Uuden naisen kosketusta on ikävä!
Eli 11 vuotta olen ollut uskollisena miehenä parisuhteessa ja en tosiaan ole pettämisen tielle lähtenyt, enkä lähde. Kuitenkin muistaa vielä hämärästi nuoruudesta, kun tutustui uusiin tyttöihin ja lopulta kun päästiin asiaan, vaatteet riisuttiin intohimon vallassa, suudeltiin kiihkeästi ja naitiin nuoruuden innolla!!:)
Eli voisiko sanoa, että on ikävä sitä uutuuden viehätystä, kun naista suuteli ensimmäistä kertaa, rintaliivien hakaset avasi hapuillen jännityksen ja uutuuden viehätyksen vallassa, rinnat näki paljaana ensimmäisen kerran, suuteli ja imi nännejä kuin tutkimsmatkailija konsanaan ja lopulta sai kovan kyrvän työntää itselle uuteen kosteaan pilluun jne..
Enkä siis tarkoita, että joka ilta pitäisi olla uusi nainen, vaan kun suhde on ihan aluillaan ja sitä on tosissaan odottanut, että pääsee rakastelemaan!! Muistatko vielä sen?
Kommentit (54)
Kaikki eivät todellakaan rupsahda, niin naiset tai miehet, enkä mä todellakaan ymmärrä miksi vain iän vuoksi niin monet päästää itsensä rupsahtamaan, minä en ainakaan. Niin monelle vaan se syöminen ja sohvalla makaaminen tuntuu olevan se elämän ihanin ja rakkain asia. Mun mielestä on kivempi lähteä lenkille, oll aterve ja näyttää hyvältä- seksi ja rakkauskin tuntuu hyvältä kun voi hyvin ja on tyytyväinen itseensä.
Tämä on muuten harvinaisen totta, mutta sohvanpohjalta on vaan niin helppo valittaa ja siirtää asioita huomiseen :)
samoin kun rupsahtamisesta syytetään raskauksia, käsittämätöntä :D
Kaikki raskauksista tulleet kilot saa terveellisillä elämän tavoilla pois...ai niin mutta mammojen mielestähän omasta terveydestä huolehtiminen on itsekästä ja pinnallista joka ei sovi pienten lasten äideille
n32, kolme lasta
täällä puhutaan 30v rupsahtaneista.
kyllä ne ihmiset rypistyy ja vanhenee- suurin osa teistäkin on joskus vielä 60-70 vuotiaita eikä se elämä ole silloinkaan loppu.
Vaikea kuvitella mikä omassa muijassa saisi viisarin värähtämään tuolloin.
vielä 60-70 vuotiaita eikä se elämä ole silloinkaan loppu.
Tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat, ap.
On väärin loukata kumppania, tietenkin, mutta...
Se elämänilo jota saa sen uuden pelikaverin kosketuksesta, läheisyydestä ja siitä että näkee miten toinen sinua haluaa. Silmät palavat halusta hänen hyväillessään sinua ja kun hän tekee kaikkensa että sinä nautit....
Luonnotonta että joku niin ihana tunne voi olla niin väärin. Kipinä on poissa omasta avioliitosta mutta onko se oikea syy lopettaa avioliitto ja sitä kautta hajoittaa muuten hyvin tasapainoinen perhe ?
N36
Tämä osui kyllä niin hyvin. Älytöntä että pitää kieltää tuo kaikki itseltään vain sen takia että meidän kulttuurissa omistaa toisen seksuaalisesti kun on mennyt sen kanssa naimisiin. Ja HALUAA vielä omistaa sen vaikka EI EDES HALUA sitä seksuaalisesti. Järjetöntä, päätöntä ja typerää. Sanoisin jopa että sairasta.
M
Se elämänilo jota saa sen uuden pelikaverin kosketuksesta, läheisyydestä ja siitä että näkee miten toinen sinua haluaa. Silmät palavat halusta hänen hyväillessään sinua ja kun hän tekee kaikkensa että sinä nautit....Luonnotonta että joku niin ihana tunne voi olla niin väärin. Kipinä on poissa omasta avioliitosta mutta onko se oikea syy lopettaa avioliitto ja sitä kautta hajoittaa muuten hyvin tasapainoinen perhe ?
N36
ja minä olen henk.koht. ihan vakuuttunut että juuri tämän uutuudenviehätyksen takia jotkut parisuhteessa elävät ajautuvat pettämään, vaikka kotona olisi kaikki hyvin. Se on vain joku eläimellinen hinku täästä valloittamaan, testaamaan sitä omaa viehätysvoimaa ja kokemaan uudelleen sen kaiken ihanan alkuviehätyksen mikä on jo kauan sitten jäänyt taakse siinä omassa suhteessa.
