Lue keskustelun säännöt.
Miten opin sanomaan vastaan ystävälleni??!!
24.06.2009 |
Ystävälläni on melko vahvat mielipiteet, ja sanoo ne myös ääneen.
Minulla on myös mielipiteeni, MUTTA kun ystäväni ilmaisee jostain asiasta hyvin määrätietoisesti oman mielipiteeni, minä vaan mumisen ja myönnyttelen vieressä, vaikka olisin asiasta aivan toista mieltä.
Esimerkki: Sanoin kaverilleni, että käytiin mäkkärillä syömässä. Hän vastasi kiukkuisena, että mäkkärin ruuat on hirveitä!!
Siihen minä vaan jotain mumisemaan, vaikka mielipiteeni on, että vitsi kun on ihanaa syödä välillä kunnon mättöä mäkkärissä!
MIKSI en prkl osaa sanoa vastaan?!!
Kommentit (11)
1/11
|
24.06.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
oikeassa ja jossakin alitajunnassasi tiedät sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä sanoa provosoiviakin mielipiteitä. Mutta se on tylsää, jos toinen ei sano mitään, ja sellaisen ihmisen kanssa itsekin joutuu sitten varomaan sanojaan, ja 'hissuttelemaan', jotta en loukkaisi. Eli pidän enemmän juttelusta niiden ystävien kanssa, joissa on 'vastusta', ja jotka innostuvat kunnolla väittelemään, asiasta kuin asiasta.
Eli pointtini oli, että sanavalmis ystäväsi saattaisi jopa pitää sinusta enemmän, jos rohkeammin sanoisit vastaan, joten loukkaantumista ei välttämättä tarvitse pelätä. Sanot vaan mitä mieltä itse olet.
Jos taas kaverisi ei kestä sitä, että olet eri mieltä, ainakin kun puhutaan tuollaisesta ei-henkilökohtaisesta asiasta, niin silloin tietysti ongelma on kaverisi päässä, ja siihen on vaikeampi vaikuttaa.
Miksi sille tarttee sanoa VASTAAN?
Jos sanot: Käytiin Mäkis syömässä.
Kaveri siihen: Hyi, pahaa.
Niin miksi et voi vaan sanoa että ei makuasioista voi kiistellä! Jos mää tykkään lakritsasta niin se on mun herkku, sää sitten tykkäät mämmistä.
MITÄ SITTEN?
Mää ainakin ihmettelisin takasin että mikä sua syä? Kai mää ny saan tykätä mistä haluan!
Älä myönnyttele jos et ole sitä mieltä!!!
Mää itte sanon ajatuksiani ja kyllä siitä saa sitten kärsiä nahoissaankin.. :( Pitäis varmaan olla ihon alla jokkut pirun sensorit jokka aistii milloin OK sanoa jotain ja milloin joku pahastuu vaikkei sitä näytäkään. En käsitä ollenkaan miksi et vaan PUHU, ei tartte ruveta vastaansanomaan ja alkaa hankalaksi, te ette nyt ole vaan samalla taajuudella.
Ei se ole oikein ettet sano mitä mieltä oikeasti olet!
Kun sitten viimein aloin kertoa mitä mieltä olin, en ollutkaan enää se ystävä, joksi se merkitsevä toinen minua oletti.
Meille tuli pesäero, sillä en jaksanutkaan enää kuunnella oikeassaolemista ja päsmäystä. Siihen välillemme oli päässyt vaivihkaa kehittymään vinoutunut valtasuhde, jonka vaatimuksia en pystynytkään enää täyttämään, kun en tyytynyt myötäilemään.
et sä oot "jokka-tyyppi". Hauskaa, että sulla on tollanen tunnistettava tyyli ja toi "jokka" on kuin nimimerkki. Olen opettanut äidinkieltä 10 vuotta ja koskaan en ole törmännyt "jokka" -sanaan. Onko se joku murrejuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo parin ekan rivin perusteella tunnistamaan.
Meillä käytetään puheessa sanaa jokka, Pohjois-Pirkanmaalta olen. Ei sitä kai normaalisti silti kirjoiteta vaan käytetään puheessa, kuten monia muitakin puhekielen juttuja
oikeassa ja jossakin alitajunnassasi tiedät sen.
Esimerkkejä olisi monia muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan on, koska käyttää myös "mää"-pronominia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka olisinkin eri mieltä tai joku minua loukkaisi jotenkin, mutta toisaalta olen tajunnut olevani fiksumpi noustessani asian yläpuolelle. Minulla on myös yksi tuttava (ex-hyvä ystävä), jolla oli aina yltiömäinen tapa vähätellä minua ja lapsiania tai kaikkea minuun liittyvää, etenkin lasten mollaaminen ja vähättely otti koville, nykyisin olemme "tuttavia" ja tekemisissä harvakseltaan. He kutsuivat meidät kahville toukokuussa ja ainakaan vuoteen emme olleet juuri tekemisissä, mutta kyllä taas tuli pikkupiruilua rivien välistä ja vähän suoraankin....pysytään siis tuttavina edelleen, mutta muuten pidän etäisyyttä!