Millaista on olla pojan äiti? Odotan poikaa..

Oma poika on suloinen pieni prinssi, joka sulattaa sun sydämen. Mutta miesvihaa älä siirrä eteenpäin, vaan koeta työstää ja käsitellä asiaa. Oletko harkinnut ikinä terapiaa?

Se että sain ainoaksi lapsekseni pojan, on iso lahja. Voin opastaa häntä ja edes yrittää kasvattaa hänestä fiksun miehen joka ei tule samanlaiseksi luuseriksi kuin 90% miehistä.

Tuntemuksesi tuntuvat tutuilta; minäkin sain pojan kahden ihanan tytön jälkeen ja miten millaista on olla pojan äiti, mutta se on aivan ihanaa! Pojat vie sydämen myös, kuten tytötkin. Rajoja, yhteistä aikaa ja rakkautta, muuta ei vanhemmat voi oikein tehdä.. Hyvää jatkoa Sinulle ja perheellesi!

Kyllä naisetkin pystyy paljoon pahaan, esim. pedofiliaan (taannoinen isän ja äidin yhteistuumin tekemä hyväksikäyttö).



Jos pääsi sisällä näyttää tuolta, ei kovin hyvä tulevaisuus taida olla sen enempää tyttärelläsikuin pojallasikaan.

Vaikka tytärkin on super special ja olin hänen syntymästään todella onnellinen, niin jotenkin on naisena kiehtovaa päästä näkemään poikien maailmaa. Ei kaikista pojista tule pahantekijöitä, vaikka meillä ainakin on tyttöä riehakkaampi yksilö. On toisaalta äärimmäisen keskittyvä ja rauhallinen, sellainen pohtiva pikkumies. Toisaalta sitten taas rakastaa jalkapalloa ja kavereiden kanssa juoksemista! Tytöissä on omat huonot puolensa... pojat ovat ihanan suoraviivaisia ja helppoja tulkita!



Aivan yhtä lailla kuin tytön äitinä, teen pojan äitinä parhaani ja uskon että se riittää!

maailman ihanin (ja raivostuttavin) tenava, kohta koululainen. On hellämielinen, herkkä, rakastava lapsi - ja samalla osaa vetää kaikista ärsyttämisen naruista... Minäkin aluksi toivoin tyttöä, mutta kun pojan sain, toivoin toisestakin lapsesta poikaa... (tyttö tuli, ja on ihan yhtä rakas, mutta täysin erilainen persoonana)



Sinun lapsesi on sinun lapsesi, rakas, täydellinen, ihana. Ei siinä miesvihat paljon paina, kun saat lapsen syliisi. Ja kasvatat hänestä niin hyvän miehen kuin ikinä osaat. ;-)

sinä voit kasvattaa tuosta pienestä miehestä mahtavan tyypin ja kiltin miehen. Aattele, että vihdosta viimein saat elämääsi miehen joka sulattaa sydeämesi lopullisesti ja joka on elämässäsi ikuisesti.



Minä olen aina kokenut olevani tyttöjen äiti ja toivonut tyttölapsia. Pelkkiä poiki sitten sain. On ollut kyllä mahtavaa huomata kuinka tärkeä ihminen äiti on pienille pojilleni ja ennenkaikkea kuinka tärkeitä he ovat minulle. Meillä meno on aktiivista ja vähän villiäkin, mutta näiden kanssa ei tule ainakaan tylsää koskaan.

noinkin negatiivisia ajatuksia. Itsekin maalailin mielessäni kaikenlaisia kauhukuvia pojasta, joka muistuttaisi tiettyä setää tai velipuolta...Olin siis henkisesti valmistautunut pahimpaan ja varautunut teeskentelemään rakastavaa äitiä,jonka sydän oikeasti olisi kylmä kuin jää ja ajatukset lasta kohtaan välinpitämättömiä.



Toisin kävi. Nykyisin olen kolmen lapsen äiti (1 poika, 2 tyttöä) ja olen pojastani salaa kaikkein ylpein..!

Olin siis henkisesti valmistautunut pahimpaan ja varautunut teeskentelemään rakastavaa äitiä,jonka sydän oikeasti olisi kylmä kuin jää ja ajatukset lasta kohtaan välinpitämättömiä.

Ahdistaa sikana. Mutta lohdullista kuulla, että muillakin on ollut samankaltaisia ajatuksia ja pelkoja, ja ne ovat osoittautuneet turhiksi.

En tietenkään siirrä miesvihaani lapsiin, ja tyttärellenikin olen puhunut miehistä vaikka hammasta purren neutraaliin sävyyn.

