Kysymyksiä lestadiolaisuudesta

Myönnän heti alkuun, että KYLLÄ olen huono ihminen ja minulla on suhde naimisissa olevaan lestadiolaiseen mieheen. Minä olen ateisti. Miehellä on useampi lapsi ja minulla myös. Yritin joskus lopettaa suhteen, mutta mies "pommitti" niin kauan ja hartaasti, että huomaan taas olevani tässä jutussa kaulaani myöten. Oon sanonut miehelle, etten oikein usko että koskaan tullaan oikeasti olemaan yhdessä (koska tosiaan meillä kummallakin on oma perheemme), mutta tämä saa miehen pillahtamaan itkuun ja hokee ettei halua ajatella etteikö koskaan oltaisi yhdessä.

Moralisointia en kaipaa (vaikka sitä varmaan saankin) vaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

- tunnetteko ketään lestadiolaista (ei vanhoillis) joka olisi alkanut käyttää ehkäisyä vaikkei aiemmin olisi?

- tunnetteko eronneita lestadiolaisia? Ovatko avioerot TODELLA harvinaisia?

miehen joka käyttäytyy noin ei katsota enää olevan uskomassa.

Nyt kun luin tuon viestini, niin tajusin kuinka tavallaan typerä tuo ehkäisykysymys oli, koska nämä on aina niin henkkoht kysymyksiä että tuskin moni tällaisista muille juttelee. Kertokaa kuitenkin, jos jollain on tästä omakohtaisia kokemuksia.

Itseänikin (vaikken olekaan lestadiolainen) ärsyttää, kun ihmiset aina jaksaa ihmetellä tuota ehkäisyasiaa, kun puhutaan lestadiolaisuudesta. Se mietityttää minua kuitenkin, koska en välttämättä enää useampaa lasta halua, yhden enää korkeintaan.

Avioerot eivät ole älyttömän harvinaisia, mutta uusiin naimisiin ei voi mennä. Jumalan kasvojen edessä on aina naimisissa sen ensimmäisen kanssa vaikka laki sallisikin toisen liiton.

ehkäisyä ja ottaa avioeron, ei kuulu enää teidän uskon piiriin?



Ap

Nykyään on paljon lapsettomuutta muutenkin. Olet saanut vastaukset kysymyksiisi. Oletko nyt tyytyväinen?

tämä mies on JO tavallaan kieltänyt uskonsa niillä teoilla, joita on tehnyt vaikkei vielä ole eronnut jne. Me ei olla vielä varsinaisesti harrastettu seksiä, mutta muutaman kerran on ollut todella lähellä ja mies on sanonut, että vielä joskus tulee sekin tilanne vastaan. Ja minä uskon niin myös.

eikä parannusta siitä. Parannus tarkoittaa myös synnin eli sinun hylkäämistäsi.

Ap

tulee synnintunto, halu uskoa synti anteeksi, uskoa se anteeksiannetuksi ja unohtaa se, jättää synti pois. "mene äläkä enää syntiä tee"

synti on tullut miehelle rakkaammaksi kuin usko. Minua kauhistuttaisi olla toiselle uskon esteenä. Montako lasta miehelläsi on ja miksi haluat rikkoa heidän perheensä?

HALUAISIN rikkoa kenenkään perhettä. Miehellä on 4 lasta.

Ja totta on kyllä tuo, että synti=minä on varmasti tullut rakkaammaksi kuin usko, koska itsellä on tunne, että tuo mies on aika pitkälle valmis tekemään mitä vain ja uhraamaan paljon. Olen sanonut, etten halua hänen luopuvan yhtään mistään minun vuokseni enkä koskaan halua että jättäisi perheensä minun vuoksi vaan jos tilanne menee siihen sen täytyy tapahtua pelkästä omasta tahdosta. Vaikea selittää..

eli ketään ei "eroteta" uskosta, vaan jokainen tekee sen valinnan kohdallaan. Ei siis voi tietäen elää Jumalan sanan vastaisesti ja olla uskomassa. Näin ollen ei voi enää sanoa, että miehesi on uskovainen, nimellisesti hän voi olla lestadiolainen, mutta teoillaankin voi kieltää (siis ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta puhun, olin nimellisesti ollu 4v uskovainen, mutta teot olivat kaikkea muuta.. sitten erään kokemuksen myötä huomasin, miten hukassa olin ja luovuin siitä, mikä erotti minut oikeasti uskovaisista)..



hmm.. ehkäisy. Se on omantunnon kysymys. Itse tuon 4v aikana pidin huolen, ettei tarvinnu pelätä raskautta.. Se tuntui pienemmältä pahalta, siis ettei menetä kasvojaan raskauden myötä.. nykyään en voisi kuvitellakaan. Mutta siis se on jokaisen kohdallaan punnittava. Ja katsottava, voiko siihen alkaa.



