoimista sellaisena asiana, että mun pitäis siitä mitään ajatella... Toiset saa lapsia hiukan eri tavalla vaan.
Ajattelen lapsen olevan adoptoitu silloin, kun hän on selkeästi eri rotuinen kuin vanhempansa. Jos näen vain äidin tai isän lapsen kanssa, niin harvemmin mietin lapsen syntyperää, koska en voi tietää toisen vanhemman rotua.
Ja vastasin kysymykseesi.
Ihmisen ajatukset ja tunnepitoiset reaktiot ovat eri asia kuin hänen käytöksensä. Luuletko esim. etteivät sivistyneesti käyttäytyvät ihmiset inhoa tiettyjä ihmisryhmiä?
Minä en pidä maahanmuuttajista (siis sillä perusteella, kun sitä Suomeen ajetaan - tänne haalitaan lähinnä rikollisia ja kouluttamattomia, joilla on huonot mahdollisuudet sopeutua - työperäinen muutto esim. Australian tapaan olisi aivan upeaa), islaminuskosta (koska se pohjimmiltaan alistaa naista ja on jatkuvassa ristiriidassa muiden uskontojen kanssa) enkä nykyisestä adoptiotehtailusta (koska se minusta muistuttaa laillistettua ihmiskauppaa - varsinkin valkoihoisten vauvojen tarve on niin suuri, että niitä joutuu jatkuvasti biologisilta perheiltään väärin tavoin pois, esim. Ukraina, Venäjä, Kolumbia, Peru ja moni moni muu maa).
Asiasta voi argumentoida hienoilla termeilläkin, mutta lopultakin en vain henkilökohtaisesti pidä Itä-Helsingin ***perheistä enkä arvosta kovasti sitä, että ikäloput ihmiset hankkivat lapsia ulkomailta oloista, joissa lasten omat vanhemmat eivät pysty pitämään lapsiaan eli toisinsanoen käyttävät elintasokuilua härskisti hyväkseen.
Että voi kun säälittävää, nuo ei ole saaneet biologista lasta, on pitänyt adoptoida. Säälin siis. Mutta tunnen sympatiaa lasta kohtaan, että tämä on saanut hyvän elämän Suomessa.
on itämaista alkuperää. Jotenkin oletus on, ettei kukaan länsimainen nainen huoli kiinalaista miestä.:)
Muuten en ajattele mitään erityistä tai ajatellessa ajattelen lähinnä, että vanhemmat ovat varmaan onnellisia ja ovat joutuneet todistamaan "hyvyytensä" saadakseen lapsen. Usein ovat aika iäkkäitä ja olen onnellinen heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aattelen kyllä että varmaan ihan tosissaan joku ajatteleekin noin. Koska on kokemusta.
Mutta minä myös ihan oikeasti ajattelen ihmisestä, joka käyttää edes omassa mielessään noita termejä, että on aika tyhmä ja juntti tapaus. Ja suorastaan säälittävä ajatuksen köyhyydessään.
Suomeen ei muuten edes adoptoida monistakaan noista maista, mitä mainitsit. Valkoihoisia lapsia saa vain Venäjältä, ja nekin ovat leikki-ikäisiä, eivät vauvoja. Suomen viranomaiset ovat aika tarkkoja siitä, jos vähääkään epäselvyyksiä ilmenee, niin maasta ei saa Suomeen lapsia eikä yhteistyötä aloiteta.
ap
niin ei tarvitse sääliä yhtään. Minäkin ajattelen, että sain varmaan ihanamman lapsen kuin ikinä olisin muutoin saanut. Vaikka oli pitkä tie, niin lopputulos on niin rakas oma pieni neiti :-).
Adoptioon päätyneillä se lapsettomuus on jo niin käsitelty asia. Muuten ei oo mielessä ja sydämessä tilaa adoptiolapselle.
ap
Että voi kun säälittävää, nuo ei ole saaneet biologista lasta, on pitänyt adoptoida. Säälin siis. Mutta tunnen sympatiaa lasta kohtaan, että tämä on saanut hyvän elämän Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka 3-vuotiaan lapsen kanssa kulkemaan kaupassa?
kysyy toinen adoptioäiti, iäkkäämpi kuin tuo ap, mutta päiväkodissa on muitakin samanikäisiä (bio)äitejä.
Jos näen hunnutetun suomalaisnaisen ja/tai hänellä mokkakikkeliperäisen vauvan, ni mietin vaan, että on sillä tyttöparalla ollut varmaan huono lapsuus ja turvattomuuden tunne, kun on pitänyt hakea turvaa uudesta uskonnosta ja/tai lepertelevästä miehestä. Säälittää, ja toivoo samalla, ettei siirrä omia epävarmuuksiaan lapsiinsa.