Ap

Sulla on varmaan tosi huonot kokemkset kun kirjoitat moisia. Älä ainakaan anna lapsesi kokea eriarvoisuutta, myös tytöt voivat olla "pahantekijöitä", mutta eihän me sellaista ainakaan uskota omista lapsistamme, eihän? Ja riippuu tietenkin kasvatuksesta, lapsuusaika on merkittävää lapselle, älä myrkytä omilla peloillasi oman lapsesi mieltä.

viikarimainen, aivan loppumaton ilon ja hauskuuden hakeminen ja kokeminen ja huumori on ainakin omalle pojalle ominaista. ja tama tekee hanen aitina olemisesta aivan uskomattoman hauskaa.

herasi vain kysymys

ainakin tässä pikkulapsi ajassa on mielestäni huumorintaju. Pojilla on aivan mahtava huumorintaju ja loistavia keksintöjä ja juttuja...niiden kanssa saa nauraa mahansa kipeäksi. Tytöt ovat jotenkin tosikkoja ja pikkuvanhoja.

Minä sain kahden pojan jälkeen kuulla odottavani tyttöä. Asia oli suuri järkytys, entisenä poikatyttönä olin aina kokenut itseni nimenomaan poikien äidiksi. Enkä ollut koskaan kohdannut pikkutyttöä joka olisi ollut mielestäni edes sympaattinen: kaikki ne tuntuivat olevan kitiseviä ja kirkuvia prinsessoja joiden ajatuksenjuoksusta ei ottanut erkkikään selvää. Pelkäsin, että saisin samanlaisen, ja sitten en hyväksyisi häntä sellaisena kuin hän on vaan yrittäisin väkisin tai alitajuisesti vääntää häntä poikamuottiin, mikä väistämättä aiheuttaisi lapsirukalle kamalat traumat.



Mutta kuinkas kävikään. Neiti syntyi, ja on osoittautunut melkoisen naiselliseksi pakkaukseksi (en kyllä ymmärrä että kenen esimerkistä!). Siitä huolimatta hän on minulle ihan yhtä rakas kuin veljensäkin ja taannoiset ajatukseni tuntuvat ihan hassuilta :)



Tsemiä! Pojan äitinä on ihan yhtä hienoa kuin tytönkin.

Minä tunnen paljon todella mukavia ja fiksuja miehiä. Oikeastaan olen nykyään tekemisissä pelkästään kivojen miesten kanssa (siihen olen voinut onneksi itse vaikuttaa). Ihanaa nähdä, miten entisistä luokkakavereistakin on tullut niin kunnollisia ja hauskoja tyyppejä aikuisena, ja mukavaa, että pärjäävät elämässään. Olen aivan innoissani, kun pääsen kasvattamaan omaa poikaani. Miksi sinulla on niin huonot kokemukset miehistä?

miten onnistuit tulemaan raskaaksi kun vihaat miehia? herasi vain kysymys

Miessuhteeni ovat olleet aina kamalia, isästäni alkaen. Myöhemmin ollut muiden miesten taholta hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Minulla ei ole koskaan ollut tervettä miehenmallia. En enää edes osaa olla miehen kanssa suhteessa, olen liian haavoittunut.

Ensimmäisen lapseni isä hylkäsi minut ja lapsen, toinen (tämän lapsen isä)paljastui vakavasti mielenterveysongelmaiseksi. Tämä paljastui sen jälkeen kun olin jo raskaana. Olen tehnyt varmasti huonoja valintoja, koska en ole tiennyt millainen miehen pitäisi olla.

ainakin tässä pikkulapsi ajassa on mielestäni huumorintaju. Pojilla on aivan mahtava huumorintaju ja loistavia keksintöjä ja juttuja...niiden kanssa saa nauraa mahansa kipeäksi. Tytöt ovat jotenkin tosikkoja ja pikkuvanhoja.

Poikani on 4,5v ja kertoo monta kertaa päivässä että rakastaa mua. Eilen se sano että menee sit mun kaa joskus naimisiin :D Mut sit tietty äiti on joskus sen mielestä ihan tyhmä :p

Minullakin on vain siskoja ja ihmettelin miten voin edes kasvattaa poikaa. Mutta kaikki meni omalla painollaan ja nyt en vaihtaisi tyttöön!

salaa ajattelin, että en tahdo poikaa.



Ensimmäinen oli tyttö, ai että se oli ihana asia. Sain tytön, oman ihanan tytön.



Elämä oli onnellista tuli toinen raskaus.

Salaa raskauden aikana mietin millasita olisi olla pojan äiti. JA TOTESIN, ETTÄ EI AINAKAAN MINUN JUTTU YÖH...



No niin kävi, että kätilö nosti rinnalle vauvan ja sanoi, että näithän että se oli poika. Mun teki mieli itkeä :(



En tuntenut vauvaa kohtaan suurta lämpöä (esikoista rakastin alusta alkaen).

Pääsimme kotiin, vieläkään tuo poika ei herättänyt minussa mitään tunteita. Itkin illat, en stä, että olin saanut pojan vaan sitä miksi en rakasta lastani. :( Kauheaa aikaaa. (kirjoitin siitä tännekkin).



Tuli se päivä kun näin pojan ensimmäiset hymyt, ne olivat niin ihania. Silloin oikeasti ensimmäisen kerran tunsin vauvaa kohtaan jotain erityistä.



Nyt poika on reilut 1v ja ihaninta pojan alkua saa etsiä, hän on vallannut äidin sydämen 1000%:sti.