Te joille sterilisaatio on tehty

Mä olin 25 kun mun miehelle tehtiin se. Paras ratkaisu ikinä, lapsiluku täysi ja tiedetään se. Minä ja mieheni emme halua enempää lapsia, jos vaikka erokin tai kuolemantapaus tulisi, Toisaalta meillä on molemmilla periytyvä krooninen sairaus, jonka 25 % lapsistamme "saa". Ja jos kaikki meidän lapset kuolisi, emme haluaisi aloittaa kaikkea alusta. Ne olisivat meidän korvaamatomat lapsemme.

Minulle oli selvä, koska olin 40 vee ja 5 lasta.

olin silloin 36. Puhuimme asian läpi miehen kanssa raskauden aikana jo.

Odotin suurempaa tunnemyrskyä, katumusta, epävarmuutta, mutta ainoa mitä muistan on tietty haikeus ja alakulo, joka meni ajan kanssa ohi. En yrittänyt tapella sitä vastaan millään lailla, vaan olin ihan rauhassa alakuloinen. En ole katunut, tämä ratkaisu sopii meille hyvin.

Mulle kävis elämäntilanteen mukaan myös sterilisaatio hyvin mutta on nyt hormonikierukka.



Siitä taas on ollut apua rankkoihin vuotoihin mutta sivuvaikutuksena kipeä laskimotukos pohkeessa ym joten voisin harkita muutakin vaihtoehtoa...

kun synnytin neljännen lapsemme 36v. Päätös oli ihan selvä, enkä ole sitä sen jälkeen miettinyt. Mä halusin pisteen lastenteolle, ettei vahingossakaan missään vaiheessa ehkäisy petä tai tule edes mietittyä lisää lapsia.



Sinun pitää kuitenkin olla satavarma tai muuten kannattaa jatkaa ehkäisylinjalla vielä muutama vuosi.

kolmannen jälkeen. Ei ole koskaan kaduttanut tosissaan, ehkä eron jälkeen iski sellainen pieni vitutus, kun ex lisääntyi tahollaan.



Ainoa miinus koko hommassa on ollut se, että ennen ihan normaalit menkat muuttuivat runsaanpuoleisiksi. Kolme päivää voisi istua ämpärin päällä.

mulla on laskimotukoksia ollut 5 kpl ja lapsia on nyt 3, raskaudet vaikeita ja aina synnytyksen jälkeen tukos jalassa... hormoonikierukkaa kokeilin lääkärin luvalla ja se ei sopinut ollenkaan. Itse perkele asui meillä sen aikaa, joten päädyin essure-sterilisaatioon.

En ole katunut sekunttiakaan, toimenpide helppo ja suht kivuton. Ja mikä parasta minun ei tarvinnut käyttää verenohennuslääkkeitä ns. operaation jälkeen, koska siinä ei nukuteta tai leikata.



Menkat ovat säännöllistyneet, kivut ja pms oireet suht samat ku ennen, mutta vuotopäivät vähentyneet. Ihan jees juttu.NIin ja ikää mulla sterilisaation tehdessä oli 36.

tehtiin sterillisaatio sektion yhteydessä, en ole katunut yhtään muuta kuin kerran kk! KUUKAUTISET OVAT YHTÄ HELVETTIÄ, suoraa vuotoa kun nousee ylös siinä menee tampoonit ja siteet kahdessa tunnissa!!!!! Muuten helppo ja varma.

vaikka kaikki hermopäätteetkin olivat sitä mieltä, että ei missään nimessä halua enää lisääntyä.



Vauvat ovat niin ihania, mutta kasvavat isommiksi. :D



Eli itse tiedostin tuon pointin, että haikeus sitä vauva-aikaa kohtaan oli ja on olemassa, mutta silti tietää, ettei lapsia lisää halua.



Mulla on kolme synnytystä takana ja kysyin vielä toimenpideaamuna mieheltä, että pitäisköhän perua. Mies ei koskaan toimenpiteeseen pakottanut. Päinvastoin puntaroi kanssani kaikki jos-vaihtoehdot ja tultiin molemmat siihen tulokseen, että ei muuta kuin toimenpiteeseen, niin saa asian pois päiväjärjestyksestä.



Keskustelin asiasta myös sh:n kanssa ja hän myönsi, että aika moni tilittää vielä tuntojaan hoitajalle, vaikka on varma päätöksestään. Eli eiköhän tuo "hannailu" ja jahkailu kuulu aika lailla asiaan. Eri juttu, jos saa valtavan ahdistuksen aikaiseksi sterilisaatiota miettiessä. Silloin en sitä olisi itsekään tehnyt.



Nyt minulla sitten reilu kk toimenpiteestä. Kuukautisia ei ole ollut, mutta kyllä kai ne sieltä joskus putkahtavat, kun olen "vasta" päälle kolmekymppinen.



