Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te joille sterilisaatio on tehty

Vierailija
28.06.2009 |

Olisin kysynyt tunsitteko epäröintiä ennen toimenpidettä, vaikka päätös oli varmasti harkittu joka suunnalta. Oletteko katuneet jälkikäteen.



Itse olen jo melkein nelikymppinen ja lapsia on kaksi kappaletta. Ensimmäinen on nuoruuden liitosta ja toinen tästä uudesta. Myös miehelläni on lapsia entuudestaan. Jo tämä seikka yhdistettynä ikääni ja siihen, etten haluaisi olla ihan ikäloppu puoltaisivat sterilisaatiota. Tämän ohella mies ei enää lapsia halua ja tämä on ehdoton päätös. Enkä minäkään olem miehestä eroamassa, enkä todellakaan haluaisi tilannetta, jossa lapsia olisi kolmen miehen kanssa. Siksi toisekseen aika kiirettä saisi pitää huomioiden tämä ikäni ;)



Päätös on siis tehty, mutta silti mietityttää. Nyt pohdin sitä, että pitäisikö perua toimenpide, vaikka kaikki järkisyyt (tunnesyytkin) puoltavat tätä päätöstä vai onko tietty haikeus ennen näin isoa toimenpidettä (henkisesti isoa siis) ihan normaalia.



Löytyykö kohtalotovereita?

Kommentit (57)

Vierailija
21/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se on niin että miehen luonto sekä suuri halu pitää mahdollista takaporttia on se kovin esto/este ettei voisi mennä toimenpiteeseen. Riippumatta perusteluista... (itsekin sitä pohdin) kuitenkin halusin säästää vaimoani vaikeammalta toipumiselta.

Vierailija
22/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toimenpide kesti varmaan jotain 20min ja toipuminen muutaman päivän, työkuntoinen on seuraavana aamuna. verenluovutusta vastaava sanoisin (en tosin sitä ole kokeillut) jälkitarkastus ja sitten taas tositoimiin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kannattaa laittaa mies operaatioon, jos on kerran itse niin ehdoton lapsimäärässään. :D



Ja 18. Mukava kuulla kommenttia. Tuttavapiirissä muutama mies, jotka harkitsevat vasektomiaa, mutta heitä jännittää juuri tuo halujen vähenemisen pelko ja varmaankin tuo varmistelu, että jos sattukin niin, että pitää vielä lisääntyä... Tuosta eivät kyllä ääneen puhu, mutta... :D



-13

Vierailija
24/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kolme lasta ja lukumäärä on sopiva. Mies sanoi, että hänen kannattaa mennä vasektomiaan, koska se on niin paljon pienempi homma miehelle. (Ruokatunnilla hoidettavissa).



Kertaakaan en ole katunut päätöstämme. Ehkä tämä soposi ap:llekin, jos häntä mietityttää, mutta mies on asiasta varma.

Vierailija
25/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tota... voin sanoa kyllä, ettei todellakaan halut kadonneet vaan kyllä joka päivä mielessä ja kovasti. eikä mitään eroa huomaa :) "eritteissä" ennen ja jälkeen eli ihan normaalilta näyttää ja määrä myös entisellään. Siis ei ns. itsetuntoon vaikuttavaa muutosta ole jolla voisi perustella. Ulkopuolinen ei kykenisi sanomaan että minulle on toimenpide tehty harrastetun seksin jälkeen ainakaan laukeamisen perusteella ja jne :D

Vierailija
26/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

95% tai yli miehistä haluaa varmistaa takaportin tulevaisuuden lisääntymiselle jos ei toimenpiteeseen suostu. Ei muuta järkevää todellista estettä kylläkään ole. Olen asiasta aivan varma.



#18

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

#18 päätöstä ja varmasti hänen vaimonsakin arvostaa. Voisin vaikka väittää, että vaimonkin halut ovat lisääntyneet?! Ystäväperheellä mies kävi vasektomiassa ja mies on hyvin tyytyväinen, kun vaimolla ei ole hormonien aiheuttamia tunnemyllerryksiä ja muita sivuoireita jotka vaikuttivat mm.haluihin. Heidän seksielämänsä kukoistaa! Meillä mies taas koki vasektomian olevan kova kolaus miehisyydelle. Kyllä naisellakin on oma "koulunsa" naiseutensa kanssa synnytysten ja äitiyden myötä.

