Onko läheiselläsi ollut aivoverenvuoto, miten kävi?

Edellinen kirjoittaja jonka äidillä ollut sav vuoto, olisi kiva kuulla mikä tilanne nyt! Oma äitini myös 66 vuotias kuukausi sitten sav, ei leikkausta vuoto on selittämätön koska mitään leikkaamista vaadittavaa ei löytynyt. 3 viikkoa teholla tampereella nyt oman kaupunkimme keskussairaalassa hengitysvalvonta yksikössä. Hengityskoneesta päässyt 4 päivää sitten  ja sen jälkeen ei ole juurikaan ollut hereillä nukkuu vain. Kuitenkin ennen hengityskoneesta pääsyä ollut hereillä, tunnistanut meidät ja yrittänyt puhua. Nyt vain nukkuu, pää kuvattu perjantaina siinä ei mitään hälyyttävää kaikki arvot hyviä jne. Ei tavallaan tiedetä miksi vain nukkuu. Meille kyllä sanottu että kun on ollut kuukauden hengityskoneessa ja nyt hengittää omin voimin että se väsyttäisi tiedä sitten.

Isälläni oli, hän oli viikon teholla ja reilut 2 vk sen jälkeen vielä sairaalassa. Palasi työkykyiseksi, eli 25 v sen jälkeen ja kuoli toiseen sairauteen kymmenisen vuotta sitten.

Kyllä, läheiseni sai massiivisen aivoverenvuodon 7kk sitten. Hän oli 3vkoa teholla. Sai komplikaationa aivoinfarktin ja pneumonian (=keuhkokuume), joista jälkimmäiseen olisi varmasti kuollut ellen itse olisi alalla ja tunnistanut tilan. Sairaanhoitajat eivät tunnistanbeet ja vähättelivät oireita eivätkä hoitaneet oikein ennenkuin sitkeästi vaadin hoitoa.

Läheiseni kotiutettiin 3kk kohtauksen jälkeen. Sitä ennen hän oli kaupungin sairaalan kuntoutusosastolla. Vasen puoli halvaantui, muitta osin palautui. Tuntoaistia ei ole vasemmalla, ei näe vasemmalle, koskaan ei aja autoa, ei pyöräile, joutuu käyttämään näkövammaisten keppiä ulkona. Hän asuu yksin ja teloo itseään jatkuvasti. Hän saattaa myös laskea housuun eikä huomaa sitä. Vatsa on ripulilla koko ajan. Neurologista sekin. Ajattelu on hidasta, mutta puhe hyvin ymmärrettävää. Kiputiloja on koko ajan, hermokipua ja lihaskipua. Hän joutuu ottamaan halvaantuneeseen jalkaan botoxruiskeita.

Masennushan näihin tapauksiin liittyy yli 90%, samoin erilaiset unionglemat. Tärkeää olisi että potilas nukkuisi paljon, mutat läheiseni ei nuku juuri olleknaan, edes vahvoilla lääkkeillä.

En tiedä onko tämä selvitymistarina vai ei. 100 000 suomalaista kantaa päässään valtimonpullistumaa, 1000 saa vuosittain kohtauksen, jossa versisuoni alkaa vuotaa pään sisällä, 500 kuolee, loput selviävät hengissä eri asteisesti.

Otan osaa tuskaasi. Itse itkin läheiseni vuoteen vierellä kolme pitkää viikkoa. Välillä' hän ei edes tunnistanut minua. Ikää hänellä ei ole paljon.

Isäni sai massiivisen aivoverenvuodon viiskympppisenä. Pari tuntia ensimmäisten oireiden ilmaantumisesta hän oli leikkaussalissa. Sitä ennen oltiin ensin odoteltu ambulanssia ikuisuus, ensiavussa takkuiltu sydänkäyrämonitorin kanssa, etsitty röntgenlääkäriä magneettikuvaan ja lopuksi vielä aikaa tuhraantui intuboinninkin kanssa niin, että lääkärit lopulta päättivät tehdä trakeostomian. Leikkauksen jälkeen isä oli tajuttomana teholla reilun vuorokauden ennen hengitystestin tekemistä. Oma hengitys ei lähtenyt käyntiin, joten hänet todettiin aivokuolleeksi ja irrotettiin koneesta.

Loppuviimein parempi näin, sillä en usko että isä olisi halunnut elää elämäänsä täysin autettavana vuodepotilaana, joka olisi ollut se toinen vaihtoehto.

Vaarilla oli, hänellä oli ikää sen iskiessä jo 80v. Oireili niin että puhe meni sellaseksi että tuli vain konsonantteja ulos suusta kuulemma sun muuta. 