Minkäs teet kun kakkua ei voi syödä ja säästää yhtäaikaa. =(
Ihan itsestä kiinni on kroppa ja ulkonäkö ja toisilla kovempi työ vain..jos haluaa niin ehtii..asiat vain pitää laittaa tärkeysjärjestykseen,,
T. n. 38 v, yh, vuorotyöläinen ja 2 lasta
koska mulla ei ole miestä! Ihanaa! Monta vuotta olen ollut onnellisena sinkkuna, koska en usko mihinkään ikuiseen rakkauteen. Miehiä toki nussin silloin kun huvittaa. Yhden lapsenkin olen saanut ilman miestä, koska niin halusin. Mies tapaa lasta silloin tällöin, heillä on ihan hyvä suhde. En vaadi mitään. Menköön miehet, niin menen minäkin. Jos haluan lapsen, saan sen. Ja mies saa pillua.
IKINÄ en haluaisi asua miehen kanssa, eikä haaveisiini todellakaan kuulu ok-talot ja kesämökit, jotka hankittu yhteisellä lainalla. Huh, ja kaikki sukulaisvierailut anoppilaan, miehen tollojen kavereiden sietäminen, pikku kodinhengettären esittäminen jne..
Ihanaa saada elää näin vapaata elämää. Ja silti mulla on kaunis ja hyvätapainen lapsi, akateeminen ammatti ja kaunis tilava koti.
Voittehan toki hajottaa perheenne uuden panon takia, mutta muistakaa, että siitä uudestakin haihtuu uutuudenviehätys ennen pitkää. Mitäs sitten meinasitte tehdä - uutta kehiin, niinkö?
Aikuisen ihmisen elämään kuuluu kyky katsoa kokonaisuutta. Lapsi syö malttamattomana kakusta pelkän kuorrutteen päältä, mutta _aikuinen osaa syödä koko palan ja vieläpä nauttia syömästään_.
Miehelle se ei ole VAIN seksiä. Suurin osa miehistä nyt vain on sellaisia että haluavat metsästää kokemuksia. Heille ei riitä yksi nainen, ovat tyytymättömiä muuten. Uskollisina pakosta pysyvistä miehistä tulee surullisia marttyyreja. Molempia miellyttävä parisuhde onnistuu äärimmäisen harvoin.
Emme voi elää kenenkään muun elämää. Velvollisuudet on toki hoidettava kunnialla. Niihin kuuluu esimerkiksi lasten kasvattaminen kunnon ihmisiksi, mitä se sitten kenenkin mielestä tarkoittaa. Jokainen tyydyttää henkisiä ja fyysisiä tarpeitaan omalla tavallaan. Jokainen kieltää ja vastustaa näitä tarpeitaan omalla tavallaan. Kukaan muu ei voi sanoa kenellekään, mikä elämässä on tärkeää. Onnellisuuden tavoitteleminen ei välttämättä ole epäitsekkyyttä. Onko onneton, tunnekylmä aikuinen hyväksi lapselle? Ihmisten pitäisi nähdä kokonaisuus, siitä olen samaa mieltä. Entinen mies/vaimo on myöskin ihminen ja se ainut isä/äiti omalle lapselle. Erimielisyydet toisen vanhemman kanssa eivät ole lapsen vika.
Ihmisyys hahmottuu tarpeiden kautta. Ellei ole tarpeita, ei ole syitä elää.
Ihminen on siitä outo eläin, että lisäännyttyään ei voi vain vetäistä kuulaa kalloon, jos tuntuu siltä. On huolehdittava jälkikasvustaan vähintään 20 vuotta. Ja kauemminkin.
Vielä yksi mielenkiintoinen pohdinta: millä tavalla syntyy ihmisen kymmeniä vuosia kestävä onnellinen suhde? Onko siinä riitoja? Vaatiiko se kumppanin täyttä ihailua ja arvostusta? Voiko se olla jatkuvaa nälvimistä ja samaan aikaan kiihkeää rakastelua ja iloa?
"VAIN seksiä", kieltämättä ihan hyvin sanottu. Sama pätee moneen muuhunkin elämän alueeseen. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: Mikä on elämän tarkoitus. No tietysti jatkaa elämää eli lisääntyä. Olisi naurettavaa väittää, että yksilön henkisillä tai fyysisillä tarpeilla olisi kokonaisuuden kannalta mitään muuta merkitystä kuin lisääntyminen.
Haloo ihmiset, se on kuitenkin VAIN seksiä. Eikö elämässänne ole tärkeämpiä asioita?
Onnellisuuden tavoitteleminen ei välttämättä ole ITSEKKYYTTÄ.
Juuri nämä pohdinnat ovat mielestäni palstan parasta antia. Yhdeltä ystävältä sain mielenkiintoisen näkökannan tähän uskollisuuteen ja uskottomuuteen: On kaksi lisääntymisstrategiaa. Toinen on panostaa mahdollisimman moneen jälkeläiseen tietysti mahdollisimman monen kumppanin kanssa. Toinen strategia on tehdä vain muutama jälkeläinen ja panostaa niiden hoitamiseen kaikkensa. Panostaa laatuun määrän sijaan. Vähän kylmä ajatus tuokin, mutta se kuitenkin on totta, että toiset ihmiset vannovat uskollisuuden nimeen, vaikka seksi olisi mitä olisi. Ainakin siis niin kauan, kun lapset asuvat kotona.