Vierailija
28/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin sitä aina tosiaan yrittää kiermurrella ja tarjota joitan muuta selitystä kuten toi miehisyyden lasku :)



Mutta kyllä se on niin, että kastraatio voisi olla se joka miehisyyttä alentaisi ja aiheuttaisi sohvaperuna vaikutusta. Mutta vaikka vasektomia on tehty niin iloisesti aamuisin edelleen vaimoa "lipputanko" tervehtii ja välitön valmius tositoimiin on olemassa.



En toisin kulje missään "minulle on tehty toimenpide" paita päällä ja tuo sitä esille kun se ei kerran muille mitenkään tule paljastumaan niin ei siitä myöskään oma miehinen itsetunto kärsi. Kehtaisin kyllä senkin myöntää jos kysyttäisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kesto puolisen tuntia.

Vierailija
30/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin paikallispuudutuksella myös ja 4 kaunista hoitajaa hääri ympärillä eikä tuo naislääkärikään niin iäkäs ollut... posti samassa ikävän luomen samalla kertaa siinä sivussa :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Essuresta nyt 2 v aikaa ja ikää tänä päivänä 37 v. 2 lasta.



Mulle olisi ollut ihan katastrofi, jos olisin saanut vielä yhdenkin lapsen lisää.

Vierailija
32/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten essure vaikutti kuukautisiisi?

Minulla siis yhä kierukka paikoillaan ja mielenkiinnolla odotan, miten jälkitarkastuksen jälkeen kuukautiset muuttuu. Minä en muuten saanut paikallispuudutusta essuressa. Olisi kyllä ollut tarpeen. Mieslääkärin mielestä oli turha. Olin asiasta sopinut hoitajien kanssa ja oletin sen saavani, mutta tämä taitava, mutta "kylmä" mies vain survoi implantit paikoilleen. Onneksi oli nopeasti ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselleni tehtiin 3 lapsen jälkeen 36 vuotiaana suunnitellun sektion yhteydessä. Itse en ole katunut. Miehelle se on kuitenkin paljon helpompi toimenpide ja sen saa purettua.

Vierailija
34/57 |
24.07.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todella hyvä päätös! Lapsiluku täynnä (kaksi) ja mulle ei sovi mitkään pillerit. Halpa ja helppo, suosittelen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/57 |
12.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastaus tulee vähän myöhässä, mut kerron silti. Mulle tehtiin sterilisaatio 4 vuotta sitten. Meillä 2 lasta ja itse olin operaation aikaan 30. en ole jälkeenpäin katunut, ollut helpottunut vain, koska en jaksaisi enää pieniä lapsia hoitaa. Mutta ennen toimenpidettä vaikka olikin tarkkaan harkittu kaikilta kanteilta, tunsin haikeutta, tein tavallaan surutyötä siitä että meidän vauva-elämä on loppumassa. Mutta se meni sit ohi. Mutta jos sinulla kovasti pyörii ajatus että onkohan tämä oikea ratkaisu, niin mieti vielä. Se pitää kuitenkin ajatella, että se on LOPULLINEN ratkaisu. Tsemppiä.

Vierailija
36/57 |
04.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ketjun ap nimittäin löysi tämän melkein vuosi sitten aloitetun ketjun nyt uudestaan...



Itse hain tosiaan viime kesänä lähetteen sterilisaatiota varten ja meninkin peräti Kättärille asti. Kättärillä mulle sitten asennettiin hormonikierukka. Toisin sanoen pupu taisi mennä pöksyyn mulla. Edelleenkin päätös siitä ettei lapsia enää meille tule on varma, mutta sterilisaation lopullisuus tuntui sittenkin liian lopulliselta.



Kierukka on sopinut mulle (vastoin ennakkokäsitystäni) erittäin hyvin, enkä oikeastaan edes muista sen olemassaoloa.