Sairaalassa ei muistaakseni edes päässyt heti liotushoitoon ja oli jotain outoa siinä alussa... kolme kuukautta oli sairaalassa, ehti opetella uudelleen kävelemään erittäin tuettuna hyvin lyhyitä matkoja. Ei pystynyt puhumaan. Taisi sairaalassa saada keuhkokuumeenkin.

Kolmen kuukauden päästä vuodosta kuoli...

Isäni sai vähän yli vuosi sitten massiivisen aivoverenvuodon, 64-vuotiaana. Oli sitä pahinta laatua eli SAV. Nyt elää palvelutalossa. Lähimuisti kadonnut :( muistaa vanhoja juttuja, ei juurikaan juttele oma-aloitteisesti, mutta vastaa kun kysytään. Jaksaa katsella telkkaria ja lukea lehtiä sentään. Liikkuu pyörätuolilla, kuntoutus ei oikein etene kun ei ole lähimuistia, että muistaisi tehdä mitä on harjoiteltu :(

[quote author="Vierailija" time="25.06.2009 klo 17:46"]

Paraneminen? Jättikö jäljen esim. toimintakykyy, muistiin? Miten pitkään tehohoidossa? Kiitos jos joku osaisi auttaa. Lääkäreiltä saa vain neutraalia tietoa. tiedän ettei kukaan voi sanoa miten käy, mutta olisi mukava kuulla selviytymistarinoita joista saisi voimaa uskoa tulevaisuuteen. Miehelläni repesi päävaltimo, leikattiin to 18.6, odotellaan vielä hetkeä koska herätetään kunnolla ja aloitetaan vieroitus hengityskoneesta, vielä rakas on liian väsynyt heräämään...

[/quote]

Mummolla oli aivoverenvuoto joskus 65-vuoden iässä. En muista kunnolla, koska olin lapsi. Oli ainakin jonkin aikaa pyörätuolissa kun aluksi toinen puoli oli halvaantunut. Pääsi kuitenkin suht. nopeasti jaloilleen ja se halvaantuminen "katosi".  Sen jälkeen käveli kepin kanssa ehkä pari vuotta. Sen jälkeen jätti kepinkin pois.

Sukulaiset sanovat, että mummoni persoonallisuus muuttui hieman halvaantumisen jälkeen. Olen lapsuuteni viettänyt mummoni kanssa, koska mummo hoiti minua kotona. En kuitenkaan itse ole huomannut mitään suurta muutosta. Ehkä hän oli hieman pelokkaampi sen halvauksen jälkeen.

Mummoni on edelleenkin 83 vuoden iässä hyvin toimintakykyinen. Soitellaan usein. Hän asuu omillaan pappani kanssa ja ei tarvitse mitään tukea muuhun paitsi sukulaista kuskiksi kauppaan ja pankkiin tms. asioita hoitamaan. Mielestäni mummo toipui täydellisesti. Ei jäänyt mitään pysyvää haittaa liikkumiseen, muistioireita, kipuja tai muuta sellaista.

Osa ilmeisesti toipuu hyvin kuten mummoni, mutta osa ei...

Toivon, että miehesi toipuu hyvin.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:56"]

Isälleni (61v) tuli aivoverenvuoto mökillä viime torstaina. Hän vain yhtäkkiä kesken lauseen kaatui elottomana maahan selälleen. Ambulanssin tulo korpeen kesti ikuisuuden ja pitkästä elvytyksestä johtuen tuli myös aivovaurio, ja toivo meni. Pari päivää tehohoitoa tajuttomana, sitten siirrettiin vuodeosastolle, minkä jälkeen oma hengitys lamaantui nopeasti ja isä nukkui pois eilen. Jäi paha maku sairaalan toiminnasta, sillä käsittääkseni tehohoidon tarkoitus oli vain säästää elimiä luovutukseen (minulta kärtettiin luovutusasioita kaiken aikaa). Kun isääni ei voitukaan oman hengityksen vuoksi todeta aivokuolleeksi, hänet sysättiin syrjään. Inhimillisempää olisi ollut olla hoitamatta alunperinkin, kun toivoa ei missään vaiheessa ollut. Ennakoivina oireina oli kovia päänsärkyjä ja taustalla ilmeisesti pitkään jatkunut verenpainetauti. 

[/quote]

Valitettavasti nykyisin elinluovutus tehdään aina , kun mahdollista, paitsi silloin, kun potilas on itse eläessään sen selvästi kieltänyt. Siis omaisten lupaa ei enää tarvita. Tietysti se tuntuu pahalta siinä tilanteessa, mutta samalla joku toinen on jonossa odottamassa elintärkeää elintä hengenvaarassa.

Osanottoni.