Avioliitosta sanotaan Raamatussa "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako". Avioeroja silti tapahtuu ja uusia avioitumisia. Tästä jos tulee synnin tunto myöhemmin, niin toki senkin saa uskoa anteeksi. Sehän on selvä, että raadollisten ihmisten seassa puhetta riittää.. mutta jokaiselta kysytään kuitenkin vain henkilökohtaista uskoa...



Mutta siis aviorikoksestahan on kysymys jo siinäkin vaiheessa, kun pettäminen on vain henkisellä tasolla, eikä siis esim seksiä ole harrastettu...



Toivon todella, että tilanne päättyy hyvin. Ainakin tällä hetkellä kuulostaa piinaavalta. Siis että tuntus, että ku tilanne päättys edes jotenkin. Nimittäin kaikkein kuluttavinta on kaksoiselämä...

e-pillerit, kierukka jne. Jos et halua enempää lapsia niin älä ihmeessä hankkiudu raskaaksi oli miehen usko mikä hyvänsä.

itse lestaldiolainen mutta en vanhoillis-sellainen. Ehkäisyä käytämme ja suurin osa "meistä" lapsiluvun perusteella käyttää.



Mitä kerroit tuosta miehestä, niin hän ei vaikuta uskossa olevalta. Joten jos hänelle tulee ero (toivottavasti ei) ja päädytte yhteen, niin tukinpa uskon asiat teidän elämään tulee kuulumaan.

Jos miehesi pettäisi heikkouttaan, katuisi ja pyytäisi anteeksi, niin voisitko antaa anteeksi "tuosta vain" ? Käsittääkseni anteeksiantaminen on lestadiolaisille "pakollista", koska myöskin anteeksiantamattomuus voi tulla kadottavaksi synniksi..



Entä jos ei enää koskaan voisi tulla kyseisen miehen kanssa onnelliseksi, koska luottamuksen palaaminen ei ole itsestäänselvää, vaikka antaisikin anteeksi. Pitääkö siltikin jäädä avioliittoon, vaikka toinen on teoillaan avioliiton jo mitätöinyt?!



Ehkä vähän offtopic, mutta osaako joku vastata..

niinhän ainakin kirjoitti, ja niitähän suurin osa lestadiolaisista on!

ainoa raamatun mukaan hyväksyttävä syy erota. Siis jos toinen on sen tehnyt.

mutta tekoa en hyväksyisi. Asumuseron voi ottaa, mutta avioeroa en ottaisi. Nyt puhun vanhoillislestadiolaisena, en esim. pikkuesikoisena tms. Enkä todellakaan hyväksyisi pettämmistä!

ottaa? Eli uusi avioliitto petetyksi tulemisen jälkeen on mahdottomuus?



Tämä on minusta aika kovaa, että jos toinen puoliso valitsee (pettää) perheen rikkomisen, niin petetty puoliso joutuu elämään pettäjän kanssa lopun elämää tai olemaan yksin. Miksi? 16

Jos miehesi pettäisi heikkouttaan, katuisi ja pyytäisi anteeksi, niin voisitko antaa anteeksi "tuosta vain" ? Käsittääkseni anteeksiantaminen on lestadiolaisille "pakollista", koska myöskin anteeksiantamattomuus voi tulla kadottavaksi synniksi..

Entä jos ei enää koskaan voisi tulla kyseisen miehen kanssa onnelliseksi, koska luottamuksen palaaminen ei ole itsestäänselvää, vaikka antaisikin anteeksi. Pitääkö siltikin jäädä avioliittoon, vaikka toinen on teoillaan avioliiton jo mitätöinyt?!

Ehkä vähän offtopic, mutta osaako joku vastata..

Jos pettäjä katuu ja pyytää anteeksi, niin silloin synti annetaan anteeksi "upotetaan armon pohjattomaan mereen", mutta ei omin voimin vaan Jumalan antamalla voimalla. Siis Jumala vaikuttaa uskovaisessa ihmisessä sen, että hän haluaa antaa koko sydämestänsä anteeksi, vaikka inhimillinen puoli ei siihen heti pystyisikään. Petetty voi rukoilla Jumalalta voimaa antaa anteeksi ja unohtaa.

Raamatussa on kertomus miehestä, joka sai ensin itse valtavan suuren velan anteeksi (vrt. ihminen, jonka Jumala pelastaa kadotukselta antamalla kaikki synnit anteeksi), mutta sama mies ei haluakaan antaa omalle velalliselleen anteeksi, vaikka velka on paljon pienempi (vrt. ihminen, joka ei halua antaa yksittäistä syntiä anteeksi lähimmäiselleen).