Jos näen iäkkään kuivakkaan suomalaisnaisen ja selkeästi ulkomaalaisperäisen lapsen, mietin yleensä, että jaa, tuonkin täytyi lapsi ostaa, kun oli niin kiire uraansa tehdä.
Päällepäin olen tietysti hymyilevä, kohtelias jne.
Hyi häpeä. voisit vajota maan alle noitten puheides kanssa "MOKKAKIKKELI TAUSTAINEN", puhut lapsesta, tajuatko urpo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näen hunnutetun suomalaisnaisen ja/tai hänellä mokkakikkeliperäisen vauvan, ni mietin vaan, että on sillä tyttöparalla ollut varmaan huono lapsuus ja turvattomuuden tunne, kun on pitänyt hakea turvaa uudesta uskonnosta ja/tai lepertelevästä miehestä. Säälittää, ja toivoo samalla, ettei siirrä omia epävarmuuksiaan lapsiinsa.
Jos näen iäkkään kuivakkaan suomalaisnaisen ja selkeästi ulkomaalaisperäisen lapsen, mietin yleensä, että jaa, tuonkin täytyi lapsi ostaa, kun oli niin kiire uraansa tehdä.
Päällepäin olen tietysti hymyilevä, kohtelias jne.
Sääliksi käy sinua. Sosiaaliset taidot ja empatia puuttuvat täysin.
koska kärsin vuosia lapsettomuudesta ja mietimme adoptiota. Tulin kuitenkin lopulta raskaaksi.
Jos näen todella epäviehättävän ja parisataakiloisen naisen, jolla on selvästi lapsi mustan miehen kanssa, tunnen huvittuneisuutta. Sorry vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy sinua. Sosiaaliset taidot ja empatia puuttuvat täysin.
Miten sosiaaliset taitoni liittyvät siihen, mitä ajattelen?
Minulla on paljon ystäviä ja olen heidän mielestään mukava ja luotettava ja ihana ja ties mitä.
Tässä ketjussa kysyttiin juuri sitä, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat sisällään. Ja vastasin kysymykseen.
Kuten jo kirjoitin, korrekti käytös ja ajatukset ovat eri asioita. Tulen oikein hyvin toimeen ns. mokkakikkeliperheiden kanssa, he tuskin pystyvät arvaamaan sitä, mitä heistä oikeasti ajattelen.
Ja vastasin kysymykseesi.
Ihmisen ajatukset ja tunnepitoiset reaktiot ovat eri asia kuin hänen käytöksensä. Luuletko esim. etteivät sivistyneesti käyttäytyvät ihmiset inhoa tiettyjä ihmisryhmiä?
Minä en pidä maahanmuuttajista (siis sillä perusteella, kun sitä Suomeen ajetaan - tänne haalitaan lähinnä rikollisia ja kouluttamattomia, joilla on huonot mahdollisuudet sopeutua - työperäinen muutto esim. Australian tapaan olisi aivan upeaa), islaminuskosta (koska se pohjimmiltaan alistaa naista ja on jatkuvassa ristiriidassa muiden uskontojen kanssa) enkä nykyisestä adoptiotehtailusta (koska se minusta muistuttaa laillistettua ihmiskauppaa - varsinkin valkoihoisten vauvojen tarve on niin suuri, että niitä joutuu jatkuvasti biologisilta perheiltään väärin tavoin pois, esim. Ukraina, Venäjä, Kolumbia, Peru ja moni moni muu maa).
Asiasta voi argumentoida hienoilla termeilläkin, mutta lopultakin en vain henkilökohtaisesti pidä Itä-Helsingin mokkakikkeliperheistä enkä arvosta kovasti sitä, että ikäloput ihmiset hankkivat lapsia ulkomailta oloista, joissa lasten omat vanhemmat eivät pysty pitämään lapsiaan eli toisinsanoen käyttävät elintasokuilua härskisti hyväkseen.
olet tuota mieltä, sietäisi sinun hieman tutkailla omaa persoonaasi ja ajatusmaailmaasi. Todella sivistynyt ja fiksu ihminen ei edes ajattelisi tavallasi (et siis ole sivistynyt), vaan osaisi nähdä asioiden eri puolet.
Suomeen ei sitä paitsi "haalita" maahanmuuttajia, vaan täällä noudatetaan aivan oman maamme lakeja tämän osalta. Jopa me ns. perussuomalaiset olemme KAIKKI maahanmuuttajia! Eikä maahanmuutto ole Suomessa mikään uusi asia, ihmiset vain haluavat "unohtaa" tämän.
Islam taas ei alista naista, miehet ja heidän tulkintansa islamista taas tekee sen. Ei kristinusko ole sen paremmin naisia kohdellut.
