perheriidan paikka. jos mies ei halua lasta kastettavan ja itse haluat, miten toimitte?
Eihän tietenkään voi kumpaakaan pakottaa periaatteistaan luopumaan, mutta itse haluaisin lapseni kastettavan ja mies nyt muka kovana sanoi, etä hän ei halua. no en kyllä haluaisi antaa periksi hevilläkään, vaikken mikään erityinen kirkonystävä olekaan. olisi kuitenkin itselle tärkeää, että lapsi kastettaisiin, ihan symbolisesti. ei me mitään nimiäisiä vietetäisi jos ei kastettaisi, joten se kaste olisi myös nimiäiset. meillä on lapsi jo ennestäänkin ja hänetkin kastettu, kummejakin on, joten olisi epäreiluakin toista kohtaan.
en tiedä mitä teemme. tuli perheriitakin jos tästä melkein.
Kommentit (77)
En ymmärrä miksi kukaan haluiaisi mitään uskonnollisia, merkityksellisiä seremonioita jos ei usko.
Uskonnon tunneilla vain hieman sivutaan muita uskontoja, alakoulun puolella tosiaan opetetaan totena kaikki Jeesuksen teot yms. Et:n puolella käsitellään aidosti eri uskontoja ja elämänkatsomuksia, ja opetellaan ajattelemaan itse.
Täällä väitetään että rippikoulu on tärkeä nuorille. Ja miksi se on niin tärkeä? No a) siksi että lähes kaikki muutkin käyvät, siinä iässä ei haluta jäädä porukan ulkopuolelle ja b) siksi että siitä saa sikana rahaa ja lahjoja, monella on ennen riparia kunnon rahankiilto silmissä ja uskosta mitään tietoakaan. Jos useammat kävisivät Prometheus-leirillä, tai eivät leirillä ollenkaan, helpottuisi tuo rippikoulun välttäminen niiltä jotka eivät sitä halua käydä. Nyt käyvät vain suvun painostamisen ja kavereiden takia, kaikki eivät uskalla erottua joukosta.
T:ateisti jota ei ole kastettu, joka ei käynyt rippikoulua, eikä vietä kirkkohäitä eikä halua kirkon hautajaisiakaan.
asia täällä mietinnässä. Mutta noissa perheissä joissa on jo ennestään lapsia jotka on/ei ole kastettu..Mielestäni tuntuisi lapsia kohtaan loogiselta ja reilulta että kaikilla olisi sitten sama tilanne. Eikö se oli aika ristiriitaista sille lapselle joka jo kirkkoon kuuluu, että toista ei halutakaan kastaa, ja taas päinvastoin, mitä toinen ajattelee siitä ettei itse kuulu kirkkoon ja toinen kuuluu? Jonkinmoisia ristiriitoja ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta luulisi lapsille tulevan. Kertoo vanhemmista jotka ei itsekään tiedä mihin uskoo, ja ainakaan itse en sellaista kuvaa lapselleni haluaisi antaa. Toki ymmärrän että asiassa on nuo monet muutkin näkökulmat mutta tuossa yksi.
Ja miksi se on niin tärkeä? No a) siksi että lähes kaikki muutkin käyvät, siinä iässä ei haluta jäädä porukan ulkopuolelle ja b) siksi että siitä saa sikana rahaa ja lahjoja, monella on ennen riparia kunnon rahankiilto silmissä ja uskosta mitään tietoakaan.
:
:
Nyt käyvät vain suvun painostamisen ja kavereiden takia, kaikki eivät uskalla erottua joukosta. T:ateisti jota ei ole kastettu, joka ei käynyt rippikoulua, eikä vietä kirkkohäitä eikä halua kirkon hautajaisiakaan.
Niinpä se, ettei aikanaan 80-luvulla käynyt riparia, vaatia aika lujaa luonnetta.
Mutta samaa luonteenlujuutta esitti siskonikin.
Ja ihan kokemuksesta sanoisin, etten kokenut mitenkään hirveän eriarvoistavana sitä, että meillä lapsuuden perheessäni oli sekä kastettuja riparin käyviä että kastamattomia riparia käymättömiä lapsia. Ja näitä oli jopa niin, että samana vuonna oli kaksi 15 v, joista toinen kävi riparin ja toinen ei.
Itseäni ei siis ole kastettu, en ole käynyt riparia, meillä ei ollut kirkkohäitä, eikä lapsiani ole kastettu
kun ensimmäinenkin lapsi on kastettu.
