Jumala on. Älä murehdi. Iloitse elämästä. kampanja tulee

Lapsillekin olisi kauheata sanoa, että kun joku kuolee, niin madot syövät hänet, eikä hänestä jää mitään jäljelle. Hän häviää olemasta.

Ainakaan minä en tahtoisi kuolla niin, että lakkaan olemasta, tietoisuuteni katoaa, eikä minuuttani/sieluani/henkeäni enää ole. Mitä on kuoleman jälkeen, sitä emme tiedä, mutta toivon ja uskon, että kuoleman jälkeen on kuitenkin jotakin.

Minä ainakin pelkään kuolemaa. Eikö ateisti pelkää?

Elämä loppuu that's it.

Minä ainakin pelkään kuolemaa. Eikö ateisti pelkää?

En ole ateisti, mutta minusta on lohduttavaa tietää, että elämä loppuu kuolemaan, eikä tarvitse jännittää pääseekö taivaaseen vai ei.

johtaa tietynlainen defenssi, puolustusreaktio, nimenomaan kuoleman ja tuomion kysymysten edessä. Mennään sellaiseen ääripäähän, että kielletään ehdottomasti Jumala (tai jumalat). Ahdistava asia suljetaan pois, ja näin saadaan rauha. Sen vuoksi ateistit ovat aika usein täällä aika kireitä ja aggressiivisia. Poikkeuksena tässä ketjussa tuo joka toivotti vastakampanjan tervetulleeksi, en muista numeroa.

Minusta on yhdentekevää, että mitä kuoleman jälkeen on, kunhan vain jotain olisi! En usko taivaaseen/helvettiin, mutta jotain kuoleman jälkeen täytyy olla. En halua hävitä olemasta.

Minusta ei ole ollenkaan lohduttavaa ajatella, että elämä loppuu, että minä, ajatukseni, minuuteni katoaa. Etten enää ole olemassa. Se on hirvittävän pelottavaa, ja toivon ja uskon, että näin ei käy.

Ateisti ei taida oikeasti koskaan ajatella tätä. Että sitten kun viimeinen henkäys tulee, niin sitten häntä ei enää ole. Niinkö?

Minä ainakin pelkään kuolemaa. Eikö ateisti pelkää?

En ole ateisti, mutta minusta on lohduttavaa tietää, että elämä loppuu kuolemaan, eikä tarvitse jännittää pääseekö taivaaseen vai ei.

johtaa tietynlainen defenssi, puolustusreaktio, nimenomaan kuoleman ja tuomion kysymysten edessä. Mennään sellaiseen ääripäähän, että kielletään ehdottomasti Jumala (tai jumalat). Ahdistava asia suljetaan pois, ja näin saadaan rauha. Sen vuoksi ateistit ovat aika usein täällä aika kireitä ja aggressiivisia. Poikkeuksena tässä ketjussa tuo joka toivotti vastakampanjan tervetulleeksi, en muista numeroa.

mun mielestä taas uskonnot on puolustusreaktio. Eikös niillä mm. yritetä tehdä kuolemasta jotenkin vähemmän pelottava ja ehkä jopa ajatellaan että elämän kärsimykset palkitaan sitten kuoleman jälkeen?

että ateismi on yritys asettua inhimillisyyden yläpuolelle. Ikäänkuin siten voitettaisiin kuolevaisuuden tuoma ahdistus. Ei voi mitään, mulle kristinuskon tarjoama selitys on paras mahdollinen. Ei tartte stressata, ei pelätä elämää eikä kuolemaa.

Usko tuo rauhaa ja lohtua. Mutta jos ei ole uskoa, niin sitten ei ole kuin pelkoa ja ahdistusta tulevasta, väistämättömästä, lopullisesta kuolemasta.

mun mielestä taas uskonnot on puolustusreaktio. Eikös niillä mm. yritetä tehdä kuolemasta jotenkin vähemmän pelottava ja ehkä jopa ajatellaan että elämän kärsimykset palkitaan sitten kuoleman jälkeen?

Minusta ei ole ollenkaan lohduttavaa ajatella, että elämä loppuu, että minä, ajatukseni, minuuteni katoaa. Etten enää ole olemassa. Se on hirvittävän pelottavaa, ja toivon ja uskon, että näin ei käy.