Emme voi elää kenenkään muun elämää. Velvollisuudet on toki hoidettava kunnialla. Niihin kuuluu esimerkiksi lasten kasvattaminen kunnon ihmisiksi, mitä se sitten kenenkin mielestä tarkoittaa. Jokainen tyydyttää henkisiä ja fyysisiä tarpeitaan omalla tavallaan. Jokainen kieltää ja vastustaa näitä tarpeitaan omalla tavallaan. Kukaan muu ei voi sanoa kenellekään, mikä elämässä on tärkeää. Onnellisuuden tavoitteleminen ei välttämättä ole epäitsekkyyttä. Onko onneton, tunnekylmä aikuinen hyväksi lapselle? Ihmisten pitäisi nähdä kokonaisuus, siitä olen samaa mieltä. Entinen mies/vaimo on myöskin ihminen ja se ainut isä/äiti omalle lapselle. Erimielisyydet toisen vanhemman kanssa eivät ole lapsen vika.
Ihmisyys hahmottuu tarpeiden kautta. Ellei ole tarpeita, ei ole syitä elää.
Ihminen on siitä outo eläin, että lisäännyttyään ei voi vain vetäistä kuulaa kalloon, jos tuntuu siltä. On huolehdittava jälkikasvustaan vähintään 20 vuotta. Ja kauemminkin.
Vielä yksi mielenkiintoinen pohdinta: millä tavalla syntyy ihmisen kymmeniä vuosia kestävä onnellinen suhde? Onko siinä riitoja? Vaatiiko se kumppanin täyttä ihailua ja arvostusta? Voiko se olla jatkuvaa nälvimistä ja samaan aikaan kiihkeää rakastelua ja iloa?
"VAIN seksiä", kieltämättä ihan hyvin sanottu. Sama pätee moneen muuhunkin elämän alueeseen. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: Mikä on elämän tarkoitus. No tietysti jatkaa elämää eli lisääntyä. Olisi naurettavaa väittää, että yksilön henkisillä tai fyysisillä tarpeilla olisi kokonaisuuden kannalta mitään muuta merkitystä kuin lisääntyminen.
Lerpahdus johtuu siitä, että pillu ei ole tarpeeksi tiukka enää
"Jos sinulla olisi isompi, ei ehkä olisi niin väljyyttä :)"
Mistä saisin siis pari senttiä paksumman mulkun?
Miksi mulkku oli ennen sopiva, muttei enää?
"Jos sinulla olisi isompi, ei ehkä olisi niin väljyyttä :)"
Ei se ainakaan mua halua.
Ymmärrän kyllä, että elämää nähnyttä vartaloa ei ole kiva katsella, mutta kertokaas miehen minkä sille voi?
Kiloista se ei ole kiinni, niitä on jopa vähemmän, kun ennen lapsia, eikä tiukkuudestakaa. Lapsemme ovat syntyneet sektiolla ja lantionpohjaa on treenattu, mutta rinnat ovat tosiaan "imetyn" näköiset ja vartalo arvista viirullinen =o( Haittaahan se mua itseänikin, mutta mitä niille muka voi??? Miesten on niin helppo arvostella, kun ei tarvitse yhtäkään lasta tähän maailmaan synnyttää. Minä hyväksyn mieheni hieman pyöristyneen vartalon ym. rakastan häntä niin kuin aina ennenkin, mutta pahalta tämä tuntuu. Siten kun asiat ottaa puheeksi, niin suuttuu vaan. Eikä minullakaan ikää ole vielä, kun alle 30 ja mies on mua jonkun verran vanhempi.
numeroon 31 eli empä ole eläissäni vielä miheltä saanut sitä henkistä mitä haen joten olen päätynyt siihen lopputulokseen että mieheltä saadaa jotain ihan muuta kuin henkistä tukea. Ja hyvä näin on elää, eronneena yhden lapsen äitinä, yhteishuoltajuus pelaa ja elämä on vapaata kun omaa aikaakin jää ja voi tapailla mielenkiintoisia miehiä, ilman sitoumusta ja velvoitteita.
olin todella lähellä ajautua sänkyyn työkaverini kanssa jonkin aika sitten. Meillä on mieheni kanssa ollut hyvä seksielämä jo 14 vuotta, ja on edelleen. En vain mahda mitään sille, että kaipaan kipeästi sitä tunnetta vatsanpohjassa, kun kosken uuden ihmisen ihoa, niitä tunnustelevia suudelmia, ihon tuoksua, uutta elintä sisälläni...
En pettänyt, enkä petä. Kaikkea ei voi saada, vaikka houkutus onkin suuri.
Ainoa ratkaisu on keksiä uusia mausteita omaan suhteeseen.
Kaikki eivät todellakaan rupsahda, niin naiset tai miehet, enkä mä todellakaan ymmärrä miksi vain iän vuoksi niin monet päästää itsensä rupsahtamaan, minä en ainakaan. Niin monelle vaan se syöminen ja sohvalla makaaminen tuntuu olevan se elämän ihanin ja rakkain asia. Mun mielestä on kivempi lähteä lenkille, oll aterve ja näyttää hyvältä- seksi ja rakkauskin tuntuu hyvältä kun voi hyvin ja on tyytyväinen itseensä.