Miksi ihmeessä muuttaa kantansa noin nopeasti, kun kerran kummejankin on mietitty. MInusta se olisi vain tasapuolista molempia lapsia kohtaan, että molempien kohdalla on toimittu samoin.
Kuuluuko mies kirkkoon tai tämä vanhempi sisar?
Toisaalta vaikka pitäisi nimiäiset, niin voihan silloinkin ottaa ns. kummit. Ainakin minä olen siskoni lapsen "kummi", vaikka lasta ei olekaan kastettu.
olen kyllä itsekin uskontotunnilla käynyt, joten turhaan joku täällä kertoo muka ainutlaatuisen tietonsa ja kokemuksensa uskontotunneista.
olen kuullut ja kokenut uskontotunneilla puhuttavan muistakin uskonnoista, enkä ole uskonut sokeasti kaikkia mitä siellä on kerrottu, esim just näitä raamatun juttuja. voihan nistä kotonakin jutella sitten jos tuntuu, että lasta alkaa vaivaamaan joku jeesuksen ihmeteko tai yleensä jeesus, eli onko häntä ollut, vai ei jne.
näinä päivinä on uskonto menettänyt merkitystään ja juuri se symboliikka ja perinne on 80% syy, miksi kastavat lapsensa tai menevät ripille/kirkossa naimisiin jne.
otsikossa luki, että perheriidan paikka, muttei lukenut, että oli perheriita meneillään asiasta. vaan että voisi olla yksi aihe riidalle tällainen erimielisyys vanhempien välillä.
ja kuka on sanonut, että haluataan lapsi uskontotunneille ja sen takia kastetaan. hah!uskontotunnit voisi kyllä ihan hyvin lopettaakin, kun ja jos ovat juuri ja vain ev.lut-tunteja muka. koska kaikista uskonnoista tulisi koulussa saada tasavertaisesti tietoa.
tässä olikin kyse siitä, että tämä kaste tai kastamattomuus ei sinäänsä vaikuta perheen lasten eriarvoisuuteen, muuten kun symbolisesti. siis ei mitään eri tunteja tai toisen syrjimistä, kun ei tuota kirkkoa sille ensimmäisellekään tuputeta tai pakoteta / painosteta eri seremonioihin ja samoin käyvät häissä ja hautajaisissa kirkossa kumpikin, kun kutsu käy.
jos sille ei ole vanhemmilla aitoja uskonnollisia perusteita. Pelkkä tapa on hassu tekosyy.
Eikö lapsen oikeus päättää itse omasta uskostaan merkitse mitään?
tätä toista lastamme kastetaan vaikka ensimmäisen annoin kastaa. Toisen lapsen kanssa sitä jo tietää mitä haluaa eikä enää tee niinkuin sukulaistädit sanovat.
no kun lapsi ei osaa ihan vauvana itse vielä päättää, niin kuka hänen puolestan saa päättää... ateismikin on uskonto, joten päätänkö että hän on oleva ateisti, kunnes osaa itse valita.
Kastamaton voi olla vaikka agnostikko.
mitä on aidot perusteet. kuulun itse kirkkoon, mutta olen samantapainen uskova, kun muutkin tavalliset suomalaiset, eli käyn kirkossa kun kutsu käy (hautajaiset, häät, rippijuhlat) mies ei kuulu kirkkoon ja on osin vastaan kirkkoa/kristinuskoa. uskoo kuitenkin johonkin, muttei siis uskontoon. itsekin olen oikeastaan uskontoja vastaan, mutta symbolisesti olisi tärkeää itselle, että toinenkin kastettaisiin. ei ole kukaan muu sukulainen tms sanomassa mitään, vaikka päätettäisiin kuinka. tämä on vain meidän kahden välinen "riidanaihe". ja vielä aika uusikin, kun tänään tuli ilmi vasta tuo miehen kanta, ja aikaisemmin oltiin jo kummejakin mietitty. t. ap
Jos kerran et ole "kirkonystävä" niin miksi ihmeessä lapsi pitäisi kastaa?? Jos olisit oikeasti uskovainen ja uskonto ja kirkko olisivat sinulle tärkeitä, niin silloin ymmärtäisin lapsen kastamisen.
Lapset voivat sitten teineinä itse päättää, menevätkö ripille ja haluavatko olla kirkossa. Sitä ennen voitte kertoa eri uskonnoista ja elämänkatsomuksista.