MINUA ei ole kun kuolen. MINÄ en ole olemassa. Onko kaikki uskovaiset noin itsekkäitä? Mikä tekee SINUSTA niin arvokkaan ja tärkeän, että sinun pitäisi saada jatkaa olemista ja ajattelemistasi kuoleman jälkeen?

. Ei voi mitään, mulle kristinuskon tarjoama selitys on paras mahdollinen. Ei tartte stressata, ei pelätä elämää eikä kuolemaa.

Niinpä, uskovaisen elämä voikin olla helpompaa, kun kaikki on valmiiksi selitetty ja asiat korkeamman voiman hallussa. Harmi, että olen uskonnoton...

Uskonnoton on muuten eri asia kuin ateisti.

Usko tuo rauhaa ja lohtua. Mutta jos ei ole uskoa, niin sitten ei ole kuin pelkoa ja ahdistusta tulevasta, väistämättömästä, lopullisesta kuolemasta.

Vaikken olekaan uskovainen, niin miksi mun pitäisi murehtia ja ahdistua etukäteen (omasta) kuolemasta?

Miksi elämme täällä ajatuksien, tunteiden ja tietoisuuden kanssa? Miksi olemme olemassa?

Olisi parempi, että ihmisiä ei olisi lainkaan. Se olisi varmasti parempi muille eläimille, kasveille, ja myös ihmisille. Miksi siis ihminen on kehittynyt tällaiseksi tietoiseksi olennoksi?

MINUA ei ole kun kuolen. MINÄ en ole olemassa. Onko kaikki uskovaiset noin itsekkäitä? Mikä tekee SINUSTA niin arvokkaan ja tärkeän, että sinun pitäisi saada jatkaa olemista ja ajattelemistasi kuoleman jälkeen?

sinä kuolet kuitenkin. Kaikki me kuolemme.

Jos kuolemaa ei pelkää, niin sittenhän voi samantien päättää päivänsä. Miksi elää lainkaan?

Elämässä on niin paljon surua, tuskaa ja kärsimystä, sairautta, menetyksiä, epätoivoa ja itkua.

Vaikken olekaan uskovainen, niin miksi mun pitäisi murehtia ja ahdistua etukäteen (omasta) kuolemasta?

Miksi elämme täällä ajatuksien, tunteiden ja tietoisuuden kanssa? Miksi olemme olemassa?

Kyllä uskovaiset ja kuolemaa pelkäävät ovat Jumalan silmissä vähäpätöisiä ja herran pelossa elävät melkoisia pelkureita, kun eivät voi nauttia elämästä tässä ja nyt, oikeassa elämässä.

Kun kuolet, niin et se kuitenkaan ole SINÄ joka sinne taivaaseen päädyt, vaan sun sielusi. Et sinä niitä helvetin kiirastulia joudu kokemaan, vaan nekin kokee sielu. On siis ihan yhdentekevää pelätä kuolemaa, kun sillä ei ole tässä elämässä mitään merkitystä!

Kuolemaa pelkää vain sellainen, joka ei usko.

Entä mikä on "sielu", jos se ei ole oma minuus/henki? Ruumis kuolee, mutta sielu ei kuole, jos uskoo.

Helvettiä ja taivasta ei tarvitse uskossa olevan pohtia, sillä ei ole ihmisen asia tuomita.

Kyllä uskovaiset ja kuolemaa pelkäävät ovat Jumalan silmissä vähäpätöisiä ja herran pelossa elävät melkoisia pelkureita, kun eivät voi nauttia elämästä tässä ja nyt, oikeassa elämässä. Kun kuolet, niin et se kuitenkaan ole SINÄ joka sinne taivaaseen päädyt, vaan sun sielusi. Et sinä niitä helvetin kiirastulia joudu kokemaan, vaan nekin kokee sielu. On siis ihan yhdentekevää pelätä kuolemaa, kun sillä ei ole tässä elämässä mitään merkitystä!

Kuolemaa pelkää vain sellainen, joka ei usko.

Entä mikä on "sielu", jos se ei ole oma minuus/henki? Ruumis kuolee, mutta sielu ei kuole, jos uskoo.

