Lue keskustelun säännöt.
Mä olen joskus niin kypsä noihin erityislasten vanhempiin!!
25.06.2009 |
Siis tosi monet tuntuu olevan niin täynnä itseään ja lapsiaan ja pitävät muita äitejä ihan idiootteina. Vain he voivat tietää millaista on vaativan lapsen kanssa, kokoajan ollaan muiden murheita vähättelemässä. Ja jos joku sattuu iloisena kertomaan kuinka terve lapsensa oppi normaalia nuorempana vaikka kävelemään niin heti pitää olla sanomassa ettei sillä kyllä ole mitään tekemistä vanhempien kasvatuksen tai lapsen älykkyyden kanssa (onko joku tollaista edes väittänyt!!??) ja selittämässä kuinka heidän lapsi se vasta sankari oli kun oppi kävelemään vasta 2v:na ja niin paljon töitä teki sen eteen. Jos taas kotona kaikki menee hyvin ja nauttii kotiäitiydestä niin silloinkin sanotaan että eihän tossa mitään, kyllähän nyt kuka tahansa tuollaisesta nauttisi kun ei teidän lapsessa ole edes mitään töitä.
Siis oikeasti, terveen lapsen vanhempi ei saa olla huolissaan lapsensa hitaasta kehityksestä tai väsynyt arkeen, muttei toisaalta saa myöskään riemuita nopeasta kehityksestä tai olla iloinen siitä kun arki sujuu.
Heidän erityislapsiaan ja näiden taitoja pitää olla kokoajan kehumassa tai muuten olet joku rasisti joka et hyväksy vammaisia. Mutta itse nuo eivät kyllä tunnu millään huomaavan toisten lapsia.
Kommentit (26)
Esikoinen oli 8ja on edelleen) "maailman helpoin" lapsi.Ihmettelimme päivittäin kuinka helppoa onkaan lapsen kasvatus,kunnes saimme kuopuksen-"maailman ihanimman e-lapsen". Ongelmia oli syntymästä asti. Lapset ovat kuin yö ja päivä.kokemusta on siis molemmista.Kaikilla meillä on erilaiset murheet ja huolet,jopa perheen sisällä.Yritän ymmärtää ja empatiseerata sitä yhden tavislapsen äitiä,joka valittaa kuinka on väsynyt kun lapsi ei ole kahteen yöhön nukkunut kuin kahdeksan tuntia eikä hän ole viikkoon päässyt mihinkään baariin.Itse olen valvonut viimeiset kuusi vuotta enkä ole kyennyt käymään juuri missään kuin max. pari tuntia,jos sitäkään. Ääneen en kyllä sano enkä rupea vertailemaan,mutta kyllä se joskus pistää hatuttaa- myönnän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis itse oon kyllä just toisenlainen kuin mitä Ap kuvailee: jos joku valittaa rankkuutta niin yritän kyllä ymmärtää. En kyllä heti mene sanomaan että mulla on kyllä rankempaa koska onhan mulla toi erityislapsikin:). Missähän Ap tällaisia ihmisiä oikein tapaa?? Itse en siis edes mielelläni lapseni ongelmista puhu, koen kai sen jopa jotenkin häpeällisenä ettei lapseni olekaan yhtä kehittynyt kuin naapurin lapsi. Vaikkei kyse ole kasvattajankyvyistäni, vaan neurologisista ongelmista.
Osa niiden e-lapsien äitien kommenteista on varmaan tarkoitettu ihan kannustavaksi, ei aina ole niin helppo arvata kuinka kannustaa väsynyttä äitiä ja joku saattaa yrittää nähdä asian valoisan puolen, että eihän tuota valvomista onneksi teillä vuosikausia varmaan kestä...
En tiedä. Mutta minusta tuntuu, että me äidit olemme vähän turhan herkkänahkaisia, kaikki ulkopuolisten kommentit laitetaan suurennuslasin alle ja tarkastellaan, tulisiko tästä nyt loukkaantua, ärsyyntyä vai mitä. Otetaan rennosti.
t. Kolmen terveen ja huonostinukkuvan lapsen onnekas ja tyytyväinen, välillä hiukan väsynyt äiti.
Jotenkin kuulostaa puolin ja toisin -ärsyttääpuheet siltä, että ympyrät ovat liian pienet. Päivästä päivään ja kerhokerrasta toiseen joutuu katsomaan samoja ihmsiä ja kuuntelemaan samoja julistuksia elämästä, lapsista, vanhemmuudesta jne. Koittakaa kestää ja sietää erilaisuutta! Kun itse palasin työelämään, ei ole aikaa tavata kuin vain niitä ihmisiä, joiden seurassa viihtyy ja tulee muutakin ajateltavaa kuin ärsyttävät äitikollegat.
Ei kannata ottaa niin vakavasti. Osa niiden e-lapsien äitien kommenteista on varmaan tarkoitettu ihan kannustavaksi, ei aina ole niin helppo arvata kuinka kannustaa väsynyttä äitiä ja joku saattaa yrittää nähdä asian valoisan puolen, että eihän tuota valvomista onneksi teillä vuosikausia varmaan kestä... En tiedä. Mutta minusta tuntuu, että me äidit olemme vähän turhan herkkänahkaisia, kaikki ulkopuolisten kommentit laitetaan suurennuslasin alle ja tarkastellaan, tulisiko tästä nyt loukkaantua, ärsyyntyä vai mitä. Otetaan rennosti. t. Kolmen terveen ja huonostinukkuvan lapsen onnekas ja tyytyväinen, välillä hiukan väsynyt äiti.
löytyy pääsyy siihen, että mä en todellakaan kehtaa kellekään myöntää ja hymyilen vaikka hampaat irvessä viimiseen asti, että mä en ehkä jaksakaan... Mikään ei tunnu miltään, eikä mikään kiinnosta, hädintuskin lapset kiinnostavat, koira toisinaan. Varmaankin tarttisin apua. Mutta kuka helvetti kehtaa mennä marisemaan mihinkään mitään, jos ne lapset ovat kolme maailman helpointa ihmislasta ja parikuinen vauvakin nukkuu kuin unelma 8-10 tuntia yössä.
Kiitollinen vaan pitää olla ja ulospäin näyttää onnellista naamaa...
erityislasten äideillä olisi vaikeampaa, vaan siitä että kun "taviksen" äiti sanoo olevansa väsynyt, pitää heti huutaa ettei tällä siihen ole oikeutta... kyllä jokaisella ihmisellä on joskus rankkaa, vaikkakin toisilla rankempaa, eiköhän jokaisella ole oikeus näihin tunteisiin...