Juu ja koska aloituksesta kohta kk, kysynkin, että mikäs ap:lla tilanne? Vieläkö mietityttää?

Paljon helpompaa miehelle. Tasa-arvoa tähänkin vähän!

Hiukan hirvitti, mutta en ole katunut, en kertaaaan. Ja kuuautiset ehkä runsaammat nyt, ei kuitenkaan häiritsevästi.



Mulla oli kohtu kolmen sektion jälkeen huonossa kunnossa, siksi päätös oli järkevä.

Ikää 30v. ja viides lapsi tulossa. Lapsia emme enempää aio hankkia. Silti täytynee antaa vielä ajan kulua ja päätöksen kypsyä. En ole koskaan käyttänyt ehkäisynä muuta kuin kondomia, joten vierastan esim. kaikkea hormonaalista ehkäisyä, koska tiedän, etteivät ne ihan vaarattomia koskaan ole ihmiselimistölle. Siksikin sterilisaatio tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta.



Näin meillä.

sterilisaatio muutama kk sitten. Jälkitarkastus vielä tekemättä, joten hormonikierukka yhä paikoillaan eli kuukautisten muutosta en vielä tiedä. Useinhan ennen sterilisaatiota on ollut pillerit tai kierukka, joten on vaikea verrata kuukautisia "normaaliin tilaan" ennen sterilisaatiota. Vaikka yli 3v valmistelin päätöstä ja olin koko ajan varma, että se on oikea ratkaisu, niin viikkoa ennen iski paniikki ja muutaman kerran operaation jälkeenkin. Meillä toimenpide tehtiin minulle, koska minun lapseni on nyt tehty ja mikään muu ehkäisymuoto ei sovi. Toisaalta olisin toivonut mieheni menevän steriloitavaksi, koska lääkärit suosittelevat mieluummin miehelle ja mielestäni minun kroppani on riittävästi "kärsinyt" kolme lasta synnytettyä, kierukoiden asennukset ym ym. Mieheni ei ollut valmis, mikä ärsyttää siinä mielessä, että olenhan minäkin joutunut yhteisen seksin vuoksi joutunut mm.kärsimään ehkäisyn aiheuttamista ongelmista, raskaudet ovat muuttaneet kroppaani, joudun sitten vain hyväksymään sterilisaation aiheuttamat muutokset mm.kuukautisissa, jos runsastuvat. Ärsyttää siis, että mies haluaa seksiä, mutta ei ole valmis "uhrauksiin" sen takia. No, toisaalta jos meille tulisi ero, joutuisin silloinkin miettimään ehkäisyä, joten onpahan asia hoidettu.

Enkä missänn nimessä halua sitä vaihtoehtoa, että uuden kumppanin kanssa olis minun lapset, sinun lapset ja yhteiset lapset. Jos lapseni menehtyisivät en varmasti uskaltaisi tehdä lapsia lisää ja ottaa riskiä, että menettäisin nämäkin. Kroppani kärsi sen verran pahasti viimeisessä synnytyksessä, etten halua enää synnyttää. Ikä tuo omat riskinsä ym



Tsemppiä ajatuksiisi, ihan hyvä todella miettiä kaikki vaihtoehdot läpi. Minulle sanottiin, että on ehdottomasti pohdittava kaikki "jos-vaihtoehdot" hyvin tarkkaan. Vaikka sterilisaation jälkeen on mahdollista tehdä keinohedelmöitys, niin se ei aina onnistu. Lääkärini sanoi, että lapsettomat sterilisoidut katuvat harvemmin kuin ne joilla jo on lapsia.



Oletko menossa perinteiseen sterilointiin vai essureen?

Meillä asia neuvoteltiin näin kun toimenpide on niin paljon helpompi miehelle niin se tehtiin minulle. Viikon parin asiaa kypsyttelin.



En ole katunut lapsia 3 ja ikää 35v kun toimenpide tehtiin. Pari pientä tilannetta jossa olen tehtyä päätöstä miettinyt mutta en varsinaisesti katunut. Halut ja muu toiminta ei ole heikentynyt oikeastaan päinvastoin.

tietysti mies miettii entä jos elämä jatkuu jonkin toisen kanssa en halua sitä tehtävän itselleni. (vaikka ei sitä kertoisikaan näin, itsekin mietin aikoinaan) Nykyään tosin lähes kaikki on peruttavissa. Miehellä sekin helpompaa.

miehen spermaahan voi pakastaa..

Ikää 32 v., lapsia 3, lapsiluku etenkin miehen mielestä täynnä ;).

Mikä tuo essure oikein on? Täytynee googlata.



En halua hormonaalista ehkäisyä, kierukkaan en ehkä muutenkaan luottaisi, koska olen erittäin helposti raskautuvaa sorttia näemmä (4 raskautta saanut alkunsa kertalaakista, yksi km), kondomit ovat pidemmän päälle hankalia.



