Yksinäisyys itkettää
Kylläpä nyt iski yksinäinen olo, pitkästä aikaa näin voimalla että itkettää. Työkaveri kysyi tänään lähdenkö reissuun tulevalla lomallani. En tiedä, vastasin. Mielessäni tajusin että enhän mä lähde mihinkään koska mulla ei ole ketään kuka lähtisi mukaan. Ei puolisoa, perhettä, ystävää. Päivä meni töissä ja arkisissa asioissa, nyt yksinäisyyden tunne valtasi koko olon. Ei ole ketään kenen kanssa lähtisin.
Kommentit (48)
Kannattaa mennä matkalle vaikka yksin. Yksin matkailu kasvattaa henkisesti ja on hyvä tapa tavata ihmisiä.
Yksinäisyys on myös terveysriski. Tuo on aika kaksijakoinen asia. Olen mielelläni myös yksin, mutta kyllä kaipaan myös toista ihmistä, lähinnä keskusteluun ja juurikin ehkä jonnekin menokaveriksi, mutta yleensä käy niin, että jos ja kun löytää jonkun jonka kanssa kavereerata, niin hänestä muodostuu riesa, jotenkin. En tiedä, ei ole osa-aikaystäviä, yleensä vievät kaiken ajan ja olen kuitenkin pohjimmiltani introvertti nautiskelija. Yksinäisyys on kamalaa esim. jouluna, silloin se on puristavan kamalaa ja tulee jotenkin paniikkimainen olotilat.
Vierailija kirjoitti:
Täh?
Olen nyt 3 vuotta ollut ja elänyt niin, että ainoat ihmiset joille olen edes puhunut mitään on kaupan kassatyöntekijät. Ne perinteiset hei ja kiitti moi. Kotonani on viimeksi käynyt ketään kylässä kolme ja puolivuotta sitteykun sähkömies kävi vaihtamassa sulaketaulun uuteen. Älä siis vttu ulise siinä yhtään.
Ai niin koska sulla on asiat huonosti niin muilla ei voi olla. Ota se pää pois p e r s e e s t ä
Kannattaa mennä mukaan johonkin harrastusporukkaan. Sitä kautta saat laajennettua sosiaalista verkostoasi. Jonkin ajan kuluttua olet todennäköisesti löytänyt porukasta itsellesi muutaman läheisemmän ystävän, joiden kanssa voitte vietää satunnaisesti aikaa myös k.o. harrastuksen ulkopuolella. Ja ehkä jossain vaiheessa käydä lomareissuillakin.
Yksinäisyys on ongelma joka on ratkaistavissa, mutta se vaatii omaa aktiivisuutta.
Minulla on sama ongelma, mutta en uskalla alkaa tutustumaan yksittäisiin ihmisiin missään yksinäisten fb-ryhmissä.
Turvallisempaa olisi rakentaa sellainen pieni 4-6 hengen ryhmä, jotta olisi sitä seuraa mutta ei käy kenellekään liian raskaaksi olla toisen ihmisen ainoa tuki.
Joulu on just pahinta, pitäsköhän tehdä ensi jouluna itsari? Tai oikeastaan vähän ennen joulua. Loppuisi tämä ainainen v t tus.
Hormonitoiminta loppuu vanhetessa ja sitten ei ole enää mitään viettiä toisiin. Yksinäisyys on sitten mitä mukavinta. Kannattaa odottaa hyvää.
Onko serkkua, äitiä, jolle soittaa. Kummia. Onko jotain porukoita jotka kokoontuvat netissä tai muuten jonkun aiheen parissa livenä, joka kiinnostaa, on suomalaisia ja ulkomaisia. Osa taitaa maksaa ikävä kyllä. Entä messutapahtuma. Suomessa on hankala maasto vähän, kaupunkirakenne ja täällä ei kylmällä ulkona juuri ole hengailemassa ihmisiä silleen kuin ulkomailla. Paitsi osa kai saunoo tai tekee kävelyjä. Joskus voi kauppakeskuspaikoissa olla porukkaa, ne isoimmat. Jos tutkit mikä voisi kiinnostaa lyhyesti, jos työn lisäksi ei aina jaksa liikaa sosiaalista.