Ap

Vierailija
37/57 |
04.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikää kohta 37v ja lapsia kolme. lapsiluku on 99% täynnä, nyt ajattelen etten enää neljättä jaksa ja halua. tämä perhekokoonpano tuntuu hyvältä ja nautin siitä että elämä alkaa jo helpottamaan (kuopus 5v). saan jo hiukan omaa aikaa, mieli tekisi lähteä opiskelemaan työn ohella ja uusia harrastuksiakin olisi ihana aloittaa.



toisaalta jossain takaraivossa on kuitenkin ajatus että lapsentekomahdollisuus täytyy säilyttää siltä varalta että vanhoilla päivillä iskee kauhea vauvakuume... onhan tässä vielä ehkä nelisen vuotta lapsentekoaikaa jäljellä, kovin paljon yli 40v en uskaltaisi enää lasta tehdä.



ekan hormonikierukan kanssa oli kipuongelmaa mutta tämä nykyinen on sopinut tosi hyvin. nyt menkkoja ei ole ollenkaan, runsaiden vuotojen lisäksi pelkään alavatsakipuja joita kuulemma toisille tulee sterilisaation jälkeen. toisaalta kyllä houkuttaisi sterilisaation helppous, ei se kierukan vaihtokaan mikään kiva juttu ole... mutta tällä hetkellä tuntuu että taidan mennä hormonikierukan kanssa ainakin toistaiseksi



meillä mies ei suostu sterilisaatioon, menee ihan kalpeaksi pelkästä puhumisestakin joten en halua pakottaa häntä tekemään sitä.

Vierailija
38/57 |
04.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

laitetaan munajohtimiin implantit, joiden ympärille elimistö kasvattaa kudosta ja tukkii johtimet. Asennus tehdään poliklinikalla ja kestää n.15minuuttia. Minä pyysin rauhoittavaa ja lisäksi sain kipulääkettä. Jälkeenpäin ajatellen kirpaisi pienen hetken niin kamalasti, että olisi pitänyt vaatia kipulääkettä suonensisäisesti. Toimenpiteen jälkeen oli kovat kivut kunnes sain voimakkaan kiupulääkkeen ja sen jälkeen ei ole ollut mitään tuntemuksia. Suurimmalla osalla essuren jälkeen kuukautiset vänenevät. Itse en vielä tiedä, koska kierukka yhä paikalla. Johtimien tukkeutuminen kestää n.3kk ja ehkäisyteho voimassa vasta sitten. On operaationa huomattavasti normaalia sterilointi helpompi, eikä ole nukutusriskejä ym.


ei tuntunut missään vaiheessa kipua,mutta tuntui,että jotain tapahtuu.En ottanut rauhoittavaa.Tosi näppärä toimempide.Menkat on pari ekaa päivää aikamoista lorotusta.

Vierailija
39/57 |
04.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisin halunnut sen jo 10 vuotta aikaisemmin, mutta eivät suostuneet tekemään. En ole katunut, enkä tehnyt surutyötä sen vuoksi, koska olen sitä aina halunnut.

Vierailija
40/57 |
23.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

surutyötä siitä että lapset ovat nyt tässä. Olen oikeastaan huojentunut kun ensi viikolla asennetaan essure implantit.



Meillä oli suunnitelmissa neljäs lapsi, mutta elämä on mennyt arvaamattomia teitä, itse sairastuin hengenvakavasti, ja kun sieltä teholta selvisin normaaliin elämään niin päätin että tätä kehoa ei enää raskaudella rasiteta. Olen 36-vuotias nyt.



Mieheni on valmis vasektomiaan, mutta mielestäni on oikein että minä, joka en muutenkaan voi terveydellisistä syistä saada lapsia, menen sterilisaatioon. Mitä jos sairastun ja oikeasti menehdyn? Tai kuolen auto-onnettomuudessa..? Mieheni löytää itseään nuoremman naisen (elämänsä naisen minun jälkeeni), joka meinaa, että sun lapset ovat ihania, mutta haluaisin yhden oman? Tämän perustelun saattelemana minä lähdin "hankkimaan" sterilisaatiota.



Odotan innolla kolmen kuukauden varoajan umpeutumista ja hormonivapaata seksiä, jesh!