Pakolaiset ovat osa todellisuutta, ja jos sitä ei hyväksy, on melkoisen yksinkertainen ja kylmä ihminen. Onhan suomalaisiakin lähtenyt pakolaisiksi maailmalle! Eikä tuo Australian esimerkki ole toimiva, sen rasistisempaa maata saa hakea... Eli todella hyvä malli Suomelle!
Valitettavasti adoptio ei aina pelaa puhtailla säännöillä, mutta pääsääntöisesti suomalainen adoptiovanhempi voi luottaa lapsensa "puhtaisiin papereihin". Eivätkä läheskään kaikki adoptiovanhemmat ole lasta adoptoineet lapsettomuuden vuoksi, vaan heillä on vielä "tilaa" lapselle.
Ja jos ne "valkoiset" vauvat ovat niin suosittuja, syy ei ole adoptiossa tai lapsissa, vaan ihmisten piilorasismista. Eikä läheskään aina kyse ei ole adoptiovanhemman halusta saada itsensä värinen vauva, vaan syynä ovat ympäristön ennakkoluulot. Ja tähän tämäkin "kunnon" suomalainen syyllistyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et edes huomaa olevasi täysin kaksinaamainen, rasistinen piru!
Rehellisyys ei kuulu selvästikään hyveisiisi, vaan käyttäydyt juuri niin, kuin kunnon suomalainen ei käyttäydy. Korrektisti käyttäytyvä, empatiaa tunteja ja hyvät sosiaaliset taidot omaava henkilö EI EDES ajattele tavallasi! Ja VARMASTI ajatuksesi heijastuvat myös käytökseesi, älä edes viitsi valehdella itsellesi.
koska kärsin vuosia lapsettomuudesta ja mietimme adoptiota. Tulin kuitenkin lopulta raskaaksi.
Jos näen todella epäviehättävän ja parisataakiloisen naisen, jolla on selvästi lapsi mustan miehen kanssa, tunnen huvittuneisuutta. Sorry vaan.
Ne kilot voivat tulla itsellesikin! Usein naisilla on valitettava taipumus lihoa iän ja raskauksien myötä.
Enkä kyllä tunne yhtäkään pari sataa kiloista naista, jolla olisi lapsi mustan miehen kanssa. En tunne yhtäkään näin painavaa naista, jos rehellinen olen. Tunnen kyllä useamman ylipainoisen suomalaisnaisen, jolla on aivan suomalainen mies. Toisaalta tunnen mallinmitoissa olevia naisia, joilla on maahanmuuttajamies.
Sinun vuoksesi tunnen lähinnä myötähäpeää... Millainen äiti olisit mahtanut olla ei-valkoihoiselle (adoptio)lapselle...
vastaan silti. Vilpittömästi ajattelen, että onpas suloinen lapsi, niin kuin kaikista muistakin! Ilmeisesti biologinen kello näin kolmikymppisenä tikittää, kun huomioin lapsia yleensäkin näin paljon :)
Onnea tulevaisuuteen, ap ja perhe!
liikutun kovasti siitä, että jollain on ollut niin paljon rakkautta annettavana, että on ottanut omakseen hylätyn lapsen :)
ulkomailta adoptoituja lapsia, joten en ajattele mitään. Eihän siinä oikeasti ole mitään ajateltavaa. Ketju kuitenkin toi mieleen vanhan haastattelun. Suomalainen taiteilijaperhe oli adoptoinut Afrikasta lapsen (ehkä ensimmäisiä tapauksia Suomessa) je kertoi ympäristön reaktioista. Kun mies oli yksin lapsen kanssa liikkeellä hän sai osakseen ihailua sosiaalisesta omastatunnosta ja rohkeudesta. Kun vaimo oli lapsen kanssa, hänelle huudettiin "neekerihuoraa". Lisäksi lapseen käytiin kiinni, tukkaa ja ihoa hypisteltiin "ystävällismielisesti".
Haastattelun täytyy olla yli 20 vuoden takaa, mutta samansuuntaisia asenteita on siis edelleen. Niin hitaasti muuttuu maailma ...
korkeintaan, että onpa söpö lapsi!
En kai mä mitään ajattele. Lapsen päiväkodissa on muutama adoptoitu lapsi, enkä ole heistä mitään sen kummempaa ajatellut. Tai no joo, olen miettinyt, että mistäköhän maasta lapsi on tullut. En tiedä onko vika minussa, mutta en osaa pitää adoptoimista sellaisena asiana, että mun pitäis siitä mitään ajatella... Toiset saa lapsia hiukan eri tavalla vaan.
Ajattelen lapsen olevan adoptoitu silloin, kun hän on selkeästi eri rotuinen kuin vanhempansa. Jos näen vain äidin tai isän lapsen kanssa, niin harvemmin mietin lapsen syntyperää, koska en voi tietää toisen vanhemman rotua.