Löydän itseni aika ajoin sisäisestä ahdingosta ja kysyn silloin itseltäni, olisinko mieluummin onnellinen? Vastaus tähän on aina mikäpä jottei. Sitten kysyn haluanko olla onnellinen NYT vai joskus tulevaisuudessa? Vastaus tähän on aina mikäpä jottei. Onnellisuutta nyt kyllä kiitos. Sitten kysyn itseltäni mikä estää minua olemasta onnellinen juuri nyt? Vastaus on aina murehtimiseni. Voin valita lopetanko murehtimisen nyt sillä se ei ainakaan lisää onnellisuuttani. Tadaa! Olo on heti parempi kun lopetin murehtimisen ja murehtimisen aihe ja onnellisuuden saaminen jossain tulevaisuudessa ei olekaan yhtään niin ajankohtaista. Kuulostaa halvalta mind-hackilta mutta se toimii.
Vierailija kirjoitti:
Täh?
Olen nyt 3 vuotta ollut ja elänyt niin, että ainoat ihmiset joille olen edes puhunut mitään on kaupan kassatyöntekijät. Ne perinteiset hei ja kiitti moi. Kotonani on viimeksi käynyt ketään kylässä kolme ja puolivuotta sitteykun sähkömies kävi vaihtamassa sulaketaulun uuteen. Älä siis vttu ulise siinä yhtään.
Kuinka nopeasti sähkömies sai passit kun vaikutat todella epämiellyttävältä tyypiltä, ehtikö edes vaihtaa sulakkeen kun kyllästyi sinuun ?
Tänäänkin on kaunis ilta, miksi ap on valinnut yksin kotona nyhjäämisen ja palstalla valittelun sen sijaan että olisi mennyt johonkin tapahtumaan? Tällä menolla yksinäisyys tulee jatkumaan. Jonkun tämä piti sanoa, faktaa kun on.
Näin introverttina pienten piirien tyyppinä voin samaistua tuohon yksinäisyyden kokemukseen. Kaipaan päivittäin seuraa mutta sitten haluan omaa aikaa. Onneksi on yhteisöjä olemassa mutta ujous on siellä esteenä ollut tutustumiselle.
Kumppanin kun saisi kainaloon niin olisi hyvä 💕
Vierailija kirjoitti:
Täh?
Olen nyt 3 vuotta ollut ja elänyt niin, että ainoat ihmiset joille olen edes puhunut mitään on kaupan kassatyöntekijät. Ne perinteiset hei ja kiitti moi. Kotonani on viimeksi käynyt ketään kylässä kolme ja puolivuotta sitteykun sähkömies kävi vaihtamassa sulaketaulun uuteen. Älä siis vttu ulise siinä yhtään.
Voi harmi. Suomi on yksinäisten maa. Onko tälle mitään tehtävissä. Tuntuu, että yksinäisiä on aina vaan enemmän.
Kuka idiootti on kesälomalla syyskuussa? Se on syksyloma eikä kesäloma.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä matkalle vaikka yksin. Yksin matkailu kasvattaa henkisesti ja on hyvä tapa tavata ihmisiä.
Ymmärrän hyvin, ettei ap halua lähteä yksin matkalle. Minä olen tehnyt Suomessa matkoja yksin, mutta ulkomailla on mukava kun on matkaseuraa, parempi niin jo turvallisuuden vuoksi. En ole myöskään rutinoitunut matkustelija, joten osa matkan virkistävyydestä valuisi huolehtimiseen. Jotkut tykkäävät matkustaa yksin, toiset eivät. Kannattaa tehdä niin kuin itselle on hyväksi.
Lähde ihmeessä reissuun. Ulkomailla ihmiset juttelee tuntemattomillekin toisin kuin täällä.
Olen seurannut sinua irl, vaikutat oudolle muijalle ja vielä pa.
Tiedän tunteen.😌