[/quote]

Käsittämätöntä toimintaa. Ihminen ei ole mikään varaosalähde.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2009 klo 23:15"]

Kuinka olenkaan voinut murehtia kodin epäjärjestyksestä, menettää yöuneni jonkin ihmisen sanomisesta, stressata rahasta kuin nämä olisi maata mullistavia asioita. On ihan sama lähteekö mieheni kauppaan kanssani verkkareissa vai farkuissa, ihan sama mitä muut meistä ajattelee... Nämä asiat yleensä järjestyy ilman suurempia stressauksia, elämän kulkuun ei voi itse vaikuttaa.. tulee olla kiitollinen siitä mitä on eikä murehtia mitä ei ole saanut/mitä toisella on, itsellä ei. Ehkä me kaikki tarvitsemme joskus pienen herätyksen, jotta ymmärrämme mikä on se tärkein. Mieheni on minulle se kaikkein tärkein ja hänestä en halua luopua mistään hinnasta. Olen valmis luopumaan kaikesta maallisesta omaisuudesta, kunhan rakkaani vielä vierellein saan. Kiitokset vielä ihanalle av:lle, helpottaa kun saa kertoa tuskastaan jollekin joka ei tuomitse. Hyvää yötä ja kaikkea hyvää teille ihanat av-mammat. T.ap

[/quote]

Toivon todella paranemista. Muistan kun veljeni kuoli, isoäitini huusi tuskasta "olisi jäänyt edes pyörätuoliin", jote niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Kyllähän ihmiset muistavatkin olla hyvin kiitollisia ja pikkuasioista murehtimisen  esim. sairauden yllättäessä, mutta pikkuhiljaa  sekin asenne laimenee ellei asiasta tule taas uusia muistutuksia. Minä pidän kiitollisuuspäiväkirjaa, jotta en unohtaisi sitä, mitä hyvää olen saanut ja miltä tuntui, kun joku perheenjäsen selvisi  vakavasta sairaudesta eikä sairastunut pahemmin, vaikka riski oli suuri.

Ystävälläni, alle 40, oli aivoverenvuoto. Sairaalassa n. 2 viikkoa ja sairaslomalla ja kuntoutuksesssa n. 1,5 vuotta. Nyt on ollut töissä jo 3 vuotta, eikä mitään ongelmia. Puhekyky, toiminta yms. täysin palanneet. Pikainen hoito varmaan auttoi, mies vei heti sairaalaan kovan päänsäryn alettua ja ystäväni vietiin suoraan leikaussaliin. Positiivisia kokemuksiakin siis on. Voimia sinulle! 

ryyppää, polttaa sätkää ja elää muutenkin miten sattuu, oli tuuria ja selvisi ongelmitta. Jatkaa ryyppäämistä ja polttamista. Pää tukkeumia täynnä.



Tuttavani, joka eli terveesti, sai pahat vammat ja oikea puoli halvaantui. Täysin työkyvytön ja autettava. Puhe ei kulje.



Toivon teille kaikkea hyvää!

Minkä ikäinen miehesi on?

Pitivät muutaman kuukauden koomassa(?) ja laittoivat suntin ohimolta niskaan.

Se tuntuu aivan bensaletkulta siitä korvan takaa nahan alla.

Tietääkseni mitään vammoja ei jäänyt, vaan parani hyvin.

puhe on jo ihan normaalia, toinen käsi kuulemma heikko ja väsyy nopsempaan. Serkkuni oli silloin 52, puolitoista vuotta sitten sattui. urheilullinen, hoikka, tupakoimaton ihminen.

Synnynäinen (rakenteellinen vika oli suonessa)

oisko ollut melkein 3 viikkoa? Sitten yhteensä 5 kk sairaalassa. Vasen puoli halvaantui, mutta puhe ja ajattelu ja ylipäänsä persoonallisuus on nyt niin kuin ennenkin (ehkä vähän hitaampi).

Vasemmassa kädessä ei ole mitään liikettä. Vasen jalka on kuntoutunut niin, että pystyy kävelemään kepillä ja muutamia askeleita kepittäkin.



Kuolleisuushan näissä on noin 50 % eli paremmalla puolella jo on että jäi eloon.



Voimia sinulle ap.

kaverillani raskausaikana ja hän ja vauva voivat nykyään erittäin hyvin. Puhekyky oli hiukka hakusessa mutta nyt kaikki toimii hyvin.

Sisareni 14v sai aivoverenvuodon ja kuoli hyvin nopeasti.Synnynnäinen epämuodostuma pikkuaivoissa.Suonen olisi pitänyt mennä suoraan,mutta muodosti "sykerön".

Ikävä!

leikattiin kahdesti.



Toipuminen kesti pitkään, liikkuu hyvin, hitaammaksi on käynyt samoin aivotoiminta ei ole ihan entisenlainen, muistissa on vähän häikkää.



Päällepäin ei tietäisi että mitään vakavaa on ollut.

hyvä, informatiivinen blogi. Kannattanee lukea vanhimmasta päästä alkaen.



http://01102006.blogs.fi/