Asia tuntuu olevan puolisollesi tärkeämpi kuin sinulle, joten anna periksi: pidätte nimenantojuhlan kummeineen kaikkineen.
no kun lapsi ei osaa ihan vauvana itse vielä päättää, niin kuka hänen puolestan saa päättää... ateismikin on uskonto, joten päätänkö että hän on oleva ateisti, kunnes osaa itse valita.
lapsen uskoa ei voi mitenkään vanhempi päättää (tai ainakaan tuhoamatta lapsen mielenterveyttä). Lapsi uskoo tai on uskomatta ja uskon kohdekin voi olla ihan jotain muuta kuin valtauskontojen jumala.
Eli ateismikin perustuu uskoon (uskomukseen), mutta se ei tee siitä USKONTOA. Usko on eri asia kuin uskonto.
onko se nimenantojuhla jotenkin teennäistä tms. Olisiko sitten parempi ettei ole juhlia ollenkaan. annettaisiin vain se nimi? onko kukaan ollut pitämättä mitään juhlia? vai miten ne juhlat yleensä järjestetään ja koska? nuo kastajaiset on niin helpot ja selkeät myös nimenantojuhlina.
suutuinko ja tuohduinko jotenkin turhasta sitten miehelle, kun minusta tuntui, että oli oikeutettua olla eri mieltä tuosta kaste asiasta. Tämä on ihan kiva palsta kun täältä saa perspektiiviä ja uusia näkökulmia omiin ongelmiin. saattaakin aueta tämä asia ihan niin etten itsekään kohta enää kaipaa sitä kastetta... mutta pitääkö ensimmäinenkin lapsi jotenkin "erottaa kirkosta" jos ei toista sitten kastetakkaan, kun en todellakaan halua heidän olevan eri asemassa tai tuntevan olevansa eriarvoisia missään suhteessa.. ap
"Eikö lapsen oikeus päättää itse omasta uskostaan merkitse mitään?"
Miten lapsi voi valita jos hänelle ei kerrota ja opeteta? Useimmat lapset sitäpaitsi kokee esim. iltarukoukset ym. turvallisuuden tunnetta lisäävänä. Vanhempi siirtää aina elämänkatsomustaan lapselle oli hän sitten ateisti,materialisti tai kristitty. Lasta ei voi kasvattaa tyhjiössä. Aina on jokin elämänkatsomus tai elämäntyyli,jota vanhemmat lapsilleen siirtää.
kuin kastejuhlatkaan. Ihmiset senkin juhlan tekevät.
Lisää tietoa saa vaikkapa Pro-Seremoniat ry:ltä (löytyy googlaamalla). Nimiäisjuhlaa viettäneellä lapsella voi myös olla kummit. Kummeus-käytäntö kun ei ole mikään vain kristittyjen keksintö, vaan vanhempaa perua (termi 'kummeus' kyllä on kristillinen, aiemmin on käytetty esim. 'suojelija' termiä).
Minä erottaisin ensimmäisenkin lapsen kirkosta.
onko se nimenantojuhla jotenkin teennäistä tms. Olisiko sitten parempi ettei ole juhlia ollenkaan. annettaisiin vain se nimi? onko kukaan ollut pitämättä mitään juhlia? vai miten ne juhlat yleensä järjestetään ja koska? nuo kastajaiset on niin helpot ja selkeät myös nimenantojuhlina.
suutuinko ja tuohduinko jotenkin turhasta sitten miehelle, kun minusta tuntui, että oli oikeutettua olla eri mieltä tuosta kaste asiasta. Tämä on ihan kiva palsta kun täältä saa perspektiiviä ja uusia näkökulmia omiin ongelmiin. saattaakin aueta tämä asia ihan niin etten itsekään kohta enää kaipaa sitä kastetta... mutta pitääkö ensimmäinenkin lapsi jotenkin "erottaa kirkosta" jos ei toista sitten kastetakkaan, kun en todellakaan halua heidän olevan eri asemassa tai tuntevan olevansa eriarvoisia missään suhteessa.. ap
eikä toista lasta tarvitse kirkosta erottaa, ellette halua tai lapsi itse sitä halua.
Kastamattomallekin lapselle voi pyytää ns. pakana/haltiakummeja.
Mutta juridisesti pitäisi antaa vapaus päättää itse. Eihän kukaan liitä lasta mihinkään poliittiseenkaan ryhmään.
Ja miten ihmeessä joku voi luulla, ettei kastamaton lapsi kuule koskaan mitään kristinuskosta tai muustakaan?
eri arvoisessa asemassa