Helvettiä ja taivasta ei tarvitse uskossa olevan pohtia, sillä ei ole ihmisen asia tuomita.

minusta on niin käsittämätöntä, että tällaisesta asiasta on saatu suomessa jokin kamppailu aikaiseksi. Tai siis lähinnä huvittavaa. Huvittavaa on etenkin se, että ateistit ovat kokeneet tarpeelliseksi ensalkuun edes aloittaa mainoskamppanjan :)!! Ja laittaneet sellaiseen tuhansia euroja rahaa! Ja sen jälkeen vielä kirkon täytyy aloittaa oma vastakamppanjansa.



Sympatiani ovat kuitenkin kirkon ja uskovaisten puolella vaikka en itse mikään järisyttävä malli kristitty olekaan.

joo, kaikki kuolee kuitenkin. ei se tarkoita etteikö elämästä voisi sitä 'odotellessa' nauttia.

sitäpaitsi eikös tuolla logiikalla nimenomaan uskovaisten pitäisi haluta kuolla, kun pääsevät sitten sinne taivaaseen?

sinä kuolet kuitenkin. Kaikki me kuolemme.

Jos kuolemaa ei pelkää, niin sittenhän voi samantien päättää päivänsä. Miksi elää lainkaan?

Elämässä on niin paljon surua, tuskaa ja kärsimystä, sairautta, menetyksiä, epätoivoa ja itkua.

Vaikken olekaan uskovainen, niin miksi mun pitäisi murehtia ja ahdistua etukäteen (omasta) kuolemasta?

tää keskustelu on taas täynnä aivopieruja.



1. En pelkää kuolemaa, olen sen hyväksynyt että joskus kuolen. Tämä ei tarkoita sitä että haluan kuolla ja toisiaan pelkään että kuolen ennenaikaisesti koska se aiheuttaisi hirveää tuskaa lähimmäisilleni



2. Ateismi nimenomaan ei ole defenssi. Ei tarvitse sepittää itselleen satuja että tämän elämän kärsimykset palkitaan sitten kuoleman jälkeen, ei tarvitse pelätä mitään tuomioita tms.



3. Kyllä tulee ajateltua aika paljonkin kuolemaa (outo väite tuo että ateistit eivät taida 'näitä asioita' paljoa ajatella??) ja nimenomaan se että elämä tosiaan loppuu kokonaan oli aika vaikea käsittää ja mietityttää edelleen (elämän tarkoituksen näkökulmasta). Normaali ihminen ei halua kuolla ja se, että kuoleman jälkeen tosiaan katoaa muistoja lukuunottamatta on aika ahdistava.

Ristiretkistähän onkin jo aikaa. Toivottavasti keinot ovat nykymaailmassa jo hieman pehmeämpiä. Kristitty maailmahan on historiassa tehnyt todella rumaa jälkeä näillä raamatun ilosanoman levitysretkillä. Lähetystyötä kai tehdään tälläkin hetkellä maailmankolkissa joihin asti raamatun sana ei ole vielä ehtinyt. Musta ainakin tuntuu että jotain alkuperäistä pitäis kunnioittaa kun niin monessa kohtaa raamatun opit on vähintäänkin kieroja. Sinänsä sivistämisessä ei ole vikaa.

Eikö ole ihanaa tietää, että joku päivä kaikki vain pimenee ja se olis siinä. Sen jälkeen et voi tehdä enää mitään. Elämä eletty ja käytetty.

Minusta on yhdentekevää, että mitä kuoleman jälkeen on, kunhan vain jotain olisi! En usko taivaaseen/helvettiin, mutta jotain kuoleman jälkeen täytyy olla. En halua hävitä olemasta. Minusta ei ole ollenkaan lohduttavaa ajatella, että elämä loppuu, että minä, ajatukseni, minuuteni katoaa. Etten enää ole olemassa. Se on hirvittävän pelottavaa, ja toivon ja uskon, että näin ei käy. Ateisti ei taida oikeasti koskaan ajatella tätä. Että sitten kun viimeinen henkäys tulee, niin sitten häntä ei enää ole. Niinkö?

Minä ainakin pelkään kuolemaa. Eikö ateisti pelkää?

En ole ateisti, mutta minusta on lohduttavaa tietää, että elämä loppuu kuolemaan, eikä tarvitse jännittää pääseekö taivaaseen vai ei.