Mikä lapsettomuudessa on kamalinta?

ja joku erehtyy sanomaan, että: "Ethän sinä voi tietää, kun sinulla ei ole omia lapsia".



Se on puukon kääntämistä haavassa.



Oman kriisini olen läpi käynyt jo aikaa sitten ja enää edes tuo ei tunnu pahalta, vaan olen täysin sinut sen asian kanssa, että minulla ei tule koskaan olemaan omia lapsia. Mutta muistan, että tuo tuntui pahalta, varsinkin ICSI:n jälkeisen keskenmenon jälkeen.

vielä mikä on ICSI?

Mikroinjektio.

Mun mielestä pahinta oli se, että kuukaudesta toiseen kiersit samaa kehää.Toivoit enemmän kuin mitään muuta, että tässä kuussa se tapahtuisi ja pelkäsit ettei se tapahtuisi. Ja sitten petyit menkkojen alkaessa niin,että tuntui kuin sydän mädäntyisi. Sitten kokosit itsesi, ja taas sama alusta.Kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Ja ympäristön kommentit, kyllä se siitä, onhan teillä aikaa, ole nyt onnellinen kun niitä lapsia ei vielä ole...ne ei kuule auttaneet yhtään. Kun ei sitä kukaan pystynyt varmuudella lupaamaan, että se piina joskus päättyisi ja lapsi olisi sylissä.

Nyt meillä on kolme IVF-lasta ja kaikki hyvin. Mutta unohtunut ei ole tuo kolme vuotta mihinkään kun yritimme ensimmäistämme. En voi edes kuvitella niiden tuskaa, jotka yrittää vielä pidempään tai ovat saaneet tuomion, ettei omia lapsia tule. Voimia heille!