Minua niin surettaa Marimman ja vauvan kohtalo..
Irc-Gallerian sivuilla oli kuva kauniista lastenhuoneesta, valmiina vauvan tuloa ajatellen. MIten noin suuren surun voi kestää?
Kommentit (39)
Minun tekisi mieli sanoa, että ehkäpä vauva olisi hengissä, jos olisi sairaalassa. Sydänääniä olisi seurattu ja huomattu, että vauvalla on jokin huonosti.
Varmasti kaiken surun keskellä on vielä syyllisyyden tunne.:´-(
Voimia kovasti perheelle pojan menetyksen johdosta.
Kun kerran lietsotte uteliaisuutta niin menkääpä nyt loppuun saakka. Tahdon kanssa nähdä ja kokea myötätuntoa.
Kävin eilen lukemassa tuon ketjun ja niin karua oli lukea äidin viestejä innostuneesta odotuksesta enkelin kosketukseen.
Itse olen ylihysteerinen ja ehdottomasti länsimaisen lääketieteen kannattaja. Meidän molemmilla lapsilla sydämen sykkeet romahtivat hälyttävän alas synnytyksen aikana, noin kuuteenkymmeneen. Kummassakin tapauksessa tuli todella kiire saada vauva ulos ja se tehtiin sitten väkisin ja imukupin avulla. Toisella oli vielä napanuora kaulan ympärillä, kuten tässäkin tapauksessa.
Luojalle kiitos molemmat lapset saivat syntyä terveinä.
Mutta tässä Marimman tapauksessa lapsi oli ollut kuolleena kohdussa ilmeisesti jo useampia päiviä. Ja mikään yliaikaisuus ei ollut kyseessä. Kuinka moni saa olla seurannassa jo ennen laskettua päivää jos mitään ongelmia ei ole ilmaantunut?
..minulle tulee kuva tuosta synnytyskertomuksesta, että äiti jotenkin toivoikin noin käyvän.. ja tiesi??
Minä olen surffannut irc-galleriassa ja tuolla cosmopolitanin keskustelupalstalla, jossa on myös kuvat vauvasta. Minusta poika näyttää suht normaalilta vastasyntyneeltä, ei ole kummallisen värinen tms. En myöskään mistään ole löytänyt perusteluja, jotka todistais vauvan olleen kuollut. Jos kätilö on kokenut, miksi hän sanoo 112:een "veltto vauva" ja antaa ambulanssimiesten pitkään elvyttää vauvaa. Tietenkin lopullinen tieto tulee vasta ruumiinavauksesta.
Säälittää ja surettaa tämä nuori pari, jonka joulun piti olla vauvan tuoksuinen... Sitä vain ihmettelen, että miksi tämä Mari tuo tapauksensa näin julkiseen levitykseen! Vai laittaako hän tarinaansa ja kuvia nettiin, jotta ne tulisivat ikään kuin ulkopuoliseksi? Vai onko koko asiasta vielä niin kova kielto päällä ja suru tulee vasta myöhemmin? Kyllä oman lapsen kuolema on koko elämän läpi seuraava tragedia....
Tässä vaiheessa syyllistäminen ei auta yhtään.
Nuori, optimistinen, luomuhenkinen äiti valmistautuu parhaansa mukaan äitiyteen ja sitten käy näin. Todella surullista, kuten aina lapsen menettäminen.
Hänelle tämä asia on tällä hetkellä koko maailma ja koko maailma hänen näkökulmasta tavallaan pyörii asian ympärillä.
..minulle tulee kuva tuosta synnytyskertomuksesta, että äiti jotenkin toivoikin noin käyvän.. ja tiesi??
Minusta taas todella hyvin pystyi kirjoittamaan ilman sitä jatkuvaa kuoleman vivahdetta.
Usein lapsensa menettäneiden synnytyskertomuksissa se traagisuus on koko ajan läsnä, mutta tuota tarinaa saa lukea vaikka kuinka pitkälle ennen kuin tajuaa, että lapsi on kuollut.
Keskustelu on lukittu, niin että sitä ei pääse nostamaan.
http://tinyurl.com/86x639
Minua ei sureta, minua lähinnä raivostuttaa tuon pienen kuolleenlapsen puolesta.
hetkellä syyllistää ja lyö lyötyä! Yrität tehdä asiasta jotenkin sairaalloisen sontaisen oloisen. Eikä ole eka kerta tällä palstalla. Sairasta, häpeä!
En minä ole ketään syyllistänyt mistään, kommentoin vain sitä, että jos lukija ei tiedä taustaa etukäteen niin kertomuksesta käy ilmi vasta aika myöhään, että lapsi on kuollut. Monet kuolleen lapsen synnyttäjät kirjoittavat sen tärkeimmän heti alkuun eli että lapsi ei jaksanut elää, meille syntyi enkelilapsi tms. mutta tää tarina etenee eri tavalla. Mutta ei se mikään rikos ole enkä minä puhunut mitään siitä että olisi sairaalloisen sontaista kirjoittaa synnytyskertomuksensa eri tavalla kuin ihmiset yleensä tekevät, se tulkinta tuli ihan omien korviesi välistä.
kun pieni lapsi on kuollut äidin vastuuttomuuden ja typeryyden takia.
kun pieni lapsi on kuollut äidin vastuuttomuuden ja typeryyden takia.
Näin voi kuitenkin tapahtua. Silloin tällöin lapsia kuolee synnytyksessä, liikenteessä, kotona.... Ikävä kyllä. Suru on suuri ja syyllistäminen ei auta yhtään enää jälkeenpäin!
Ei ole kauaa kun täällä oli ketju jossa puolet mammoista ilmoitti että hyvin voisi synnyttää kotosalla.
Kertomuksessa kerrotaan lapsen kuolemasta siinä kohdin kun äiti sai sen tietää jne.
ei se M voi syyttää muita kuin itseään. Vaikka tuskin se sitä lastaan edes suree, pääasia on että se saa itselleen huomiota