Lapsiluku tosiaan tuntuu olevan täynnä. Hieman on, nyt kuopuksen täytettyä vuoden, tullut joskus mieleen "mitä jos joskus vielä", mutta pistän hormonien piikkiin, koska nyt en halua neljättä putkeen. Haluan opiskella ja olla töissäkin välillä, nyt kuitenkin vielä vuoden pari kotona pienimmän kanssa. Sitten alankin olla jo sen ikäinen ja lapset sen ikäisiä, etten varmaan jaksaisikaan alkaa alusta.



Olen kärsinyt raskaus- ja vauva-aikoina masennuksesta, joten senkään takia en halua enää raskautua, vaikka vauvat ja lapset ihania ovatkin.



Pitäisi varmaan enemmän alkaa keskustelemaan miehen kanssa aiheesta. Itse lähinnä mielessäni kypsytellyt asiaa. Aiemmin olin sitä mieltä, etten ehdottomasti haluaisi sterilisaatiota, mutta nyt se alkaa tuntumaan ihan fiksulta vaihtoehdolta. Toisaalta minulla on suht runsaat menkat, joten jos sterilisaatio aiheuttaa kovastikin runsastumista, niin sitten en kyllä..

Muutenkin toimenpide on pienempi miehille, joten voisi tosissaan miettiä miehen sterilisaatiota, hänhän se meistä on vielä se ehdottomampi, ettei koskaan enää..



Jos eroaisimme, katuisinko sitä, ettei minulla mahdollisen uuden rakkauden kanssa voisi olla mahdollisuutta yhteiseen lapseen? Toisaalta ikä alkaa painaa ja kotona olen ollut niin monta vuotta jo, että tuntuu tämä lapsenteko olevan minun osalta tässä.

Vaikeita asioita, kiva lukea muiden samassa tilanteessa olevien pohdintoja aiheesta!

Kyllä olen mies, ... toimenpide helpompi miehelle eli tehtiin minulle.

Meillä toimenpide tehtiin minulle, koska minun lapseni on nyt tehty ja mikään muu ehkäisymuoto ei sovi. Toisaalta olisin toivonut mieheni menevän steriloitavaksi, koska lääkärit suosittelevat mieluummin miehelle ja mielestäni minun kroppani on riittävästi "kärsinyt" kolme lasta synnytettyä, kierukoiden asennukset ym ym. Mieheni ei ollut valmis, mikä ärsyttää siinä mielessä, että olenhan minäkin joutunut yhteisen seksin vuoksi joutunut mm.kärsimään ehkäisyn aiheuttamista ongelmista, raskaudet ovat muuttaneet kroppaani, joudun sitten vain hyväksymään sterilisaation aiheuttamat muutokset mm.kuukautisissa, jos runsastuvat. Ärsyttää siis, että mies haluaa seksiä, mutta ei ole valmis "uhrauksiin" sen takia. No, toisaalta jos meille tulisi ero, joutuisin silloinkin miettimään ehkäisyä, joten onpahan asia hoidettu.

Kun miehen kanssa tosissaan alettiin puhua steriloinnista, niin mies oli niin raasu, ettei uskaltanut kuvitellakaan vasektomiaa. Kirjoitus on kuin suoraan ajatuksistani.

Toisaalta sterilisaationi jälkeen seksihalut tuntuvat miehellä kasvaneet ja mielikuvitustakin tuntuu tulleen mukaan kuvioihin, joten enpä valita. Jos meille tulee joskus ero, siinäpähän miettivät mahdollisen uuden kumppanin kanssa mitäs tekevät. Minun ei enää tarvitse. :D

Ja kummasti osaan nauttia eri tavalla pirpanoistani nyt, kun tiedän, että tämä on se meidän pesue lopullisessa koossa.

-13

laitetaan munajohtimiin implantit, joiden ympärille elimistö kasvattaa kudosta ja tukkii johtimet. Asennus tehdään poliklinikalla ja kestää n.15minuuttia. Minä pyysin rauhoittavaa ja lisäksi sain kipulääkettä. Jälkeenpäin ajatellen kirpaisi pienen hetken niin kamalasti, että olisi pitänyt vaatia kipulääkettä suonensisäisesti. Toimenpiteen jälkeen oli kovat kivut kunnes sain voimakkaan kiupulääkkeen ja sen jälkeen ei ole ollut mitään tuntemuksia. Suurimmalla osalla essuren jälkeen kuukautiset vänenevät. Itse en vielä tiedä, koska kierukka yhä paikalla. Johtimien tukkeutuminen kestää n.3kk ja ehkäisyteho voimassa vasta sitten. On operaationa huomattavasti normaalia sterilointi helpompi, eikä ole nukutusriskejä ym.